Voi Helmi!

Helmi on sellainen erityislapsi. Viime yönä tähtönen oli onnistunut juuttumaan heinäverkkoon takakengästään. Sitä oli sitten pari tyttöä irrotellut aamusella. Mutta ilmeisesti nyt päästiin säikähdyksellä, kun en edes tunnustelemalla tiennyt kumpi jalka pinteessä oli ollut. Jospa se ei olisi reuhtonut itseään rikki. Helmillä on ollut syksystä asti pienisilmäinen heinäverkko iltaheinille ja se on toiminut tähän asti hyvin. Nyt en tiedä uskaltaako sitä enää laittaa. Tai siis eri verkkoa, vanha on nyt revitty.

Helmi pääsi hierojan käsittelyyn ja nautiskeli huuli tötteröllä muokkaamisesta. Jumeja oli vasemmassa takajalassa ja kaulan ja lavan liittymässä. Jalka on ristikkäinen keväiselle jännevammajalalle, joten se on varmaan liikkunut vähän säästellen sitä. Kaula on varmaan kipeytynyt tyhmän ratsastajan vaatiessa sitä liian pitkäksi aikaa korkeampaan muotoon. Onneksi mitään järkyttävää lihaskipua ei ollut ja selkä oli hyvässä kunnossa.

Taivuttelua ja maastoilua

Tiistaina mentiin koulua. Aluksi tehtiin siksak pohkeenväistöjä, sitten avoja ja vastataivutuksia, ravisiirtymiä ja sitten laukkasiirtymiä. Muoto ei tahtonut pysyä yhtään, taidan vaatia yhtäkkiä liikoja, enkä ole tyytyväinen siihen mihin vielä viikko sitten. Pitääkin olla niin malttamaton ja unohtaa mistä on lähdetty! Yritän tästä lähtien ajatella, että muodon parantaminen on kesän missio, ei tämän viikon. Laukka nousi nyt kivasti ja pyörikin kohtuullisesti. 

Tänään saatiin poniseuraa maastoon ja Helmi oli taas ihanan rauhallinen, kun pikkukaveri tuli perässä. Tosin me aiheutettiin ratsastajan putoaminen, kun vapain ohjin kävellessä Helmi teki sivuloikan, poni loikkasi perässä ja samantien ponin ratsastaja seisoikin omilla jaloillaan tiellä! Nauroin niin, että kumma kun pysyin itse selässä. Onneksi ei siis käynyt tosiaankaan kuinkaan. Lopuksi käytiin vielä kahlaamassa kentällä, mutta Helmistä se ei ollut kivaa ja se jäi törröttämään hankeen.

Helmi saakin nyt rennomman viikon, kun huomenna tulee hieroja ja maanantaina mennään rokotuksille. Mutta on se jo lepohetkensä ansainnut, onhan se tehnyt kovasti töitä. Tänäänkin Helmi olisi tosin mennyt mieluummin maneesiin kuin maastoon ja katseli sitten muiden estereenejä lasioven läpi.

Näin vielä muutama päivä sitten, nyt ilman takkia plussakelissä.

Helmi on pro

Eilen pidettiin tavallinen kouluratsastuspäivä. Verkka kevyessä ravissa alas venytellen, sitten siirtymiä askellajien välillä ja sitten helppo C asioiden harjoittelua. Vaikiaa on! Lisäksi lasioven läpi paistava aurinko oli kamalan pelottava asia.

Tänään Helmi pääsi hyppäämään kujaa ja suoritti tehtävät ammattilaisen otteella. Sen kanssa ei tosiaan tarvi raippoja tai ajojahteja, hevonen hoitaa hommansa. Kiva kun on välillä valmiit esteet mitä hyppyyttää, ei tarvi itse rakennella, menee vain.

Maastopäivä

Käytiin Helmin kanssa kahdestaan mukava maasto. Mietin matkalla miten erilainen Helmi onkaan ratsastaa nyt kuin syksyllä, kun se oli niin täynnä pöllöenergiaa, säikkyi ja riehui. Onneksi ne ajat ovat ohi. Käytiin kaksi kierrosta metsässä, laukkaa kaksi pätkää ja ravia alkuun ja loppuun.

Vääntelin kameran asetuksia ja nyt se otti sitten ihan ylivaloittuneita kuvia. Mutta ainakin uskalsin kokeilla säätöjä!

Näitä tulee väkisin otettua, kun Helmi pakkaa aina syliin, kun näkee kameran.

Tuuli niin että tukka meinasi lähteä päästä.

Ceetä ja Beetä

Torstaina mentiin maneesissa samanlaisia tehtäviä kuin keskiviikon valmennuksessa. Helmi oli varmaan vähän väsynyt, kun tahtoi jäädä ohjalle makaamaan. Yleensä se on kevyt, vaikka muotoa pitääkin nostella. Kyllä se siitä sitten nousi, kun mentiin muutaman kerran yhtä helppo C -ohjelmaa. Hankalinta oli laukkalävistäjä+ravisiirtymä ja peruutuksia me ei olla koskaan harjoiteltukaan. Alku- ja loppuverkat se saa mennä matalana ja puksuttelee tyytyväisenä menemään.

Tänään käytiin kävelemässä ilman satulaa lyhyt maastolenkki. Helmi käveli ihanan reippaasti ja pelästyi vain pikkulinnun "tsirp"-ääntä. Talvikarva on alkanut hiljalleen irrota, mutta ei vielä pöllyä niin kuin osalla tallin hevosista. Pitää syöttää nyt taas B-vitamiinia.

Niska ylös, jalat alas

Meillä kävi vieraileva valmentaja ja uskaltauduttiin Helminkin kanssa mukaan. Mainitsin kehityskohteista matalan muodon ja laukan heikkouden ja niitä päästiinkin treenaamaan. Helmin turparemmiä kiristettiin muutama reikä ja lisää pitäisi kuulemma rei'ittää.

Aluksi mentiin vain kevyttä ravia ympyröitä ja kaarevia uria ratsastaen. Sain lyhentää ohjia heti reilusti ja nostaa Helmin niskaa ylös aina kun se vajosi alas. Aluksi häntä heilui kiukusta, mutta Helmi sopeutui kyllä, onhan tuota ennenkin tehty. Seuraavaksi tehtiin käynti-ravi -siirtymiä muutaman askeleen välein ja muoto alkoi nousta itsestään. Alkuverkaksi myös laukattiin ympyrällä ja minun jalat yrittivät kiivetä ylös. Varsinkin aina kun nostin ulkokädellä Helmin niskaa, niin nostin kantapäät ylös. Tosi outo juttu! Varmaan joku refleksi. :D

Sitten piti tehdä pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uraa kohti ja uralta nostaa ravi. Olen tehnyt väistöt liian hitaasti ja nyt kun piti edetä nopeammin, pakka meni sekaisin. Oikealle meni ihan tuhertamiseksi, mutta onneksi vasemmalle onnistui hyvin. Siinä auttoi eilinen ulkopohjeajatus. Lopuksi tehtiin vielä loiva vastalaukkakaarre pitkälle sivulle ja voltit molempiin päätyihin. Helmi laukkasi tosi reippaasti, mutta vastalaukka oli vaikeaa. Tehtiinkin vain muutama metri kaarretta. Helmi antoi kyllä kaikkensa ja oli ihan hikinen tunnin jälkeen.

Oli sillä tavalla helppo valmennus, että nuohan ovat sellaisia tehtäviä mitä itsekin suosin, vaikkeivat mitenkään hienosti koko ajan onnistuneetkaan. Muotoa pitäisi nyt tosiaan saada korkeammaksi, eikä varsinkaan antaa hevosen nykäistä minuakin mukaan etukenoon. Kotiläksyksi saatiin tehdä juurikin nopeita siirtymiä, joissa niska ei saa valahtaa. Nyt olisi ihanaa saada kuvamateriaalia. Tänään oli kyllä kuvaajakin, mutta ruudussa näkyi pelkkää mustaa.

Jumppapäivät on ihan parhaita!

Yritän pitää Helmin liikutuksen monipuolisena ja onneksi keksin nämä jumppapäivät. Ne ovat meistä molemmista aivan ihania ja toivon mukaan tekevät hyvää lihaksille. 

Tänään oli tunti menossa, joten meidän piti mennä estepäätyyn, missä The Ovi yritti taas säikytellä pieniä poneja. (Mainittakoon että maneesille kävellessä vastaan tuli rekka, joka ei haitannut yhtään.) Aloitettiin pohkeenväistöllä, jota tehtiin pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, asetuksen vaihto ja voltti toiseen suuntaan uraa kohti. Helmillä on välillä tapana "taittua" pohkeenväistössä niin, että se menee lapa edellä, liian taipuneena ja takaosa jää. Yhtäkkiä hoksasin mitä tarkoitetaan sillä, että ulkopohje ottaa vastaan väistössä ja saatiin joitain hyviä askelia.

Seuraavaksi mentiin pitkillä sivuilla avotaivutusta ja minusta Helmi ei nyt niin lipsunut sisälle kuin yleensä. En tosin nyt oikein voinut seurata peileistä, mutta välillä tuli ihan hyviä pätkiä. Pitkän sivun jälkeen tehtiin siirtymä raviin ja mentiin pituushalkaisija ravissa. Kokeiltiin myös vähän avoa ravissa ja minusta vasemmalle onnistuikin, oikealle Helmi jotenkin hätääntyi ja tahti rikkoutui. Kun saatiin siihenkin suuntaan edes asetus pysymään, otettiin heti loppuravit. Jossa Helmi jopa kerran ravasi oven ohi katsomatta! 

Muutama ponikerholainen saapui ajoissa paikalle ja oli maneesissa katsomassa ratsastusta. Helmi meni tietysti jututtamaan tyttöjä ja toinen huokaisi, että "Onpa ihana. Minkä rotuinen tää on?" Kun käskin arvata, tyttö veikkasi: "Arabialainen". Melkein harmitti kertoa totuus. :D

Löysin rantein

Helmi lomaili lauantain ja eilen mentiin maneesille tekemään töitä. Paitsi että kummastakaan ei yhtään tuntunut siltä, että olisi jaksanut tehdä töitä. Niinpä me leikittiin pallolla, kevenneltiin pitkin maneesia ja laukattiin puomien yli.

Tänään olisi sitten pitänyt mennä tekemään niitä harjoituksia, jotka eilen jäivät tekemättä, mutta kun aurinko paistoi, lähdettiinkin maastoon. Helmi oli ihan huippu ekassa ravissa. Se meni rennosti ja kevyellä tuntumalla, ei pyrkinyt laukalle tai painanut kädelle. Otettiin yksi laukkapätkä kohtuu reippaassa tempossa ja Helmi yritti tehdä äkkipysäyksen, kun tiellä oli kakkaa. :D Helmi on tosi varovainen kaikista eri värisistä kohdista ja tuijotteli myös auringonvaloa, joka siivilöityi puiden välistä lumipenkkaan.

Tulin vähän hulluksi Agrimarketissa ja olisin halunnut ostaa KAIKKI petroolin väriset tavarat. Tyydyin riimuun, riimunnaruun ja ratsastusloimeen.

Aina on ystävänpäivä

Tänäänkin saatiin kaveri seuraksi maastoon. Eilen oli sen verran vauhdikas lenkki, etten halunnut jättää Helmiä liikuttamatta tai toisaalta rasittaa sitä liikaa. Niinpä käytiin puolen tunnin köpsyttely ilman satulaa. Helmi oli ihan liikuttavan rauhallinen ja reipaskäyntinen vetohevonen. Juuri tuollaisena oman arvonsa tuntevana mammana haluan nähdä sen kymmenen vuoden kuluttua. Tai vaikka heti.

Ystävänpäivämaasto

Meillä oli tänään maastotreffit Pikkuneidin kanssa ja jotenkin ajattelin aikataulun ihan väärin ja oli liian aikaisin valmiina. Ei hätää, Helmi halusi käydä katsomassa hankijalkapallo-ottelua, missä vierähtikin tovi. Sitten vielä käveltiin palauttelulenkki ennen kuin päästiin oikeaan maastoon.

Mentiin nyt pitkän kaavan mukaan. Ensin melkein kierros ravilla, käyntipätkän jälkeen taas vajaa kierros laukkaa ja sitten puoli käyntiä, puoli ravia. Helmi oli aluksi vähän sekopäisenä, kun se näki ravurin (Pikkuneitiähän ei lasketa), mutta loppulenkin se meni ihan kivasti. Laukkakin vaihtui taas kerran puhtaasti.

Onko se kissanraato?

Ei vaan Helmin ystävä, Alpo!

Yllätys!

Eilen olimme Helmin kanssa pienryhmätunnilla tavallisen yksäri puolituntisen sijaan. Molemmat muut ratsukot olivat omalta tallilta, joten tunnelma oli varsin leppoisa, eikä Helmin tarvinut kytätä kavereita. Matka maneesille tosin kesti tuplasti tavallista kauemmin, kun joku oli luistelemassa matkan varrella olevalla kaukalolla, eikä millään meinannut tajuta, että hevoset pelkäävät kaartelua ja kiekon pauketta.

Tunnilla keskityttiin ulkoavuilla kääntämiseen kulmissa. Ensin tehtiin käännökset pysähdyksestä, sitten käynnissä, ravattiin suorat ja sitten koko harjoitus ravissa. Laukka otettiin ympyrällä ja tehtiin siirtymä raviin pitkällä sivulla ja siitä piti ratsastaa kulma hyvin. Helmi meni ihan kivasti, vasen laukka oli selvästi aiempaa parempaa.

Illalla kysyin Helmiltä, että mitä hän tänään haluasi tehdä. "Hypätä", vastasi tuo pieni hevonen heti paikalla. Tulipa vastaus kumman tahansa alitajunnasta, niin olihan minun kannettava ristikkovärkit paikalle tänään. Aluksi verryteltiin koulupäädyssä kaikki askellajit ja mentiin sitten estepäätyyn. Käveltiin aluksi kolmen puomin yli muutamaan kertaan ja sitten molemmista suunnista ravissa. Helmi meni hienosti! 

Sitten kävin nostamassa kaksi puomeista ristikoksi ja jätin yhden ponnistuspuomiksi. Me ei olla hypätty yli vuoteen, joten vähän jännäsin, että mitähän Helmi sanoo, mutta itsehän se pyysi. Helmi ravasi joka kerralla suoraan ja empimättä esteelle, hyppäsi reilusti yli ja jatkoi (millä sattuu) laukalla. Se ei kuumennut ollenkaan, oli vain reippaan tuntuinen ja unohti kokonaan kytätä ovea. Mentiin kolmisen kertaa molemmista suunnista ja sitten verkkailtiin taas koulupäädyssä. Oli tosi kivaa!

Puomeja ja jumppailua

Sunnuntaina laitoin yhdellä laukkavälillä kaksi puomia keskelle maneesia. Niitä sitten ylitettiin molemmista suunnista kaikissa askellajeissa. Helmi ei juurikaan kopsinut ja ylitti etenkin vasemmassa laukassa puomit tosi hienoilla askelilla. Kokeilin sitten huvikseen, että saisinko sitä vaihtamaan laukkaa. Mentiin puomeja kahdeksikolla ja ensin Helmi jatkoi aina vastalaukalla uuteen suuntaan. Sitten se vaihtoi etupäätä ja jäi ristilaukalle ja lopulta teki vasemmasta oikeaan puhtaan vaihdon.

Tänään otin jalustimet irti ja mentiin taas käynnissä pohkeenväistöjä sekä avo- ja vastataivutuksia. Hoksasin nyt taivuttaessa, että saisin laittaa ulkojalan reilusti taakse, jolloin Helmi pysyi paljon tasaisempana. Sitten vielä ravailtiin vähän ja mentiin kotiin.

"Aurinko laskee selkäsi taa, se värjää sun hiuksesi punaisellaan..."

Tunti - vapaa - maasto

Torstaina kävimme Helmin kanssa tunnilla. Maneesilla oli tavanomaista enemmän porukkaa, joten varasimme vain toisen päädyn, jotta kaikki mahtuisivat sekaan. Tehtiin kaikissa askellajeissa samaa, vuorotellen ympyrää ja neliötä. Opekin huomautti, että Helmin suu toimii nyt paremmin uuden (vanhan) kuolaimen kanssa ja muotokin oli parantunut heti kerralla. Laukka ei aluksi pyörinyt, sitten käytin raipan ja se pyöri vähän liikaakin hetken aikaa. Oli kivaa!

Perjantaina Helmi vapaili ja tänään kävimme maastossa. Ratsastin nyt vähän tavallista matkustelua enemmän ja vaadin hitaampaa tahtia. Laukassa annoin kyllä mennä. Helmi on alkanut vähän katsoa mutkia ja vaihtelee välillä laukkaa kaarteen myötäiseksi. Välillä se kyllä vaihtaa vain etupään ja jää ristilaukalle. Ainoa mäki mentiin käynnissä eteen-alas -muodossa, ja ai että selkä ja takaosa toimivat makeasti.

Tallille tuli uusi superhieno hevonen, jonka rinnalla oma näyttää vähän maatiaiselta. 

Mutta söpöltä sellaiselta, tietysti. :)

Aikuinen nainen

Eilen meillä oli Helmin kanssa väistelypäivä. Ratsastin sen taas ensin käynnissä suoraksi ja ulko-ohjalle ja tein joitain pohkeenväistöjä uraa kohti. Ravissa lähinnä väisteltiin muita ratsukoita ja yritettiin pysyä suorana. Sitten tehtiin väistöjä ja siitä siirtymiä miten mahduttiin. Ei siis kovin johdonmukainen ratsastuskerta, mutta oli niin hienoa, kun Helmi pysyi rauhallisena, vaikka toisessa päässä maneesia hihkuivat ponikerholaiset ja samassa päädyssä pyöri kaksi muuta hevosta, jotka molemmat tekivät dramaattisia loikkia ovien kohdalla.

