15 minuuttia

Eilen käytiin Helmin kanssa maastokävelyllä ja tänään oli kenttäilyn vuoro. Alku- ja loppukäynnit käytiin kylläkin tallustelemassa maastossa ja tultiin sitten välissä kentälle ravailemaan se 15 minuuttia. Helmi oli ihmeen rauhallinen, vaikka pihalla ja tiellä pörräsi jos jonkinlaista isoa ajopeliä ja paarmatkin kiusasivat. 

Tehtiin ihan perustyöskentelyä. Alkuravissa asettelin vuoroin sisään- ja ulospäin. Itse työskentelynä otettiin sitten käynti-ravi -siirtymiä. Siirtymät ylöspäin toimivat hienosti. Helmi pysyi pyöreänä ja ponnisti takaosallaan liikkeelle. Alassiirtymät eivät olleet yhtä hyviä, varmaan olisi auttanut, jos olisin osannut pitää pohkeet kiinni. Loppuravissa annoin Helmin venytellä kaulaa pitkäksi. 

Pikkusisko ratsasti alkukäynnit ja otti meistä kuvia.

Heti reenaan

Kesälomalainenkin hyppäsi aikaisin sängystä, kun sai lähteä ensimmäistä kertaa kuukausiin oikeasti ratsastamaan omaa hevostaan. Tai oikeasti ja oikeasti, vähän kerrallaan ja varovastihan tässä täytyy ottaa.

Käytiin kävelemässä alkukäynnit tiellä ja tultiin sitten kentälle ravaileen. Mentiin alkuravit ihan vain kenttää ympäri, päädyt puoliympyröinä, suuntaa välillä vaihtaen. Väliin käyntipätkä ja sitten hieman temponvaihtelua ravissa. Taas käyntiä ja loppuravit kenttää ympäri. 

Helmi oli onnellinen. Se ravasi pyöreässä muodossa, tosin hirveän matalana. Taipui sisäpohkeesta sisälle ja lähti pohkeesta eteen. Hiljentää se ei olisi halunnut, mutta teki senkin kun pyydettiin. Motivaatio on todellakin kohdallaan.

Klinikan terveiset

Onnistuttiin kerrankin ajoituksessa ja oltiin klinikalla muutamaa minuuttia ennen varattua aikaa. Päästiin myös heti sisään ja tutkittavaksi. Aluksi eläinlääkäri kokeili jännettä ja katsoi sitten liikkeet suoralla ja liinassa juoksuttamalla. Helmi oli puhdas, mutta huomasin sen edelleen siirtävän oikeassa kierroksessa kaulan ja pään ulos säästääkseen jalkaa. 

Seuraavaksi Helmi rauhoitettiin ja jalka ajeltiin. Ultraäänilaite oli toisaalla juuri käytössä, joten odoteltiin hetkinen. Jänne ultrattiin pitkään ja huolella, pystyyn ja vaakaan ja pyysin vielä meitä aiemmin hoitaneen lääkärin katsomaan ja toteamaan, että "vanhaa vauriota ei enää ollut nähtävissä".

Nyt aletaan lisäämään liikutusta, joka viikko viisi minuuttia enemmän ravia /liikutuskerta ja neljän viikon päästä laukkaa. Kontrolliin vielä 6-8 viikon kuluttua. Nyt pitää vain toivoa että jalka kestää, arpikudoshan on heikompaa kuin terve jänne, enkä tosiaankaan halua uutta vauriota.

Koulusatula

Elämä on jatkunut entiseen tyyliin maastoilun merkeissä. Uutta on sen sijaan, että vuoden etsinnän jälkeen ostin koulusatulan. Vähän hirvittää, kun jouduin sen itse sovittamaan, mutta ajattelin että kunhan näen satulasepän, tarkistutan istuvuuden ja jos ei passaa niin sitten vaihdetaan. Se on juuri Helmin selän tyyppisille tarkoitettu ja tuntuu istuvan joka puolelta hyvin. Ratsastaessa se valuu vähän eteen, mutta arvelen että kun jättiläismäinen kesämaha sulaa pois, se pysyisi paikallaan. Vastinhihnat ovat aika takana tuollaiselle pallomahalle, mutta niitähän pystyisi siirtämään.

Maastossa

Aina välillä täytyy pysähtyä ihmettelemään kaikkia omituisia asioita. Traktoreita, lapsia, kissoja, kiviä, kukkia jne.

Tai sitten riittää haistelu, ainakin jos maastossa on kavionjälkiä tai hevosenkakkaa.

Välillä mamma yrittää vähän saada kuulolle - vähintäänkin pitää liikkua suorana, mikä on aika hankalaa kun maailmassa on niin paljon nähtävää.

Kuvasarjasta jäi puuttumaan lopuksi tallinpihassa tapahtunut säikähdys, jossa jalat menivät joka suuntaan ja solmulle, sillä seurauksella että Helmi meni polvilleen. Huh huh, toivottavasti vältyttiin uusilta vammoilta.

Kesä lopultakin

Heinäkuu toi tullessaan kesäisen sään, edellinen kuukausi lähinnä paleltiin sateessa ja tuulessa. Ötököitäkin alkaa jo olla, mutta en vielä laittanut Helmille loimea, myrkkyjä kyllä laitan reilulla kädellä ja tänään pistin kokeeksi "ötökkähapsun" riimuun. Päivittäin ollaan käyty maastossa kävelemässä ja ravailemassa, tänään vain pidettiin vapaapäivä.