Sunnuntaina mentiin samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä, eli askellajit läpi turhia nipottamatta. Itsessäni yritän kiinnittää huomiota istuntaan, niin että pysyisin kevyesti mukana liikkeessä, enkä purista tai vedä.
Tänään käytiin maastossa. Tiet olivat sulaneet ja kuivuneet ihmeen hyvin, vain joissain kohdissa oli vähän lätäköitä. Pelkäsin vähän routakuoppia, mutta pinta tuntui kyllä kiinteältä. Helmi olisi halunnut koko ajan taas laukata ja voi sitä riemua, kun käynnissä vähän siirsin painoa toiselle istuinluulle. Hevonen ampaisi laukkaan, veti pään polvien väliin, teki kymmenkunta mullihyppyä ja jatkoi sitten hippulat vinkuen eteenpäin. Eihän sille voinut kuin nauraa...
On se niin hauskaa hevosellakin, jos on koiralla, tuo juokseminen metsäteillä.
VastaaPoista