Tänään käytiin maastossa ja mentiin kahdessa pätkässä laukkaa noin kierroksen verran. Ensimmäistä kertaa Helmi hikoili lähes koko kropasta, tosin se oli jo lähes kuiva siinä vaiheessa kun lähdin tallilta. Aikuisuutta se esitti loppukäyntien aikaan, kun metsälenkillä ravasi vastaan ravuri. Sain Helmin väistämään laitaan ja se odotti paikoillaan kunnes hevonen meni ohi ja jatkoi sitten kävellen. Siis kerta kaikkiaan!?! Ei pompun pomppua, pörinää tai eteen poikittamista...

Pöhkö, ihana hevonen

Tänään ratsastus ei alkanut kovin mukavasti, kun maneesin seinän takana möyri (sapelihammastiikeri) traktori ja siellä hakattiin (hevosia) jotain jäätä raudalla palasiksi. Helmi oli siis ihan hepakassa ensimmäisen puolituntisen, pieni muistutus menneistä.

Kun kello tuli neljä, kuski lähti kai kotiin ja pystyttiin menemään hetken aikaa normaalisti. Tehtiin ihan vain siirtymiä ja päästin vähän väliä Helmin venyttämään. Helmi oli tosi kevyt edestä, kokosi itseään ihan mielissään kun vähän kehui ja teki hienoja siirtymiä. Mamma oli niin ylpeä! Tällaisia kokemuksia kun saataisiin lisää, mutta harvoinhan tuollaisia hetkiä saa kokea.  Loppuravissakin Helmi venytti todella ETEEN-alas, kun se mielellään tuo turpaa liikaa polvia kohti.

En tiedä auttoiko kuolaimen vaihto. Meillä on ollut ilman sen kummempaa ajatusta ruskeissa suitsissa kiinni kolmipalat ja mustissa (jotka on siis käytössä) tavallinen oliivinivel. Viikonloppuna vaihdoin nivelkuolaimen kolmipalaan, joten silläkin saattaa tosiaan olla vaikutusta.

Pää pystyssä

Meillä on ollut viime aikoina "ongelmana" se, että Helmi on niin rento ja kulkee turhan matalassa muodossa. Nyt kokeilin sen ylös nostamista ihan hyvin tuloksin. Aluksi ratsastin Helmin ulko-ohjalle käynnissä kiemuraurilla, mutta muoto sai olla matala. Huolehdin koko ajan, että hevosen etuosa säilyy minun edessäni, lapa ei punge ulos tai kaula taitu. Oikea ohja oli taas tyhjempi. 

Sitten jumppailtiin käynnissä niin, että tehtiin pitkällä sivulla pätkä avoa ja siitä voltti ja jätettiin voltilta tullessa taivutus hetkeksi sulkutaivutuksen malliin. Tuossa niskan piti olla ylhäällä, mutta heti tehtävän jälkeen ratsastin Helmin taas matalaan muotoon pituushalkaisijalle ja nostin taas seuraavalle pitkälle sivulle.

Ravissa mentiin ympyrällä aina muutama askel niska korkealla ja sitten kierros matalassa muodossa. Laukka otettiin myös ympyrällä, pätkä kerrallaan ja selvästi Helmi pyrki jo itse pitämään niskan ylempänä, fiksu tyttö! Jospa se siitä hoksaisi, miten pitää liikkua. Varmasti lihakset jo kestäisivät hieman korkeammankin muodon (puhutaan siis siitä, että niska olisi edes säkää ylempänä...), mutta sille on vain helpompaa mennä matalana.

"Ratalla"

Vaikka onkin perjantai, katsoin parhaaksi liikuttaa hevosen, kun huomenna ei ehdi. Mitään kouluvääntöä en halunnut työviikon ja ylimääräisen tallivuoron takia ajatellakaan, joten päätin lähteä maastoon. Alkoi jo hämärtyä, joten jäimme raviradalle pyörimään. Ravi oli tänään tosi kevyttä ja ihanan tuntuista, eikä laukassakaan ollut moittimista. Hienon laukanvaihdonkin Helmi teki. Oli myös kiva huomata, ettei Helmi hionnut ollenkaan, vaikka otettiin kierros laukkaa molempiin suuntiin.

Kotimatkalla Helmi teki hauskan pompun. Käveltiin löysin ohjin, kun se huomasi lumipaakun vieressään. Hui! totesi Helmi, pukitti etteivät jalat koskisi siihen ja jatkoi taas kävelyä. Nauroin ihan kippurassa. :D