Marraskuun viimeiset

Pari päivää on ihan järkyttävän kylmää, vaikka mittari väittää pakkasta olevan vain reilut -10 astetta. Helmi on tarhaillut tasaisemmassa lainatarhassa kaksi päivää. Tarhakaveri muutti tänään pois tallilta ja uutta odotellaan. Harmi kun meille on sattunut niin monta lyhytaikaista vierailijaa, ei ole kiva totutella aina uuteen.

Eilen harjoiteltiin maneesissa ensimmäistä kertaa sulkutaivutusta, joka muistutti ehkä enemmän horjuvaa pohkeenväistöä. Se sai kuitenkin Helmin liikkumaan tosi täräkässä muodossa, joten hyötyäkin siitä oli. Mentiin myös loivaa vastalaukkakaarretta, joka sujui oikeassa laukassa paremmin. Laukka parani ja ryhti nousi siinä, vasemmassa ei niinkään.

Tänään käytiin maastokävelyllä radalla ja pikkulenkillä. Laulelin kaikki muistamani joululaulut läpi (useampaankin kertaan) ja Helmi yritti tanssia vähän mukana. Pidin ohjanperiä ristikkäisissä käsissä ja kun torpedoin vaiheen 1), eli päänheilutuksen, niin matka jatkui vain.

Buu ja jes!

Buu sille rattorikuskille, joka ei käynytkään lanaamassa tarhoja ennen pakkasta. Nyt ne ovat jäätyneet koivenkatkaisukoppuroille. Rajasin Helmille alueen tarhan takaosasta, joka ei ollut niin hirveässä kunnossa kuin etuosa. Huomenna teen itse tallia, joten laitan sen kyllä toiseen aitaukseen, jonka hevoset eivät mene nyt ollenkaan ulos, mutta jossa on pohja paremmassa kunnossa.

Ja jes Helmille, joka käyttäytyi kävelylenkillä niin kuin kunnon hevosen pitääkin. Kun tarha on niin kamalassa kunnossa ettei hevonen voi edes kävellä siinä, ajattelin jättää vapaapäivät pois ja käyttää kävelyllä kunnes saadaan lumi maahan. Nyt tarkenin käydä vain puolen tunnin kävelyn, kun tuli jo talven ensimmäinen syväjäätyminen.

Kamera on muuten huollossa, joten en ole saanut pitkään aikaan räpsittyä kuvia Helmistä.

Kun ratsastaja pelkää, niin hevonen...

...ei tee mitään? 

Lähdettiin eilen Helmin kanssa maastolenkille, että päästiin käymään ennen pakkasia. Olin varma, että Helmi riehuu, joten varustauduttiin heijastinloimella, otsalampulla, sivuohjilla, kauhukahvalla, turvaliivillä sekä puhelimella ja jätettiin "matkasuunnitelma" talliin, jos tarvittaisiin pelastusta. No, kyllä siellä mörköjä oli ja niitä piti vähän väistellä, mutta muuten saivat ravuritkin jolkotella rauhassa.

Tänään hepat joutuivat olemaan päivän sisällä tarhojen kunnostuksen takia. Menin maneesille liikuttamaan, mutta siellä oli juuri irtohypytys menossa. Onneksi mahduttiin mukaan toiseen päätyyn, vaikka olin varma, että Helmi riehuu. Höh, taas olin väärässä, Helmi oli tosi rento, eikä välittänyt huudoista, kolinoista tai juoksuttamisesta mitään.

Aloitettiin tekemällä pysähdyksiä ja yritin seurata peilistä että se tulisi suoraan. Kerran onnistuin tekemään hyvän siirtymän, mutta en onnistunut toistamaan sitä tunnetta. Alkuravissa otettiin joka kierrokselle käyntisiirtymä ja Helmi alkoi pehmenemään hetken verkkailun jälkeen. Väliin käyntiä ja jatkettiin ratsastamalla ravissa neliötä ja kaksi käyntivolttia syvään taivuttaen kierroksen aikana. Helmi liikkui kivasti, vähän matalana kyllä ja minäkin olin päässyt oikean jalan vammaisuudesta eroon. Laukka otettiin samaan tyyliin: ympyrä laukkaa, voltti ravia. Oli ihanaa! Siirryttiin tehtävästä toiseen reippaasti, kun Helmi tuntui niin kivalta. Loppuun (kuten alkuunkin) vielä pitkät käynnit kompensoimaan vähän sisällä seisomista.

Oma poni, paras poni

Helmi sai viettää vapaata torstain ja perjantain, joten lauantaina lähdimme töihin akut latautuneena. Ennen ratsastusta teen aina vähän "tallitöitä" (laitan ruuat valmiiksi, pesen kupit, tyhjennän kamat kuivaushuoneesta jne.) ja vein Helmin tarhaan vettä. Helmi seisoskeli tarhan toisessa päässä, eikä tullut moikkaamaan, vaikka yleensä tulee heti portille vastaan. Mutta kun ilmestyin ilman kärryjä ja ämpäreitä ja huikkasin: "Lähteekö Helmi ratsuksi?", se käännähti tulemaan luokseni saman tien. Ihana hevonen!

Aloitettiin käyntiympyrällä ja tehtiin asetuksia vuorotellen sisään ja ulos. Helmi ei varsinaisesti vastustellut, mutta ei myöskään ollut hyvän tuntoinen. Jatkettiin samaa ravissa ja minun oikea jalkani ei vieläkään totellut, vaan sain repiä sitä irti satulasta. Kun asetukset alkoivat olla pehmeämpiä, mentiin vielä hetken aikaa pelkästään sisälle asetettuna molempiin suuntiin.

Käyntipätkän (ja porinatauon) jälkeen jatkettiin pohkeenväistöllä. Ensin väistettiin käynnissä uralle, siitä ravissa pääty-ympyrä ja sama uudestaan. Sen jälkeen mentiin raviväistö ja laukkaympyrä samaan malliin. Käyntiväistöt ovat jo aika helppoja, kunhan tiedän mihin suuntaan korjata. Ravissakin alkaa jo väistömäistä askelta, vaikkakaan jalat eivät mene vielä ristiin. Siinä varmaan tarvitaan niin paljon voimaa maahan jäävään, ponnistavaan jalkaan, että Helmi ei vielä kykene. Helmi oli vähän kiireinen ja laukka ei ollut parhaimmillaan, mutta nostot olivat ihan ok ja siirtymät raviin menivät puhtaasti ja muodossa, jei! Loppuun vielä kolmikaarista, jossa Helmi venytti kunnolla alas.

Sunnuntaina aloiteltiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja sitten ravissa. Helmi ei taaskaan ollut aluksi halukas "olemaan ohjalla", mutta taipui kyllä ja liikkui ketterästi ja rauhallisesti. Muuten tehtiinkin hyvin samanlaista harjoitusta kuin eilen, mutta väistön sijaan avoa uralla ja siitä siirtymä ylös. Aluksi ei käyntiavokaan oikein onnistunut, mutta kun vähän aikaa viännettiin, Helmi taipui kyllä ja teki joitain hienoja siirtymiä. Raviavo on vielä lähinnä asetus sisälle, mutta ainakaan reaktio ei ollut joka kerta ryntäys eteen. 

Helmin jälkeen ratsastin vielä toisella hevosella, joka on oman pupulin vastakohta: iso puoliveriruuna, hyvin koulutettu mutta vähän tahmea. Mahtavaa päästä välillä tuollaisen selkään, mutta onneksi tykkään eniten omasta hevosestani.

Perle noire

Eilen otin tavoitteeksi tehdä "jumppasiirtymiä" sekä totutella vaikeaan päätyyn. Aluksi Helmi tuijotteli kovasti ovia, mutta kykeni tekemään töitäkin. Ensimmäiseksi otettiin väistöpätkä uralle ja pääty ravissa. Oikealle väistö sujui paremmin, vasemmalle hieman tahmeasti. Seuraavaksi tehtiin kulmaan käyntivoltti, jatkettiin avolla ja nostettiin siitä ravi ja tehtiin ympyrä. Onnistuminen riippui kohdasta, liian lähellä pelottavaa ovea ravista tuli hätäistä, eikä Helmi malttanut taipua. Lopuksi jatkettiin vielä tuosta nostamalla laukka raviympyrällä. Nostot sujuivat ja alaspäinkin tuli yksi hyvä siirtymä. 

Tänään oltiin tunnilla pitkästä aikaa ja teemana olivat taivuttelut ja siirtymät. Ensin taivuteltiin käynnissä sisälle ja ulos, Helmi toimi hienosti ja venytti eteen alas. Ravissa tehtiin samaa ja Helmi toimi hienosti, tahti oli rauhallinen ja se välillä kokosi mahtavasti, mutta minulle tuli hankaluuksia oikeassa kierroksessa. En saanut sisäpohjetta siirrettyä eteen, paino huiteli väärällä puolella ja väännyin ihan ihmeellisen könöön. Olin edellisenä päivänä siirrellyt ympyröillä ulkojalkaa lonkasta asti taakse, ja oikea lonkka taisi jotenki jumittua. Asia korjaantui vähän kun vain kiskoin lonkkaa auki. :P

Sitten otettiin laukannostoja käynnistä taivutetulla hevosella. Jokunen kohtuullinen nosto saatiin alkutörttöilyn jälkeen ja Helmin laukka pyöri vasemmalla tosi hyvin. Oikealle joutui työstämään enemmän, kun seuraavat tuntilaiset tulivat sisään ja Helmiä vähän riehututti, kun se ei saanut katsoa. Yhteisymmärryksessä kuitenkin päästiin lopettamaan, mutta hiki tuli molemmille.

Merde noire

Helmillä oli vapaapäivä perjantaina ja eilen yritin mennä maneesiin, mutta siellä olikin valmennukset. Harmi kun sivuille ei aina päivitetä noita tapahtumia. Itselläni on tietysti lyhyt matka, mutta moni saattaa tulla hevosen kanssa kymmenien kilometrien päästä ja sitten maneesi onkin varattu. 

Maa oli jäässä, joten mentiin maastokävelylle. Lähdettiin ensin pienelle metsälenkille, jonka päässä alkoi kuulua lehmien ammuntaa. Siis mööö-ääniä, ei laukauksia. Helmi kuunteli pitkään ja päätti sitten, että äänet ovat kuolemaksi. Se yritti pistää pystyyn koko repertuaarinsa, mutta ehdin napata jo ensimmäisen pystyynhypyn jälkeen toisen ohjan tiukasti kauhukahvaan kiinni (onneksi laitoin sen paikoilleen ratsastamaan lähtiessä) ja sain enimmän osan riehumisesta estettyä. Vielä kun juuri oli traktori lanaamassa rataa, oli vähän tukalat oltavat hetken. Maneesin kohdilla Helmi alkoi taas rauhoittua, ja käytiin sitten vain kiertämässä halli ja käveltiin kotiin.

Nyt kun saisi liikuttaa sitä kunnolla, niin eivätköhän nuo pöllöilytkin alkaisi vähentyä. Kun ei se oikeasti mitään traktoreita pelkää, ihan turhaa höpötystä kaikki. 

Tänään sitten mentiin maneesiin tekemään puomitehtäviä. Laitoin käynti- ja ravipuomit vierekkäin radan poikkihalkaisijalle, niin että molempia voi mennä kahdeksikolla. Ensin katsottiin molemmat taluttaen ja tutkittiin vähän oviakin. Sitten aloitettiin käyntipuomeilla. Metrin väli tuntui olevan liian pitkä, tai sitten Helmi liikkui turhan pienesti.

