Kaksi vuotta takana

Näin tässä ollaan Helmin kanssa yhteiselelty jo kaksi vuotta. Monenlaista on ehtinyt tapahtua, hauskaa ja ikävää, mutta valintaani en ole katunut ikinä. Tai Helmikö se sitten valitsi minut, kun niin moni asia loksahti silloin kohdalleen. 

Nyt on meneillään koulusatulan etsimisrumba ja eilen hain sovitukseen yhden mahdollisen satulan, Cliff Barnsbyn Ravenin. Se istui leveydeltään (4) hyvin ja istuin oli ihan kivan kokoinen (16,5"), mutta ehkä liian suora, kun se otti takatoppauksista liikaa kiinni selkään.

Tänään hepat olivat jääneet aamulla sisälle, kun pakkasta oli -25 astetta. Iltapäivällä Helmi oli pihalla ja kävimme lyhyellä maastoreissulla. Helmillä taisivat silmät pyörähtää päässä, kun yhtäkkiä pyysinkin siltä ravia, ensimmäistä kertaa 1,5 kuukauteen. Ravi nousi samantien ja kohta laukka - hevonen olisi halunnut hävitä kiitolaukkaa taivaanrantaan. Rauhoittelun jälkeen otettiin pari sataa metriä ravia, että tietää huomenna klinikalla sanoa miten se liikkuu. Minusta se ravasi puhtaasti, mutta patti tuntui kyllä heti lämpimältä lenkin jälkeen.

Kiertelyä ja kaartelua

Eilen meillä oli vähän turhankin jännittävä maastolenkki, kun opetuksessa olevat kolme varsaa ohittivat meidät kahdesti metsässä. Helmi repeili ihan täysin, se peruutteli niiden eteen, hyppi pystyyn, möyri lumihangessa ja sinkoili koko matkan kotiin asti. Se on niin kumma, kun Pikkuneiti kärryineen ei aiheuta mitään sydämen tykytyksiä, vaan saa mennä ohi, tulla vastaan ja kulkea mukana ilman mitään. Mutta mikä tahansa muu hevonen kärryjen kanssa saa tuon hepulin aikaiseksi.

Tänään oli talven tähän mennessä kovin pakkaspäivä. Aamulla oli yli -20 astetta ja kun puolet hevosista jää tuolloin sisälle pitämään tallia lämpimänä, Helmi pääsi ulos vasta päiväheinille. Illalla kokeiltiin sitä lämppäritamman kanssa tarhakavereiksi, mutta otetaan uusi yritys vielä huomenna. Helmi näytti jäävän aika pahasti alakynteen ja tuntui olevan peloissaan.

Kävelyä ja kävelyä

Ollaan käyty kävelyllä joka päivä. Kaverin kanssa ratsastelua, yksin taluttelua, tänään vähän työskenneltiinkin kun hain Helmin tuntumalle ja kokeiltiin väistöjä. Energiaa sillä olisi vaikka miten paljon, mutta sitä ei saa purettua. Lenkin jälkeen venytellään ja olen alkanut laittaa BoT-suojan yöksi "haljenneeseen" jalkaan. Patti on jämähtänyt siihen ja ajattelin kokeilla sulattaisiko BoT sitä yhtään. Klinikalle menoa odotan kuin kuuta nousevaa ja toisaalta pelkään, että kävely vain jatkuu ja jatkuu - hevosella alkaa pää levitä ja sitä myötä minullakin.

Henkeä pidätellen

Helmi ei ole nyt karannut tarhasta viiteen päivään, toivon todella että se olisi unohtanut koko puuhan. Se saa edelleen enemmän heinää aamuisin, sillä ei ole loimea, tarhan ympärillä on köydet ja haen sen sisälle aikaisin. 

