Kerroin aika nihkeästi kenellekään siitä, että kaksi viikkoa sitten nähdessäni paikkakunnalla järjestettävän tamma- ja varsanäyttelyn ilmoituksen, sain ajatuksen viedä Helmin kantakirjattavaksi. Valmistautuminen ei ollut mitenkään perinpojaista, kun ajattelin että rakennetta ei voi parantaa ja liikkeet ovat mitä ovat. Tarhasta tullessa ja ratsastuksen jälkeen ravattiin talutuksessa ja ratsastuksenopettajani ratsasti Helmillä kahdesti, ettei se hämmästy kun vieras täti menee selkään. Eilen pesin Helmin sampoolla ja eikun menoksi.
Ratsastusosuus meni ihan häneksi. Verkatessa Helmi oli hermostunut kaikista hevosista, koirista, ihmisistä, ohi juoksevista ravureista ja vielä kun minä yritin saada sen laukkaamaan, se veti sellaisen rodeon, jota ei pitkään aikaan nähty. Sitten meni pitkä aika saada se taas rauhoittumaan. Hermoaminen vei voimia ja vielä kun meidän aika oli 40 minuuttia myöhemmin kuin luulin, se oli radalle päästessä ihan vetelä ja voimaton. Jotenkin raahustettiin siellä kahden muun tamman seassa ja askellajipisteet olivat muistaakseni käynti 5, ravi ja laukka 6.
Sen jälkeen tuomari koeratsasti Helmin. Oli ihanaa kun hän jutteli Helmille, että älä pelkää vaikka vieras täti menee selkään. Juuri samoilla sanoilla olin Helmiä valmistellut ja rauhoittelin koeratsastajaa, että tätä on kyllä harjoiteltu. Ei ollut kyllä häävin näköistä, joten oma ratsastukseni oli varmasti ihan järkyttävää. Vähän harmi kun Helmi on kuitenkin ollut nyt niin kiva ratsastaa, eikä tosiaankaan yleensä liiku tuolla tavalla selkä notkolla ja pää pystyssä.
Vähän haavoja nuollen tallusteltiin kotiin. Helmi meni karsinaan syömään, minä vaihdoin vaatteet, söin evästä, siivosin tarhan ja juuri kun aioin alkaa harjamaan, kaveri soitti, että: "Sun pitää tulla mittaukseen, teitä on kuulutettu jo monta kertaa!" Kääk! Valkoiset housut jalkaan, suitset päähän ja juosten takaisin isolle tallille. Takki repsotti auki, yhden harjan sain napattua käteen, mutta unohdin kypärän...
Mittauksessa Helmi käyttäytyi ihan hyvin, vaikka arasteli tietysti kun vieras setä heilui metallikeppien kanssa ympärillä. Säkä oli 154 senttiä ja lautaskorkeus 153. Rungon pituus oli kuulemma järkyttävän iso, yli 165 senttiä. Etusääri oli muistaakseni 20 ja kuulemma hyvä luku. Tuosta mentiin suoraan kuvattavaksi ja Helmi oli kuulemma päivän helpoin kuvattava nököttäessään tiiviisti yhdessä kohdassa. Minä sain sentään harjan nakattua kädestä, mutta olin varmaan aika homssuinen ilmestys virallisissa otoksissa.
Pian päästiin sitten kehään esittämään askellajit. Muistaakseni etujalkojen liikkeet olivat suorat ja ahtaat, takajaloissa oli joku kierähdys, käyntiä kehuttiin. Ravissa annoin kerran liikaa painetta ja Helmi laukkasi yhden sivun. Otettiin se uudestaan ja minusta Helmi ravasi hienosti.
Sitten arvosteltiin rakenne. Muistaakseni tyypit olivat 7. Runko oli tosiaan pitkä ja syvä, kaula lyhyt, mutta ylös kiinnittynyt, pää pieni. Näistä tuli 8. Jalkoja kehuttiin ja se sai jalka-asennoista ja terveydestä molemmista
8. Vähän siinä rapsuteltiin etujalkojen liikaluita, mutta ne olivat
kuulemma niin pienet ettei tarvi rokottaa siitä. Kaviot olivat hyvät ja holvikkaat ja niistä Helmi sai 9 pistettä. Yhteensä siis rakennepisteet olivat 40. Olin itse arvellut, että sieltä tulisi n. 37, joten olen kyllä tosi onnellinen näistä.
Helmi siis hyväksyttiin kantakirjaan ja sai ruusukkeen muistoksi. Arvostelupöytäkirjat ja passin saa vasta myöhemmin takaisin, mutta netistä varmaan näkee jo aiemmin ne kohdat mitä olen unohtanut. Sitten vain tallusteltiin tallille ja Helmi pääsi lepäämään urakan jälkeen. Itse ainakin olen ihan vetelä ja joka paikkaa särkee, joten taidetaan ottaa seuraavat päivät aika rennosti.