Ravissa mentiin aluksi vain estepäätyä ympäri ja katseltiin ovia. Helmi roikkui ensin ohjassa, mutta alkoi rauhoittua, eikä ovien kohdallakaan tullut hirveitä säntäilyjä. Välikäynnin jälkeen mentiin ravikahdeksikkoa puomeilla ja kyllä nekin kolisivat. Harmi kun ei ollut ketään katsomassa, niin en tiedä miksi. Taas pätkä käyntiä ja sitten mentiin vähän aikaa ympyrällä ravia molempiin suuntiin ja yritin pitää tahdin tasaisena ja rauhallisena.

Pieni musta ja tähtitaivas

Maltoinpas taas olla manaamatta ja jätin kertomatta, että järkyttävä maneesihyppely oli kenraaliharjoitus koulukisoihin. Tosi luottavaisin mielin (hah) siis mentiin keskiviikkona omiin harjoituskilpailuihin. Helmi räväytti näyttävän sisääntulon, mutta rauhoittui sen jälkeen ja oli verkassa tosi kiva. Otettiin verryttely ihan rauhassa, ravia, siirtymiä, takaosakäännöksiä, pohkeenväistöjä. Käytiin tervehtimässä yleisöä ja tutkimassa vähän rataa.

Sisääntulo piti ottaa uusiksi, kun kanssakilpailija ratsasti potkivalla hevosella juuri meidän eteen. Vähän säikähtäneenä siis uusi yritys ja kiemurrellen sisään. Helmi tietysti säikähti tuomaripöytää (tai The Ovea sen takana) ja teki tyypillisen pyrähdyksen. Siitä olikin mukava jatkaa askeleenpidennykseen. Välillä saatiinkin vähän hommasta kiinni, mutta kun piti mennä uudestaan tuomarin edestä, sama toistui. Taas vähän pasmat sekaisin, mutta jatkettiin loppuun. Viimeiseksi jäätiin varmaan taaskin, mutta prosentit paranivat kahdella yksiköllä ja saatiin lisää kokemusta.

Tänään käytiin pimeän tultua kävelyllä raviradalla. Jotenkin tähtitaivaan alla on aina ihanaa ratsastaa, varsinkin suomenhevosella. Tuntee yhteyden menneisiin sukupolviin ja rauhoittuu ihan maan perusteellisesti. Helmi on ollut taas oikein pirteä ja iloinen, maha ei varmaan vaivaa. Hommasin kuitenkin kuivaheinää iltaruuaksi, jos se sopisi paremmin tälle alkuasukkaalle.

Energiaa

Käytiin viikonloppuna molempina päivinä maneesissa ratsastamassa. Lauantaina tehtiin puoliympärä-pohkeenväistö harjoitusta ja otettiin laukannostoja. Helmi meni ihan mukavasti, joskin raviväistöt ovat edelleen tosi loivia. Se kulki paremmin laukassa kuin ravissa, ravissa se kaatui sisälle, mutta ehkä se olin kuitenkin minä.

Sunnuntaina yritettiin mennä puomeja. Käynnissä mentiin viisi puomia, väistettiin kentän keskelle ja tehtiin tavallaan vastakaarto takaisin puomeille. Kun koitin tehdä samaa ravissa, Helmi a) hyppäsi keskelle puomeja ja laukkasi yli säleet lentäen ja b) sai hysteerisen kohtauksen aina oven nähdessään. Hetken riehumisen jälkeen jatkettiin puomien ylitystä ihan vain ympyrällä ja se alkoi sujua kohtalaisesti.

Maanantaina se sai vapaapäivän ja tänään taas riehuttiin. Maneesissa oli vilinää ja vilskettä, lapsia ja poneja ja Helmi pelkäsi, säntäili ja hyppi. Se sen ominaisloikka tosiaan on pystyynhyppy ja siitä suoraa pukitus, kaveri todisti vierestä. Kyllä se lopulta alkoi ravata ja rauhoittua ja olla hevosiksi, mutta ei me mitään oikeasti pystytty tekemään.

