Kolme vuotta takana

- ja toivottavasti melkein kolmekymmentä vuotta vielä edessä yhteiseloa Helmin kanssa. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana ja tuntuu, että Helmi on ollut minulla aina.

Ratsastus ei ollut tänään kovin juhlaa, arkista puurtamista lähinnä. Aluksi taivuttelin käyntiympyrällä, kunnes hevonen tuntui hyvältä. Sitten jatkettiin kevyessä ravissa ympyröitä ja loivia kiemurauria. Laukat otettiin väistöpätkistä, ne nousivat hyvin, mutta takapää oli vähän jäykän oloinen. Lopuksi ratsastin vielä yhtä helppo C -ohjelmaa.

Kolme vuotta sitten: 

Ponimaasto

Saatiin Helmin karsinanaapuri mukaan metsälenkille. Keli oli aika ikävä, tuuli ja satoi lunta, mutta ei se juurikaan haitannut. Helmi oli taas tavallista rauhallisempi, kun oli pienempi kaveri mukana ja jäi vapaaehtoisesti odottelemaankin, kun poni ei voinut laukata perässämme tierojen lennellessä. 

Aiemmin päivällä Helmi (kaikella todennäköisyydellä) oli urheillut ja avannut tarhan portin. Sitten ne olivat menneet tarhakaverin kanssa härnäämään isoja hevosia. Onneksi oppilaat olivat tulleet paikalle ja vieneet karkulaiset takaisin portin oikealle puolelle. Isä kävi askartelemassa ylimääräisen vivun salvan yläpuolelle, etteivät tulisi uudestaan ulos. Solmitut riimunnaruthan ovat Helmille vain hidaste, eivät este.

Taivuttelua

Tänään oli vuorossa rauhallinen jumppailupäivä. Ensin mentiin käynnissä ympyrällä ja haettiin molempiin suuntiin ulko-ohjan tuki ja taivutus sisään. Vasemmalle se on hankalampaa, Helmi pukkaa mielellään oikean lavan ulos eikä tukeudu rehellisesti ohjaan. Kun ratsastin enemmän ulkopohkeella, se suoristui ja tuntui hyvältä. Oikeaan kierrokseen Helmi taas valahtaa matalaan muotoon, eli hereillä saa olla. Ympyrällä menon jälkeen tehtiin kiemurauraa. 

Välikäynnin jälkeen mentiin käynnissä avotaivutusta pitkällä sivulla, nostettiin päädystä ravi, ravattiin pituushalkaisija, vaihdettiin suunta ja tehtiin käyntiavo toiseen kierrokseen. Välillä taivutus oli vähän haparoivaa, mutta toisinaan tuli hienoja pätkiä, joissa hevonen oli hyvin avuilla. Siirtymät olivat aluksi töksähteleviä, mutta pehmenivät. Siirtymä raviin oikeasta taivutuksesta oli tänään hankalin, mutta onnistui pari kertaa sekin. Sen jälkeen oltiinkin valmiita lopettamaan.

Puomipäivä

Tänään piti käyttää hyväksi estepäätyyn jätetyt puomit, niitä on niin viheliäistä raahata yksin varastosta ja varastoon. Mentiin heti käynnissä puomeja suoralla ja jatkettiin sitten ravissa ympyrällä, missä oli kaksi puomia yhden laukan välillä. Yritin taas ratsastaa Helmiä ulko-ohjalle, mutta ei se täysin onnistunut. Jatkettiin puomien ylitystä laukassakin. Helmi kopsi yllättävän vähän ja vain kerran se tuli niin väärään kohtaan, että meni yli ravilla. Vasempaan kierrokseen kaarre tahtoi vedättää oikealle ja Helmi punki ulkoavuista läpi. Vaihdettiin kierros hetkeksi oikeaan, takaisin vasempaan, suorempi lähestyminen ja sekin onnistui.

Viikonloppu

Helmillä oli perjantaina perinteinen vapaapäivä ja lauantaina käytiin maastossa Pikkuneidin kanssa. Mentiin nyt vähän rauhallisemmin, ensin kokonainen kierros käynnissä ja sitten vajaa kiekka ravia. Pikkuneiti olisi ollut vauhdikkaalla tuulella, mutta Helmi nakerteli mieluummin puunoksia. Ravin se olisi kyllä mieluummin heittänyt laukaksi ja ilmeisesti painellut taivaanrantaan.

Tänään kävin vähän ratsastamassa, kun yritettiin ottaa kuvia Helmistä. Valoa oli kuitenkin liian vähän ja ulkokuvatkin olivat hämäriä, vaikka oltiin liikkeellä kahdentoista aikaan. Tässä jokunen kuva.

Torstai on toivoa täynnä

Oli oikein mukava ratsastus. Aloitettiin samanlaisilla jumppailuilla kuin edellisenä päivänä ja otettiin sitten kevyttä ravia. Helmi oli kivasti kuulolla, joskin valui aika matalaan muotoon. Sitten otettiin kuviota, jossa mentiin harjoitusravissa kolmikaarinen kiemura, sen jälkeen laukannosto, keskiympyrä ja halkaisija laukassa. Laukka nousi nyt ensimmäisestä merkistä ilman raippaa ja pyöri kivasti, kunhan pukkasi vähän molemmilla pohkeilla. Oltiin taas molemmat tyytyväisiä ratsastuksen jälkeen. Aina välillä Helmillä meinasi mennä hermot, kun se kuuli ja näki harhoja, mutta silloin aina palattiin käyntijumppaan ja jatkettiin sitä, kunnes hevonen rentoutui.

Jumppailua

Eilisen jälkeen otettiin ihan päinvastainen ratsastus ja jumpattiin maneesissa rauhallisesti. Ensin mentiin käynnissä siksak pohkeenväistöä uralle ja uralta pitkällä sivulla, lyhyellä sivulla vuorotellen taivutus sisälle ja ulos. Nakkasin jalustimet pois, niin että pysyin mahdollisimman suorassa. Seuraavaksi mentiin pitkillä sivuilla ja keskihalkaisijalla ensin muutama askel avoa ja vaihdettiin siitä vastataivutukseen. Lopuksi mentiin vähän aikaa pienen pientä, rauhallista kevyttä ravia. Helmi taipui ja väisti hyvin, oli letkeän ja rauhallisen oloinen. Ihana. :-)

Hirveä/(n) ihana maasto

Oli niin kaunis talvipäivä, että oli pakko lähteä kiireen vilkkaa valoisan aikaan maastoon. Alkumatka meni vähän plörinäksi, kun Helmi possutteli ravureiden mennessä ohi. Mutta se on selvästi alkanut rauhoittua tuossakin suhteessa, eikä jaksanut riehua kauan. Sitten päästiin taas ravaamaan ja otettiin puoli kierrosta laukkaakin ihan hyvässä tempossa. Hevonen oli kaulasta ja jaloista hikisenä ja hyvällä tuulella kotiin palatessa.

Taivas oli kaunis, kuva ei kerro koko totuutta.

Kadonnutta laukkaa etsimässä

Lauantaina käytiin Pikkuneidin vauhdittamana maastossa. Mentiin ensimmäinen metsälenkki lähes kokonaan ravilla ja Helmi toimi vetohevosena ihan huippuhienosti. Toisella kierroksella laukattiin Helmin kanssa puoleen väliin, mutta siinä se keksi enemmän omia kuvioita ja yritti kiihdytellä. Pitäisi kuitenkin laukata reippaasti maastossa, että laukka paranisi maneesissakin. Helmi hikoili jonkin verran "jaloista jalkoihin".

Sunnuntaina laitoin maneesiin neljä puomia 20 metrin ympyrälle. Mentiin niitä käynnissä ja ravissa. Laukannostossa Helmi jatkoi taas tyynesti ravissa, mutta nyt olinkin varustautunut raipalla. Kun sitä ei yleensä ole käytetty, niin Helmi oli vähän järkyttynyt kun napsautin lautaselle, mutta johan alkoi laukka nousta ja pyöriä. Ei menty kaikkia puomeja laukassa, kun askeleet eivät aina sovi, mutta paria kuitenkin.

Tänään oli tavoitteena ratsastaa hevonen ulko-ohjalle, mistä tuomari sanoi keskiviikon kisoissa. Tehtiin väistöjä ja ympyröitä ja miljoona puolipidätettä sisäohjalla. Lopulta Helmi meni hyvin, mutta olipa noloa huomata, miten ulko-ohja on taas unohtunut. Laukka pyöri taas hyvin, mutta ensimmäiseen nostoon sai ottaa raipan avuksi. Mutta eiköhän tästä pian päästä palaamaan normaaliin. Jos saisi sekä rauhallisuuden että herkkyyden yhtä aikaa, Helmi olisi tosi kiva ratsastaa.

Lötvistelyä

Eilen oli yli -20 astetta pakkasta, joten käytiin vain maastokävelyllä. Helmi sai hepulikohtauksen pikkulenkillä, mutta minusta se vain onnellinen, nuori hevonen, jolla oli kivaa. Se pomppi, hyppeli ja heilutteli päätään hyvillä mielin ja minä nauroin selässä ohjat löysällä. Sitten jatkettiin kävelyä. Tänään Helmi sai perinteisen perjantaivapaan, eli vain harjailtiin ja jutusteltiin.

Viimeisiä taas!

Helmin kanssa "valmistauduttiin" muutama päivä koulukisoja varten. Maanantaina oli keventelypäivä, jolloin pyörittiin maneesissa ja pyrin vain ratsastamaan taivutuksia ja tahtia. Tiistaina oltiin tunnilla ja mentiin samanlaisia tehtäviä, mitä raviohjelmasta löytyy. Molempina päivinä Helmi oli tosi... No positiivisesti ajatellen se on nyt tosi rento. Se kulkee mielellään matalassa muodossa, pärskyy tyytyväisenä, eikä häiriinny juuri mistään. Negatiivisesti ajatellen se on tosi laiska ja tahmea. Ärsyttäväkin, kun on tottunut siihen, että Helmi on liian reipas ja vireä. Kaikki ylimääräinen pöllöily on nyt loppunut, mutta johonkin kompromissitilaan olisi kiva päästä.

Tänään sitten oli maailman pienimmät koulukisat. Niistä tuli kutsu maanantaina ja meidän lisäksi oli yksi kilpailija. Pakkastakin oli yli -20 astetta, mutta sinne vain mentiin. Verkassa ratsastin ensin ravissa taivutukset läpi, kävelin vähän aikaa ja otin sitten käynti-ravi -siirtymiä nopeassa tahdissa. Sitten päästiinkin ratsastamaan sisään. Minusta Helmi oli pohkeen takana, painoi ohjalle ja jouduin tuuppaamaan sitä kovasti. Päälle päin se ei ilmeisesti näyttänyt pahalta ja saatiin 68 %, kun viimeksi saldo oli 58. Hävittiin toiselle ratsukolle muutamalla kymmenyksellä, mutta ei harmita kyllä yhtään! Se mikä minusta siis tuntuu pahalta, kääntyy tällä hetkellä positiiviseksi ominaisuudeksi kouluradalla, kun hevonen ei käy ylikierroksilla ja tee rikkeitä.

Koulua - vapaata - maasto

Yleensähän perjantai on meillä vapaa/maastoilupäivä, mutta nyt mentiin Helmin kanssa koulua. Aloiteltiin neliömäisellä kahdeksikolla, johon tehtiin keskelle pysähdys. Peilistä katsoen korjailin, kun meinasi luistaa vasemmalle. Samalla kuviolla mentiin myös ravissa ja otettiin keskelle käyntisiirtymä. Nyt meillä onnistuu alassiirtymä yleensä hyvin, mutta ylössiirtymä takkuilee! Laukkaa otettiin käynnistä pohkeenväistön jälkeen. Väistössä piti vähän komentaa, kun Helmi tahtoo jäädä siinä löysäksi: se hidastaa ja takaosa jää. Kun vähän naputin pohkeella ja jupisin itsekseni, se kokosi kinttunsa paljon paremmin.

Lauantaina Helmi sai vapaata, kun tein ylimääräisen tallivuoron ja ratsastin Opetusmestarilla. Tänään kuitenkin päästiin maastoon Pikkuneidin kanssa. Käytiin kaksi kiekkaa metsässä, eka ravilla ja laukalla, toinen käynnillä ja ravilla. Helmi oli koko ajan vetohevosena ja toimi ihan hyvin. Välillä se keksi omia loikkiaan ja vauhti oli taas seiskavitosista, mutta pysyi lapasissa. Helmi hikosi vain "alaosastaan"; kainaloista, mahan alta ja jaloista, vaikka kelikin oli aika lämmin.