Ollaan käyty kävelemässä selästä tai maasta joka päivä ja Helmi on ollut kohtuullisen rennolla tuulella. Kontrolliaikaa piti siirtää mun työmatkan (!) takia ja menemme klinikalle kahden viikon päästä. Haava/halkeamakohtaan tuntuu tulleen liikaluuta, mikä on aika ärsyttävää, mutta mieluummin kai liikaa luuta kuin murtuma. Suojaongelmahan noista tulee, kun en hirveä laittaa "muovikuppeja" liikaluuta hankaamaan ainakaan päivittäin. Etusiin ostinkin sellaiset ympäri jalan tulevat neopreenisuojat, se tuntui muotoutuvan kivasti.

Pakkasta "jopa" -10 astetta

Hermot koetteilla

Helmi karkasi tarhasta kolmena päivänä peräkkäin... Torstaina sille laitettiin 4 kg heinää, ei loimea ja aidat korjattiin - Helmi oli karannut jo kymmenen aikoihin. Perjantaiaamun se oli sisällä ja laitettiin sitten kahden aikaan uuden kaverin kanssa ulos. Neljältä kävin tsekkaamassa tilanteen ja kaikki oli hyvin, kuuden jälkeen se oli rikkonut tarhan ja tullut pois, löysin sen keskeltä kaikkia tarhoja mahaansa myöten lumessa tarpomassa. Kaveri oli onneksi jäänyt töröttämään paikoilleen.

Illalla ja aamulla vahvistettiin tarhaa köysillä, niin että Helmi joutuu kyllä vetämään tolpat mukanaan jos päättää lähteä. Tänään se vietiin viimeisenä ulos ja laitoin ritilän alle 5 kg heinää, ja se oli onneksi vielä tarhassa kun tulin puoli 12 aikaan. Onneksi on ollut puhetta uusista sähkölangoista, kun noista nykyisistä ei selvästikään saa kunnon tällejä. 

Käytiin sitten puolen päivän aikaan maastokävelyllä selästä. Aluksi Helmi kävi ihan kierroksilla ja pelkäsi kaikkea, mutta rauhoittui sitten metsässä ja meillä oli oikein mukavaa. Se joutui nyt sitten jäämään jo yhden aikaan sisälle, mutta parempi siellä kuin karkuteillä.

Karkuun!

Helmi oli karannut aamupäivällä tarhasta. Kukaan ei nähnyt tapausta, mutta veikkaan että se yritti saada ojasta syötävää, nojaili lankoihin ja tuli niistä läpi. Se oli kaivellut lumen alta ruohoa useammasta paikasta ja päivätallin aikaan se oli sitten huomattu ja viety sisälle. Toivottavasti se ei saa vielä ähkyäkin jäisestä ruohosta. Laitoin ohjeet, että Helmiä ei loimiteta (saa paremmin tällit jos menee lankoihin kiinni) ja aamulla annetaan iso annos heinää, että sillä riittäisi pitempään tekemistä. Päivällä sitten vähemmän heinää ja haen sen aikaisin sisälle. Tosi harmillista! Sillä on tietysti ollut tylsää, kun poni lähti ja sen pitää olla yksin.

Taluttaminen oli taas pari päivää aika vauhdikasta, Helmi sai hirveät hepulit kun näki ravurin. Siksi hyppäsinkin tänään ensimmäistä kertaa kuukauteen selkään ja käveltiin pieni metsälenkki ja hiittisuora. Tänään oli tietysti kaksi ravuria hiittaamassa ja Helmi riehui ne nähdessään. Minä vain hymäilin selässä, maasta tuo tilanne olisi ollut tosi ärsyttävä. Seuraavaksi Helmin piti vähän koota itseään, kun piti mennä kaapelikelan ja peräkärryn välistä metsässä. Jälleen tuo olisi ollut taluttaessa melkoinen tilanne, selässä ei paha. Matkaa jatkettiin passagella. :)

Väistöä ja voimistelua

Tänään harjoiteltiin "pohkeenväistön" tekemistä naama seinää vasten - maasta käsin tietenkin. Ongelmana on tahtonut olla, että etupää jää paikalleen ja väistö pysähtyy, mutta nyt saatiin pitempiä pätkiä ihan kivaa väistöä aikaiseksi. Tallissa voimisteltiin taas ja otin sen videolle. Laatu ei päätä huimaa kun jumpataan pimeässä karsinassa kamera suolakiven päällä.

https://picasaweb.google.com/lh/photo/ld2Nj34Yt0OVetoRa2Pj82tD8OV6pFRTh9wlAXALXt8?feat=directlink 

Slow(er) feeding

Helmi sai tänään oman heinälaatikon, jonka tarkoituksena on hidastaa syömistä. Ja hitaasti syömisen takiahan maha toimii paremmin, hevosella on mielekästä tekemistä ja vähemmän aikaa esim. kaivella hiekkaa, heinät ovat puhtaita eivätkä lennä tuulen mukana jne. Poniherra lähti eilen toiselle tallille, joten Helmi sai harjoitella syömistä ihan yksin. Aluksi laatikko jännitti kovasti, mutta minuutissa tai parissa se jo tyytyväisenä nyhti heinää ritilöiden välistä. Katsoin yhtenä päivänä kellosta, että Helmi oli syönyt heinät alle tunnissa - ja ehkä osan kaverinkin heinistä. Nyt syömiseen meni kaksinkertainen aika.

Iltapäivällä käytiin vielä kävelyllä ja Helmi oli mukavan rauhallinen ja iloinen. Tallilla venyteltiin lihaksia ja sekin oli Helmistä kamalan mukavaa. Pitäisi videoita sitäkin, se on aika hauskan näköistä.

Huoltopäivä

Helmillä kävi ensimmäistä kertaa elämässä hieroja. Hevosella vain pyörähti silmät päässä, kun "vieras ihminen kävi käsiksi", eikä se tiennyt miten päin olla. Välillä löytyi oikein makeita kohtia, joiden käsittelystä Helmi nautti silmät puoliummessa ja ylähuuli tötteröllä. Vasemmassa lautasessa ja varsinkin oikealla puolella kaulaa oli lihakset jumissa. Voi tietysti johtua haavasta ja sen varomisesta. Kävelykuuri auttanee näihinkin, mutta kun selkään päästään, pitäisi tehdä paljon eteen-alas -venytyksiä. Mutta kaiken kaikkiaan lihaksisto oli oikein hyvässä kunnossa.

Illalla käytiin taas kävelyllä ja vaikka nyt oli paljon rennompi reissu kuin eilen (otsalamppukatastrofi), niin työskenneltiin vielä tallinpihassa maastakäsin. Kaikki muu on nyt jäänyt tuon haavan takia, pitää ottaa venytykset ja pyörittelyt taas ohjelmaan.

Jännät paikat

Pitää varmaan kohta alkaa tehdä osa lenkeistä selästä käsin, kun Helmi kerää turhaa energiaa sairasloman takia. Kaurat on laskettu alle litraan päivässä ja olen talutellut sitä joka päivä, mutta neiti alkaa olla melkoisen vauhdikkaassa kuosissa ja säikkyy kaikkea mahdollista. Meidän lenkitkin on toisaalta välillä aika jännittäviä. Eilen törmättiin irti juoksevaan hevoseen ja tänään jollakin ravikuskilla oli otsalamppu (herra jumala). Minä säikähdin edellistä, Helmi jälkimmäistä.

Jalka on näyttänyt aamuisin aika sileältä, mutta päivän mittaan patti nousee taas. Olisiko kuitenkin toivoa, että se ei jäisi lopuksi ikää siihen? Olen pitänyt vielä pinteliä ja Animalintexiä öisin, päivällä en. Lääkekuurit ovat vielä menossa, eikä jalka ole enää ollut muuten turvoksissa. 

Varovainen kommentti myös Progutista. Helmin maha on ollut hyvässä kunnossa, häntä ei ole kurassa ollenkaan ja lanta on ihan normaalia (lääkekuureistakin huolimatta!). Olisipa loistavaa, jos tuosta löytyisi pitkäaikaisempikin apu, se on niin helppo ja halpa tuote, eikä maistuvuudessakaan tunnu olevan vikaa.