Hetken häivähdys

Tahti nimittäin, ei se enää palannut! Olisi saanut jäädä. Keveästi ollaan menty vieläkin ja otettu vain pikkuisen ravia. Helmi on ollut ihan kiva ratsastaa, joskin eilen se oli kovin jännittynyt kun maneesilla oli liikaa äksöniä pienokaiselle. Ratsastuskerrat ovat olleet tosiaan lyhyitä, ollaan tehty siirtymiä, väistöjä, avoja, ympyröitä, menty vähän puomeja jne. Jokainen kerta ollaan päätetty onnistumiseen, vaikka hienoon siirtymään. 

Helmin maha ei ole vieläkään ihan kunnossa ja välillä tulee löysiä läjiä. Sehän on aina ollut tällainen kurailija, ja luulen että tänä vuonna on sellainen heinä, joka ei herkälle mahalle passaa. Koetan katsella vaikka iltaruuaksi sille kuivaheinät jostain.

Tahti!

Tänään oli tarkoitus mennä maastoon, mutta jäinkin töihin värkkäämään ja ehti tulla pimeää. Niinpä menimme jo kolmatta päivää peräkkäin maneesiin. Operaatio Sekametelisoppa on jatkunut edelleen, joskin tein tänään vähän suunnitelmallisempaa versiota. 

Ensin mentiin käynnissä pohkeenväistöä lävistäjällä, siitä puoliympyrä ja väistö toiseen suuntaan. Asetuksissa on tapahtunut jotain hurjaa, sillä jompi kumpi meistä on oppinut tekemään sen. Saatan jopa veikata itseäni, koska Helmi on niin kiltti, että tekee kyllä jos osaa pyytää. Muutaman kerran tosin ollaan myös tehty kaulan passiivisia venytyksiä, ehkä nekin ovat auttaneet?

Sitten tehtiin väistöjä uralle ja siitä ravin nosto. Ensin ihmettelin, että mikäs tässä ravissa tuntuu niin kivalta, kunnes tajusin, että siinä oli rauhallinen tahti! Helmihän on aina ollut varsin reipas liikkeissään ja lisäksi juossut etuosaansa kiinni, mutta tänään siltä lähti letkeä, tahdikas ravi. Kun sen huomasin, hyppäsin heti selästä ja halin pientä mussukkaani. Toivottavasti sama fiilis löytyisi vielä uudelleenkin.

Maailman monin poni

Ollaan otettu iisisti koko viikko, Helmi piti vapaata torstaina ja perjantaina, kun oli torstaina vähän kumman oloinen. Onneksi sen perusluonne on niin vilkas, että heti kun se vaikuttaa vähänkään vaisulta, huomaa ettei kaikki ole hyvin. Otin yrtit nyt pois ruokinnasta, ettei ne vaan sekoita tilannetta ja aloitin Greenlinen syötön mahan rauhoittamiseksi. Siitä onkin tullut Helmin herkkua. Lanta on vieläkin vähän löysää, mutta ei läjiä, eikä häntä ole sotkussa.

Eilen Helmi olikin sitten ihan hurjalla tuulella, se puhisi ja pörisi koko matkan maneesille ja oli sielläkin koko ajan jännittynyt. Se säikkyi kaikkea ja oli ihan hysteerinen ovista. Tänään se taas oli maailman kultaisin pikku hevonen ja teki kaiken mitä mamma pyysi. Ravailtiinkin vähän ja me molemmat olimme ihan innoissaan. Siirtymä oikeasta (käynti)avotaivutuksesta raviin on ollut Helmille vaikea, mutta tänään se onnistui tosi hienosti ja hyppäsinkin sen jälkeen heti selästä kiittelemään.

Helmi-parka sai tänään sähköiskun aidasta. Olin näköjään jättänyt langan vähän repsottamaan kiinnikkeen yli, kun purin aidan tarhan kunnostusta varten. Pimeässä Helmi sitten katsoi, että mikä tuossa on, ja työnsi tietysti turpansa kiinni. Kuului kauhea räpsähdys ja hevonen juoksi saman tien toiseen päähän tarhaa. Voi pientä.