Pelle Peloton

Maneesissa oli samaan aikaan tunti menossa, joten mentiin Helmin kanssa estepäädyssä. Ja kuinka ollakaan, tänään ei tullut yhtään ainutta sinkoilua ovelta! Toki sitä piti joka kerta tuijotella, mutta ei tullut yhtään ryntäystä häntä koipien välissä ja turhaa hössötystä puolen kierroksen verran. Jei! Helmi oli leikkisällä tuulella: tutki kaiken mahdollisen, rymäytteli puomeja esteistä ja tiputteli kahvikuppeja katsomon laidalta.

Edelleen mentiin aika kevyesti. Alkuverkassa tehtiin pääty-ympyrä ja pitkältä sivulta täyskaarto takaisin. Kiinnitin taas huomiota tahtiin ja pyrin säätelemään sitä ennen hevosta. Sitten tehtiin pääty-ympyrällä käynti-, ravi- ja laukkasiirtymiä nopeassa tahdissa. Helmi painoi vähän kädelle, mutta se oli minun moka. Yritin pitää narut kädessä, enkä antaa sen venyä aina parin askelen välein ja sitten unohdin myödätä tarpeeksi.

Ihana maasto

Käytiin maastossa Helmin tarhakaverin ja ponin omistajan kanssa. Aluksi saatiin vähän jännitystä, kun radalla juoksi ravuri, mutta se taisi olla omalta tallilta, kun tuli yllättävän vähän pöllöilyä. Vain vähän lennokasta ravia, ei pomppuja. Maastolenkillä Helmi ravasi tavallista hitaammin, kun poni jäi pienemmällä askeleellaan helposti jälkeen ja sitä piti välillä odotella. Laukassa Helmi malttoi kuunnella pidätteitä ja oli ihanaa rallatella menemään sopivassa tempossa.

Satulaseppä

Looopultakin sain tallille satulasepän! Estesatula on jäänyt epäsopivaksi, enkä tiedä mitä tuolle nyt tekisi. Jotenkin ei raskisi myydäkään, "jos se vielä joskus/jollekin sopisi". Mutta jos joku tarvitsee itselleen ruskean Bruno Delgrange Partitionin, 5-leveys (XW) ja 17", niin kai siitä voisi luopua. Kun en aio enää Helmillä hypätä, estesatulan hankkiminen ei ole välttämätöntä, vaikka se maastoillessa kivempi onkin. Satulaseppä sovitti Helmille Albion Selecta yleissatulaa, joka olisi passannut.

Koulusatula oli sopiva, vaikka jännäsin ihan hirveästi, että mitä siitä sanotaan, kun ostin sen oman sovituksen perusteella. Satulahuovan ja satulan väliin pitää kuitenkin laittaa toiselle puolelle pintelipatjan palat, kun Helmi on oikealta puolelta lihasköyhempi ja satula painaa vasemmalta. Mutta aika vähällä siis päästiin, kun koulusatulaa ei tarvinut topatakaan. Muuten hän totesi, että onpa todella hankala selkä: leveä, pyöreä, matala säkä, isot lavat, takakorkea, epäsymmetrinen... 

Jalka oli tänään hyvä, eikä turvotusta ollut lainkaan. Käytiin maneesissa keventelemässä puoli tuntia ja Helmi oli mukava ratsastaa. Nyt haettiin vain sitä tahtia ja apuja läpi, eikä tehty mitään ihmeellistä.

Eläinlääkäri

Kävin katsomassa aamulla Helmin jalan ja se oli taas turvoksissa alaosastaan. Sain eläinlääkärin käymään iltapäivällä ja esitin diagnoosini. Hän vahvisti sen viiden metrin päästä Helmin takana kurkkimalla. Paljon lähemmäksi Helmiä lehmälääkärit eivät pääse. Nytkin hevonen alkoi pöristä jo lääkärin astuessaan ovesta sisään ja "tutkimuksen" jälkeen Helmi käveli oma-aloitteisesti takaisin karsinaansa. Sielläkään ei kyllä ollut turvassa, kun yhteistuumin pistettiin sille penisilliinipiikki. Loput lääkkeet voi onneksi antaa suun kautta. Käytiin sitten vielä maastokävelyllä, jossa piti vähän laittaa ranttaliksi - heti kun liikuntaa on ollut vähemmän.

Itku lyhyestäkin ilosta

Sainpas taas heti kourallisen karmaa päälleni, kun kehtasin kehua oppineeni jotain. Hyi minua, ei saa koskaan kehua muille onnistuneensa jossain, se kostetaan heti!

Toivottavasti Helmillä on jalassa vähän impparia, kun maastosuoja on hangannut kantaan ja siinä on arka alue. Olen letkuttanut ja rasvannut sitä, mutta aamulla siinä oli vähän tukin alkua, joka suurimmaksi osaksi suli tarhailun, kävelyn ja kylmäyksen aikana. Pahempaa vaihtoehtoa en halua ajatella, olkoon siis imppari ainakin viikon. :-(

Maailman paukapäisin ratsastaja

Edellisessä postauksessa tuli mietittyä ratsastuksenopettajan hyviä ominaisuuksia. Nyt haluan pyytää opettajiltani anteeksi. Anteeksi, kun olen sellainen tollo, että vaikka te olette vuosikausia yrittäneet opettaa minua ratsastamaan, en ole vieläkään oppinut. Ja anteeksi, kun kaikki mitä te selitätte tulee kyllä toisesta korvasta sisään, mutta valuu toisesta ulos. Joku prosessi pitäisi saada aikaiseksi tuohon korvien väliin, että kaikki ammennettu tieto käsiteltäisiin ja omaksuttaisiin ennen ulos valumista.

Perjantaina nimittäin sain ahaa-elämyksen ohjan ja pohkeen väliin sekä puolipidätteiden ratsastamisesta, kun Helmin kanssa ratsasteltiin vähän päämäärättömästi maneesissa. Yhtäkkiä aloin tajuta, miten pitää ratsastaa tahti hyväksi, hevonen reagoimaan ohjaan ja pohkeeseen ja kun tuohon päästään, miten tehdään kokoava puolipidäte. Tämän aloin tajuta siis 15 vuoden ratsastamisen jälkeen...

Ovathan opettajaraukat yrittäneet sitä minulle opettaa, mutta miksi sitä ei vaan tajua? Nyökyttelee vain ja luulee ymmärtävänsä, mutta ei oikeasti hahmota asiaa ollenkaan. Toiset osaavat onneksi myös "ratsastaa oppilaansa puolesta" ja siten tässä on päästy vähän eteenpäin. Nyt jotenkin prosessoin sen asian itse, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan samaa uudestaan. Pelkään vain, ettei se enää toimikaan ja unohdan koko asian! Helmillä on tänään vapaapäivä, mutta ehkä huomenna...

Opettajista ja maastoilusta

Minä pidän sellaisista ratsastuksenopettajista, jotka 

- puhuttelevat ratsastajaa nimeltä tai edes hevosen nimellä,

- ottavat tunnille tietyn tavoitteen,

- kertovat mielellään miksi mitäkin harjoitusta tehdään,

- antavat ohjeita hevosen muodon, aktiivisuuden, takaosan työskentelyn ym. parantamiseksi,

- korjaavat ratsastajan istuntaa ja

- antavat tunnin lopuksi palautetta ja ehkä kotiläksyjäkin.

Kotivalmentajat on onneksi huippuja! <3

Eilen oltiin siis valmennuksessa, tänään kaverin kanssa maastohumputtelemassa. Meidän pikkutytöt ovat jo 4- ja 6-vuotiaita ja kävelivät metsälenkin tosi hienosti. Helmi tosin puputti koko ajan edessä ajavan ystäväni takin hupun karvareunusta. Kun pikkutytöt niin halusivat, käytiin vielä toinen kiekka ravilla (ja meidän tapauksessa myös peitsillä ja laukalla). Parhaiten meni, kun Helmi oli vetohevosena ja traktorikin ohitettiin ihan ilman kyttäilyjä. Hauskaa oli!

Hauska alku vuodelle

Arvasin oikein, että maneesi on tyhjänä uudenvuodenpäivänä, joten mentiin sinne Helmin kanssa leikkimään. Huijasin nyt vähän ja otin porkkanan paloja mukaan palkitsemista varten, ja kun päästin Helmin irti, se seurasi hyvin tiiviisti perässä. Pujoteltiin kartioita ja puomeja ja mentiin puomeja käynnissä ja ravissa. Ainoa stoppi tuli pienelle esteelle, jossa oli värikkäät johteet. Helmi ei uskaltanut mennä yli, vaikka pudotin puomit maahan. Sitten se kiersi kerran esteen ja tohti astella puomien yli perässäni. Eipä noita hevosten aivoituksia aina arvaa, selästä tuokin tilanne olisi hoidettu hieman eri tavalla, jos oltaisiin oltu estetunnilla.