Jättekiva hevonen ei ihan kantanut seuraavaan päivään. Koulupäädyssä oli tunti menossa, joten jouduttiin estepäätyyn ja Helmi veti siitä herneen nenään. Voi tsiisus että välillä raivostuttaa, kun neljättä vuotta mennään joka kerta kaikki lihakset pinkeänä, silmät tapillaan ulos tuijottaen ja perä maata viistäen yhdessä h*n ovesta ohi. Yritin niellä kiukkuani ja tehdä samoja tehtäviä uudestaan ja uudestaan.
Lopuksi päästiin koulupäätyyn ja aloitettiin tavallaan ratsastus alusta. Helmi olikin sitten taas hyvin kuulolla ja rento ja tehtiin taas taivutuksia molempiin suuntiin ja samaa laukkakuviota kuin maanantaina.
Tänään mentiin maastoon, vähän turhan myöhään niin että oli ehtinyt tulla jo hämärä. Helmi oli vauhdissa ja viipotettiin maastoon päästyä kai kolmisen kilometriä kiitoravia. Väliin käyntipätkä ja pari kilometriä kiitolaukkaa - hyvä kun sain kurveihin hieman jarruteltua. Varmaan siinä purettiin pakkasjakson paineita. Kumma kyllä hevonen ei juuri edes puuskuttanut tai hikoillut ja vielä loppuravissakin hyppäsi pari kertaa laukalle.
Ratsastuksen jälkeen me venytellään jalat, selkä, lavat ja kaula. Etujalat kylmätään, takajalkoihin tulee yöksi välillä lämppärit. Vielä lämmintä melassivettä ja sitten karsinaan levähtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti