Vatsalihakset

Tiistaina käytiin Helmin kanssa maastokävelyllä. Hokkikengät laitettiin niin aikaisin, ettei tilsakumeja vielä ole ja keli oli ikävän nuoskainen. Pitkään rauhallisena pysynyt sädekin kuori taas yhtäkkiä märällä ilmalla kerroksen pois, taisin lipsua päivittäisestä hoitamisesta liian aikaisin. 

Keskiviikkonakin vain käveltiin ja mentiin maneesissa ilman satulaa erilaisia kiemuroita. Edellisestä päivästä poiketen tiet olivat peilijäällä. Helmi kyllä tallusteli vakaasti ja horjumatta, mutta minä hiihdin, liukastelin ja valuin alas kaikissa nousuissa.

Tänään oli sitten talvimyrsky ja tuuli vinkui ja vonkui. Ratsastuksessa reenattiin vähän enemmän. Helmi oli kahden kävelypäivän jälkeen aika löysän tuntuinen. Otettiin sitten aluksi käynti-ravi -siirtymiä, että se heräsi toimimaan. Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa ja sitten laukannostoja. Ravi alkoi tuntua niin isolta, että jouduin oikeasti miettimään vatsalihaksia, että pysyin liikkeessä mukana.

Lihashuoltoa

Kävin perjantaina "Käytännön vinkkejä hevosen lihashuoltoon" kurssilla, jonka nimi vastasi sisältöä. Tuomisena oli jumppa-, venyttely- ja hierontaohjeita, jotka piti tietysti heti kokeilla. Muutenkinhan venyttelen Helmin lähes joka ratsastuksen jälkeen, mutta en ole kyllä aiemmin tiennyt yhtään miten hieromista voisi kokeilla. 

Lauantaina tehtiin ensin maastakäsin peruutuksia, ristikkäisaskelia ympyrällä ja kävelykavaletteja. Sitten juoksutin Helmin liinassa. Karsinassa sitten hieroin Helmin läpi kurssin ohjeiden mukaan. Tarkoitus ei ole siis tehdä mitään ammattilaisen hierontaa, mutta toivon mukaan rentouttaa hevosta ja oppia huomaamaan mahdolliset kivuliaat paikat. Helmi rentoutui välillä pää maassa tai huuli tötteröllä, välillä rapsutti takaisin ja pyllyn kohdalla tietysti taas pyöri karsinassa lisää kerjäten. Loppuun tehtiin vielä venyttelyt.

Eilen olikin sitten aika makean tuntuinen käynti, kun takajalat ja selkä pyörivät kunnon liikkeellä. Mentiin pelottavassa päädyssä, mutta siitä huolimatta onnistuttiin taivuttelemaan sekä tekemään väistöjä ja avoja ihan kunnialla. Laukassa otettiin nostoja. Ne piti tehdä ympyrällä, kun Helmi alkoi hermostua suoralla. Loppujen lopuksi se tekikin ihan kelpo nostoja.

Tänään oltiin tunnilla ja tavoitteena oli saada takaosa töihin. Ensin mentiin neliötä ja kulmiin ristiaskelia takaosakäännöksen tapaan. Sitten piti aktivoida ulkopohkeella takasia ja taivuttaa tosi paljon sisälle ja höllätä taas. Sitä tehtiin kaikissa askellajeissa ja Helmi toimi kivasti. Ravissa otettiin myös temponmuutoksia, niin että pitkillä sivuilla lisättiin ja kulmissa hidastettiin ja taivutettiin.

Valoa pimeään

Marraskuu - pimeää, sateisia ilmoja, kopuraisia teitä ja lopulta lunta. Näin on viikko mennyt.

Maanantaina käytiin pimeän aikaan maastokävelyllä. Helmiä pelotti kaikki, paitsi käynnissä möyrivä kaivinkone. Kaatunut liikennemerkki meinasi keskeyttää matkan heti alkuunsa ja vasta kotimatkalla sitä uskalsi käydä katsomassa.

Tiistainakin Helmiä jännitti kaikki: satoi vettä ja maneesissa oli monta ratsukkoa yhtä aikaa. Rauhassa taivuttelin pitkään käynnissä ja verkkailtiin sitten kevyessä ravissa ympyrällä mahdollisimman turvallisessa paikassa. Sen jälkeen pystyikin työstämään vähän, tehtiin käynnissä väistöjä ja raviavoja. Helmi tuntui kivalta, joten en riskeerannut laukalla vaan lopetin siihen.

Keskiviikkona jatkettiin samoja väistöjä ja avoja. Sitten mentiin vielä loivaa vastalaukkakiemuraa, jossa Helmi alkoi kuumua vähän, mutta meni kuitenkin ihan hyvin. Loistavaa kun saa pari hyvää päivää peräkkäin!

Torstaina käytiin Sipulin kanssa maastokävelyllä. Tiet olivat jäätyneet ja olivat paikoin tosi muhkuraisia, joten sai olla aika varovainen. Viime yönä onkin sitten tullut lunta ja maisema näyttää ihan erilaiselta. Helmi-raukalla ei ole vielä tilsakumeja, joten maastoilut jäävät hetkeksi.

Hidasta menoa ja spurttailua

Aloiteltiin tämä viikko kävelylenkillä Pikkuneidin kanssa. Kai minä olen niin paljon höpöttänyt Helmille, että se on alkanut ymmärtää puhetta. Muut selitykset on aika korkealentoisia siihen, että Helmi tiesi mennä odottamaan ison tallin eteen ja kurkki ikkunasta, että onko kaveri valmiina. Maa oli jäässä, joten hipsuteltiin käynnissä metsälenkki.

Tiistaina mentiin maneesissa ja tehtiin tuttuun tyyliin avoja ja väistöjä ja vastalaukkaa. Keskiviikkona yritin tehdä avoja, mutta silloin Helmillä oli joku ihme päivä ja se säikkyi ihan hirveästi Ovea. Moneen kertaan se teki uukkarit tai alkoi muuten riehua. Ei ollut edes erityisen tuulinen päivä, eikä satanut, joten en tiedä mistä tuo ongelma tuli yhtäkkiä. Torstaina Helmi sai vapaapäivän ja perjantaina käytiin ilman satulaa kävelylenkillä.

Lauantaina oli ihan mukava ratsastuskerta, jälleen kerran niitä taivutuksia, avoja ja väistöjä. Menin tahallaan koko maneesia ympäri, enkä väistellyt Ovea, mutta tällä kertaa se ei aiheuttanut kummempia ongelmia. Laukassa otettiin vastalaukkaa ja vaikka laukan laatu ei ollut kovin hyvä, vastalaukka onnistui.

Tänään tehtiin ensin Helmin kanssa vähän maasta käsin työskentelyä ja sitten juoksutin sitä liinassa. Hevonen oli kuin ihmisen mieli, se oli tosi yhteistyöhaluinen. Laukassa se rykäisi taas melkoiset vauhdit ja vaihteli tasaisin välein vasta-, risti- ja myötälaukkaa. Juuri tuon laukan takia ajattelin alkaa juoksuttamaan sitä, jos se parantaisi laatua ratsastettaessakin.

Mustelmia

Helmillä on ollut oikea takanen vähän lämmin muutaman päivän. Koska lämpö tuntui lähtevän kaviosta asti, luulen sen astuneen johonkin aroilla kavionpohjillaan, joten en ole kamalan huolissaan. Liikunta on kuitenkin ollut vähän kevyempää. Perjantaina se sai vapaapäivän ja eilen juoksutin (tällä kertaa liinassa). Teetin sillä käynti-ravi siirtymiä ja Helmi meinasi laiskotella. Mutta sitten kun nostatin laukan, se menikin melkoista haipakkaa. Tänään jumppailtiin ja tehtiin ensin loivaa kiemuraa, sitten väistöjä ja avoja. Maneesille lähtiessä sain mustelman kantapäähän, kun Helmi säikähti jotain ja törmäsi minuun.

Plan b, c and d

Tiistaina jumppasin Helmin kaulaa taivuttelemalla sitä reilusti puolelta toiselle. Ulospäinhän se on kohtuu helppoa, kun seinät tukevat, mutta sisälle se alkaa helposti kaatumaan. Mutta ihan mukavasti se pääsi juoneen kiinni ja liikkui hyvin eteen ja pysyi kevyenä. Ratsastus oli hyvin katkonaista, kun toisella puolella maneesia juoksutettiin ja meidän puolella oli potkiva hevonen. Lähinnä sitten väisteltiin ja tehtiin mitä mahduttiin. Välillä siis jopa meillä on ruuhkaa (= neljä hevosta sadan metrin maneesissa).

Keskiviikkona aioin juoksuttaa Helmiä, mutta sitten tajusin, että maneesillahan on estevalmennukset. Oli jo niin pimeää, että kentälle ei nähnyt mennä ja ratsastuskamppeita ei ollut mukana, joten tuli yllärivapaapäivä. Helmi kyllä käytti sen riehumalla tarhassa. Seurasin tarhaa siivotessa, kun se otti laukkaspurtteja ja jäi sitten paikoilleen hyppimään pystyyn ja pukittamaan. Mahtavaa kun on hiekkapohja, kurassa kyllä menisi nurin tuossa kyydissä.

Tänään lähdin juoksuttamaan, mutta maneesilla ei ollutkaan liinaa ja oma oli kotona. Tehtiin sitten ensin taivutuksia ja peruutuksia ja sen jälkeen käyntiä ja ravia ohjien mitalla (vain toiselta puolen kiinni) ja itsekin ympyrällä juosten. Kävi se niinkin! Helmi ravasi kivan ryhdikkäänä, eikä lähtenyt löntystämään nenä maata viistäen niin kuin yleensä tekee. (Venyttää, joo, mutta ravi on ihan kökköä silloin.)

A very odd day

Minä olen ollut kamalan surullinen jo viikon. Minä tein jotakin kamalan pahaa Sipulille ja siihen sattui ja se joutui olemaan kaikki päivät sisällä. Koko päivän me aina välillä hirnuttiin toisillemme, että tietää toisen olevan lähellä. Tänään sitten Sipuli vietiin autoon ja auto ajoi pois! Voi että minua pelotti! Minä juoksin ja ramppasin tarhassa edes takaisin. Mutta sitten auto tuli takaisin ja minä huusin niin lujaa kuin pystyin ja Sipuli vastasi! Voi että olin onnellinen. 

Heti kun pääsin sisälle, vaihdettiin nenukuulumisia. Sipuli oli käynyt lääkärissä ja kaikki oli hyvin, se pääsee jo huomenna minun kanssa ulos. Minä olin niin iloinen, että kiehnäsin karsinassa kuin Alpo-kissa ja mammakin jäi vähän minun pyllyn ja seinän väliin, kun en vain voinut olla paikallani. Mamma vei minut sitten käytävälle kiinni - vaikka yleensä seison sielläkin irti - ja mittasi kuumeenkin kun olin kuulemma niin outo.

Me mentiin maneesiin ja minun piti kävellä hirmu lujaa, kun oli sellainen olo. Maneesissa oli toisella puolella tunti ja toisessa päässä juoksutettiin liinassa ja meillä oli tilaa mennä vain ympyrällä. Onneksi ne oli tuttuja heppoja kaikki, niin minua ei pelottanut. Mutta kun oli niin hurja olo ja sataa ropisi ja oli porukkaa ja ovikin näytti niin arveluttavalta, säntäilin vähän kaikesta. Mutta kyllä minä välillä tein hienosti kun mamma käski siirtää pääpäätä tai takapäätä tai mennä ihan sykkyrälle. Siinä oven kohdalla piti kyllä aina vähän juosta karkuun.

Ei me kauaa oltu maneesilla ja sitten minä melkein juoksin kotiin, piti mennä tarkistamaan että Sipuli on varmasti siellä. Oli se ja muitakin heppoja. Meillä on yksi söpö poikaponi tallilla ja minä menin nenuttelemaan sen kanssa. Ja nuolin sen nenän kun olin niin hassulla tuulella. Kyllä minä aloin sitten jo vähän rauhoittua, syöminen auttaa aina.

Raskas viikko

Viikko alkoi rauhallisissa merkeissä ja käytiin Helmin kanssa pitkällä maastokävelyllä. Pimeä ehti vähän yllättämään, tympeää tuo kellojen siirtäminen tämän harrastuksen kannalta.

Tiistai oli huono päivä. Kukaan ei ole nähnyt mitä tapahtui, mutta Helmin tarhakaveri Sipuli oli saanut tarhassa haavan jalkaansa. Ilmeisesti Helmi on potkaissut, vaikka sillä ei ole aiemmin tapana ja tammat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään. Haava oli pieni, mutta oli osunut juuri verisuoneen ja verta oli tullut suihkuamalla. Nyt haava on parantunut hyvin, mutta jalka on edelleen turvoksissa ja Sipuli koppihoidossa. :( Tuon jälkeen ei ollut oikein reenausfiilis, mutta käytiin kuitenkin maneesissa pyörimässä ja tehtiin väistöjä ja avoja.

Keskiviikkona Helmi siirtyi tarhaamaan puolet päivästä, kun tarha meni tosi huonoon kuntoon. Helmi tarhasi iltaisin hiekkatarhassa ja hoidin liikutukset mahdollisimman myöhään. Keskiviikkona aiottiin mennä maneesiin leikkimään, mutta siellä olivat valmennukset, joten käytiin vain kävelemässä palauttelulenkki - muualla oli liian pimeää.

Torstaina kokeiltiin pitkästä aikaa kuolaimettomia suitsia ja Helmi kyllä kääntyi ja taipui hyvin, mutta oli takaosastaan ihan lukossa, eikä liikkunut selän yli. Yritin ottaa siirtymiä, laukkaspurtteja ja kaikkea, mutta ei tuntunut hyvältä. Perjantaina pidettiin vapaapäivä.

Lauantaina laitoin taas kuolaimettomat ja pidettiin jumppapäivä. Mentiin loivaa kiemuraa, askeleenpidennystä ja lyhennystä käynnissä, väistöjä, voltteja ja avoja. Helmi toimi muuten mukavasti, mutta kulki mahdottoman matalana ja painoi kädelle.

Tänään kaiken kruunasi ratsastustunti. Tehtiin taivutuksia kaikissa askellajeissa, kulmissa sisään ja pitkillä sivuilla ulos. Käynnissä ja ravissa sujui ihan ok, mutta laukka oli taas ihan järkyttävän huonoa. Taivutus ulos huononsi sitä entisestään, sisään Helmi ei taipunut, kevyt ei istunta ei auttanut, ympyrätyöskentely ei auttanut. Se oli vain ihan surkeaa.