Vinoudesta

Hevosenomistaja-lehdessä 1/2013 on aivan loistava artikkeli "Luontainen vinous", jossa kerrotaan miten huomaa hevosen vinouden ja miten sitä hiljalleen korjataan ratsastamalla. 

Hevosen kovera puoli on se, minne hevonen on luonnostaan taipunut ja minne harja laskeutuu. Koveraan kierrokseen ratsastettaessa hevonen taipuu helposti, valuu kaarteissa ulos ja kulkee pyöreämpänä. Ylälinjan lihakset ovat kireämmät tältä puolelta ja hevonen tuntuu kevyemmältä tai tyhjältä ohjaan. Hevonen väistää helpommin koveran puolen pohjetta, nostaa helpommin laukan ja takajalka kantaa enemmän kuin työntää eteenpäin. Helmin kovera puoli on oikea ja lähes kaikki kohdat tuntuvat tutuilta.

Hevosen kupera puoli on hevosen harjaton puoli, jonne on vaikea taipua ja asettua. Hevonen oikoo kaarteissa tähän suuntaan, kallistuu sisään ja kulkee notkolla ylälinjastaan. Lihakset ovat tällä puolella pidemmät ja heikommat ja hevonen tuntuu ohjaan kovalta, jäykältä ja vahvalta. Hevonen väistää huonommin tämän puolen pohjetta, takajalka työntää enemmän kuin kantaa ja laukka on hankalampi nostaa. Helmillä tämä on siis vasen puoli.

 

Helmi lapsena - harja on aina kaartunut oikealle.

Hevosen taivutus saattaa myös vaihtua kaulan ja pään tai kaulan ja lavan liittymässä. Tällöin hevosen etu- ja takaosat ovat vinoja eri suuntiin. Helmi on kaulastaan selkeästi kovera oikealle ja kupera vasemmalle, mutta rungosta ehkä toisinpäin. Ainakin laukannosto on aina ollut vaikeampaa oikealle ja se kaatuu sisälle oikeassa kierroksessa.

Vinoutta korjaamalla hevonen saadaan symmetrisemmäksi niin, että se asettuu ja taipuu samalla tavalla molempiin suuntiin, ei kaadu toiselle lavalle ja työntää ja kantaa molemmilla takasillaan yhtä paljon. Parasta harjoittelua ovat taivutusväistöt, eli avo-, vastasulku-, vasta-avo- ja sulkutaivutus.