Maltoinpas taas olla manaamatta ja jätin kertomatta, että järkyttävä maneesihyppely oli kenraaliharjoitus koulukisoihin. Tosi luottavaisin mielin (hah) siis mentiin keskiviikkona omiin harjoituskilpailuihin. Helmi räväytti näyttävän sisääntulon, mutta rauhoittui sen jälkeen ja oli verkassa tosi kiva. Otettiin verryttely ihan rauhassa, ravia, siirtymiä, takaosakäännöksiä, pohkeenväistöjä. Käytiin tervehtimässä yleisöä ja tutkimassa vähän rataa.
Sisääntulo piti ottaa uusiksi, kun kanssakilpailija ratsasti potkivalla hevosella juuri meidän eteen. Vähän säikähtäneenä siis uusi yritys ja kiemurrellen sisään. Helmi tietysti säikähti tuomaripöytää (tai The Ovea sen takana) ja teki tyypillisen pyrähdyksen. Siitä olikin mukava jatkaa askeleenpidennykseen. Välillä saatiinkin vähän hommasta kiinni, mutta kun piti mennä uudestaan tuomarin edestä, sama toistui. Taas vähän pasmat sekaisin, mutta jatkettiin loppuun. Viimeiseksi jäätiin varmaan taaskin, mutta prosentit paranivat kahdella yksiköllä ja saatiin lisää kokemusta.
Tänään käytiin pimeän tultua kävelyllä raviradalla. Jotenkin tähtitaivaan alla on aina ihanaa ratsastaa, varsinkin suomenhevosella. Tuntee yhteyden menneisiin sukupolviin ja rauhoittuu ihan maan perusteellisesti. Helmi on ollut taas oikein pirteä ja iloinen, maha ei varmaan vaivaa. Hommasin kuitenkin kuivaheinää iltaruuaksi, jos se sopisi paremmin tälle alkuasukkaalle.
Kävin lukemassa!
VastaaPoista