Helmin kanssa vietettiin tahoillamme lepoviikkoa. Helmi kyllästyi siihen jo maanantaina ja oli iloisesti rallatellen kuskannut iltatallia tekevää isoa opiskelijapoikaa pitkin tantereita. Irtikin se oli päässyt ja vienyt sitten tallinpitäjääkin yhtä tarmokkaasti. Muuten on kai mennyt ihan hyvin ja jalkakin on ollut kuiva. Varasin silti ajan ultraan, kun en yhtään tykkää arvailla ja jossitella.
Oma vointini on alkanut viikon mittaan normalisoitumaan ja pari päivää vain odottelin vesikellojen kuivumista, etten tartuttaisi muita. Tänään menin ensimmäistä kertaa tallille ja huomasin, että kunto on vielä aika huono. Hengästyin ja hoipertelin tutisevin jaloin, eikä sekään auta että kiloja on tullut lisää, kun aktiivisuus on ollut nolla.
Helmi ei onneksi suuttunut poissaolostani vaan tuli portille niin kuin yleensä. Mutta se oli kauhean vihainen ponille, joka yritti myös tulla tervehtimään ja ajoi sen monta kertaa pois tosi vihaisesti. Karsinassa viivyttiin varmaan tunti harjaten ja rapsutellen. Helmiäkin oli kutittanut ja se nautti kun raavin sitä kumisualla korvista kintereisiin. Karvaakin lähti iso kasa.
Käytiin maneesilla hurja 15 minuutin ratsastus, jossa mentiin ensin isoa kahdeksikkoa ja sitten kolmikaarista kiemurauraa. Helmi oli aluksi ihan muissa maailmoissa, mutta alkoi pian kuunnella ja yritti parhaansa. Minulla alkoi idealamppu välähdellä siitä, miten voisin istua kevyemmin. Toivottavasti pääsisin kehittelemään tuota asiaa. Ne olisivat varmaan ne "pitkät jalat", mitä minulle on hoettu viimeiset 10 vuotta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti