Oli Helmin kontrollikäynnin vuoro. Meillä oli myöhäinen aika klinikalle, 17.30 ja paikalla olleen hätätapauksen takia keikka venyi sulkemisajan ohikin. Helmin liikkeet katsottiin taluttaen suoralla ja juoksuttamalla maneesissa. Helmi ei ontunut vaan etujalkojen liike oli irtonainen, mutta ell huomasi sen siirtävän ympyrällä painoa enemmän vasemmalle etujalalle.
Oikea takanenhan on vaikuttanut päällisin puolin hyvältä ja röntgen vahvisti asian. Tummat alueet olivat vaalentuneet ja sen jalan suhteen ei enää ollut vaaraa.
Mutta kuten arvasinkin, jännevamma ei ollut lähtenyt paranemaan. Aukko oli kuulemma mahdollisesti suurempi kuin kolme viikkoa sitten. Aloin myös eilen epäillä, että tuo saattaakin olla uutta perua, kun sääriluuhun oli alkanut tulla luuliika. Jos se ei ole tullut jo viime syksynä, se vähän helpottaisi minua.
Koska paranemista ei ollut tapahtunut, jännettä käsiteltiin Shock Wave -laitteella verenkierron vilkastuttamiseksi. Kone oli sellainen pötkylä, josta lähti "pappa tunturi -ääntä", jota Helmi tietysti aluksi pelkäsi hirveästi rauhoituksesta huolimatta. Nätisti puhumalla se kyllä rauhoittui ja jalka saatiin käsiteltyä.
Uusintakierrokselle mennään kahden viikon päästä ja jalka ultrataan taas neljän viikon kuluttua. Nyt Helmi saa pari vapaapäivää ja sitten alan taas kävelyttämään sitä, lähinnä selästä käsin.