Eihän ne hyvät kerrat tuntuisi miltään, jos ei välillä menisi huonosti. Tänään olisi ollut maastoilupäivä, mutta taivaalta satoi kissoja ja koiria, joten mentiin maneesin suojiin ratsasteleen. Koska en ollut suunnitellut mitään harjoitusta, yritin ratsastaa yhtä tuttua kouluohjelmaa ensin liike kerrallaan ja sitten kokonaisuudessa. Helmi oli ihan ulalla, se ei voinut ymmärtää mitä mamma oikein haluaa. Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin laukat molempiin suuntiin tuntuivat hyviltä.
Teoriani jalan lämpöilystä vahvistui, kun eilen aamutallia tehdessä jalka oli yön jäljiltä ihan kuiva ja viileä ja lämpeni taas auringossa. Tänään se taas oli räntäsateen jäljiltä kuiva, mutta lämpeni jostain syystä ratsastuksessa. Vähän kummallista, pitää seurailla tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti