Edellisessä postauksessa tuli mietittyä ratsastuksenopettajan hyviä ominaisuuksia. Nyt haluan pyytää opettajiltani anteeksi. Anteeksi, kun olen sellainen tollo, että vaikka te olette vuosikausia yrittäneet opettaa minua ratsastamaan, en ole vieläkään oppinut. Ja anteeksi, kun kaikki mitä te selitätte tulee kyllä toisesta korvasta sisään, mutta valuu toisesta ulos. Joku prosessi pitäisi saada aikaiseksi tuohon korvien väliin, että kaikki ammennettu tieto käsiteltäisiin ja omaksuttaisiin ennen ulos valumista.
Perjantaina nimittäin sain ahaa-elämyksen ohjan ja pohkeen väliin sekä puolipidätteiden ratsastamisesta, kun Helmin kanssa ratsasteltiin vähän päämäärättömästi maneesissa. Yhtäkkiä aloin tajuta, miten pitää ratsastaa tahti hyväksi, hevonen reagoimaan ohjaan ja pohkeeseen ja kun tuohon päästään, miten tehdään kokoava puolipidäte. Tämän aloin tajuta siis 15 vuoden ratsastamisen jälkeen...
Ovathan opettajaraukat yrittäneet sitä minulle opettaa, mutta miksi sitä ei vaan tajua? Nyökyttelee vain ja luulee ymmärtävänsä, mutta ei oikeasti hahmota asiaa ollenkaan. Toiset osaavat onneksi myös "ratsastaa oppilaansa puolesta" ja siten tässä on päästy vähän eteenpäin. Nyt jotenkin prosessoin sen asian itse, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan samaa uudestaan. Pelkään vain, ettei se enää toimikaan ja unohdan koko asian! Helmillä on tänään vapaapäivä, mutta ehkä huomenna...
Tuo vuosikatsaus oli kiva. Kylläpä siihen on mahtunut kaikenlaista! Parempaa vuotta!!
VastaaPoista