Tamma.

Torstain ratsastus jäi vajaaksi, kun maneesi oli kasteltu vähän aiemmin ja ulkona taas oli niin tuhottomasti paarmoja, etten halunnut jäädä sinne. Helmikin oli jotenkin hermostuneen oloinen, ehkä tulossa olleen ukkosen vuoksi, joten mentiin vain raviradan kautta takaisin tallille.

Perjantaina Helmillä oli kiima ja ehkä sen vuoksi se oli aluksi reippaasti pohkeen takana. Kun se sieltä tokeni, meni ihan mukavasti. Tehtiin pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa (raviväistö vasemmalle ei onnistunut, minä varmaan istun jotenkin vastaan). Ja sitten avoja kaikissa askellajeissa - tosin ravissa ja laukassa taivutus on ihan pienen pieni.

Ihanaa kun ravi ja laukka lähtivät pyörimään ihan itsestään ja sain miettiä omaa istuntaa. Jos Helmi tahmaa ja joudun pusertamaan joka askeleella, menee oma istunta ihan etukenoon ja kantapäät nousevat korviin asti. Hyvä esimerkki löytyy kisavideolta. Jos yritän suoristautua ilman eteenpäin pyrkimystä, Helmi pysähtyy. Saisi aina olla varulta raippa mukana, että saisi kierteen katkaistua.

Tänään oli raippa mukana, mutta turhaan. Helmi oli alkanut yhtäkkiä läheisriippuvaiseksi ja huusi ja pysähteli puoli matkaa maneesille. Perilläkin se kävi kierroksilla ja seurasi ympäristöään turhan tarkkaan, minua ei juuri ehtinyt huomaamaan. Paitsi silloin kun jouduin lopulta käskemään ja sitten se hermostui. Huh huh. Saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyviä siirtymiä ja avoja käynnissä ja ravissa. Fiilis vain ei ollut yhtään kohdillaan.

Puomeja ja maastoilua

Tiistaina reippailin maneesiin puomit ja laitoin ne kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin laukkavälein. Olen niin laiska, että mieluiten laitan puomit tuolla tavalla, ettei tarvi laittaa erikseen ravi- ja laukkapuomeja tai nousta selästä muuttamaan välejä.

Ensin kopsuteltiin puomeja ravissa kiemurauraa tehden ja Helmi meni heti ihan mukavasti. Alkuverkan jälkeen tehtiin niin, että mentiin harjoitusravissa kaarteet ja otettiin käynti puomeille. Viimeisessä harjoituksessa laukattiin pääty-ympyrä puomeineen, otettiin käynti pitkälle sivulle ja uusi laukka käynnistä. Noissa siirtymissä huomaa tosi selvästi kuinka Helmin paino ei ole vielä tarpeeksi takaosalla ja niitä saa valmistella pitkään ennen kuin se pystyy ponnistamaan. 

Tänään Helmi kengitettiin ja se käyttäytyi tosi rauhallisesti. Yleensähän se yrittää heiluttaa jotain jalkaa. Kengityksen jälkeen käytiin raviradalla nelisen kierrosta. Paarmat väijyivät pusikossa saalista, mutta raviskalla niiltä sai olla rauhassa.

Helmin saa pestä melkein joka ratsastuksen jälkeen.

Oi ihanaa autuutta!

Eilen käytiin Helmin kanssa kävelyllä ilman satulaa. Paarmat ahdistelivat ja mentiin nyt raviradan kautta, kun siellä aina tuulee mukavasti.

Tänään Helmi oli lopultakin oma ihana itsensä ratsastaa. Aluksi se vieläkin hermoili siirtymissä, mutta hetken harjoittelun jälkeen saatiin ravit ja laukat nousemaan kauniisti. Ensimmäistä kertaa Helmi vetäisi ravipohkeenväistön kuin vettä vaan. Tosin vain oikealle, mutta eiköhän se vasenkin vielä löydy. Oli aivan ihanaa ratsastaa!

Perusratsastusta

Keskikesän juhlaa on vietetty Helmin kanssa arkisissa merkeissä. Kolme päivää ollaan yritetty ottaa rauhallisesti, tehty ihan vain siirtymiä ja ympyröitä, ei mitään ihmeellistä. Helmi on ollut aika hukassa, meillä molemmilla tuli selvästi isku itseluottamukseen siitä, että yhtäkkiä piti ratsastaa eri avuilla. Eilen alkoi lopputunnista jo kuitenkin yhteinen sävel löytyä ja oli taas mukavaa tehdä töitä.

Ajatusten järjestelyä

Ratsastus meni eilen yhtä huonosti kuin maanantainakin. Helmi painoi ihan järjettömästi kädelle, ei asettunut ja raviin siirtyminen oli tosi vaikeaa. Olin ihan epätoivoinen, kun ratsastuksesta ei tullut silloin mitään.

Tänään sitten menin maastoon ja purin turparemmivirityksen pois ja laitoin takaisin kolmipalakuolaimen. Ratsastin Helmiä raviradalla tavalliseen työskentelytyyliin ja mietin että mitä olen tehnyt väärin. Alan tulla siihen tulokseen, että ehkä kaikki mitä olen tehnyt ei olekaan väärin. Klassisesta ratsastuksesta minulla ei ole hajuakaan, joten miten olisin voinut hevostakaan opettaa sen mukaan? Ja miten se yhtäkkiä tajuaisi täysin erilaiset avut, kuin miten sitä on ratsastettu (on/off) kolmen vuoden ajan?

Ratsastin monta vuotta saman opettajan silmän alla, ja hän tykkäsi siitä, että hevosta pehmitetään sisältä "pesusientä puristelemalla". Näin olen oppinut ratsastamaan ja näin olen myös Helmiä opettanut parhaani mukaan. Tänään Helmi asettui normaalin letkeästi, kun puristelin sisäohjaa ja myötäsin ulko-ohjasta niin, että se pystyi taivuttamaan kaulaa. Jos pidän ulko-ohjan kireänä, se taipuu koko kropasta ja menee avoa. Eikö tuossa ole nyt kuitenkin joku järki? Siirtymät raviin olivat tosi pyöreitä, kun ensin pehmittelin Helmiä edestä puolipidättein ja sitten myötäsin ohjasta.

Täälläkin olen moneen kertaan kirjoittanut siitä, että Helmillä on oikea takajalka heikompi kuin vasen. Oikean laukan nostaminen on ollut ajoittain vaikeaa, pohkeenväistöissä ero on selvä ja juurikin siirtymän tekeminen esim. avosta on vaikeaa kun pitää ponnistaa oikealla jalalla. En sitten tiedä johtuuko se vanhasta ojentajajänteen vammasta vai mistä.

Itkua ja iloa

Kokeilin tänään Helmillä suoraa kumikuolainta ja ohjia (myös) turparemmissä kiinni. Yritin myös kovasti kiinnittää huomiota käsiin ja vartalolla kääntämiseen. Mutta siitä tuli ihan katastrofi. Helmi jäyti kuolainta ihan koko ajan, nitinä vain kuului. Se myös painoi kädelle, roikkui pää polvissa ja asettui tosi kankeasti. Yritin aikani "notkistella" sitä, mutta hyppäsin alas selästä siinä vaiheessa kun alkoi itkettää. Lupasin yrittää viikon uudella tavalla, mutta jos se parissa päivässä tunnu paremmalta, saa kyllä jäädä.

Että saataisiin jokin kiva kokemus, otin satulan ja suitset pois ja pyysin Helmiä kävelemään molempiin suuntiin ympärilläni. Sitten kerättiin kakat yhdessä kävellen ja Helmi tuli kuuliaisesti vierellä ja peruutti myös kun itse peruutin. Jos se hevonen nyt ei suustaan toimi niin kuin pitäisi, niin on se ainakin ihana kaveri.

Demoheppana osa 2

Tänään tuli kyllä sellainen informaatioähky, että sitä pitää pureskella useampi päivä ennen kuin saa ajatukset järjestykseen. Kaiken kaikkiaan Helmi leikki vääränlaisella kuolaimellaan, ei ymmärtänyt omaa kehoaan, sillä oli väärät kaviokulmat, ravuriravi, vikaa oikeassa takajalassa ja satula ei sopinut. Ja minä sain tietysti aiheesta kritiikkiä, mm. ei kyynärkulmaa ja vino vasempaan kierrokseen. Eli mistä aloittaisin?

Demoratsastus meni kyllä ihan surkeasti, kun en päässyt yhtään juonenpäästä kiinni. Helmi tuntui ihan kamalalta ja vaikka pyysin neuvoja siihen, että se kulkisi keveämpänä, se oli ratsastuksen lopussa paljon pahempi kuin aikoihin (kisoja lukuunottamatta). Painoi käsille niin että nahkat rullaantuivat sormista, vaikka se on ollut viime aikoina jo paljon kevyempi ratsastaa. Varmasti tuo ei ollut tarkoitus, vaan en vain pystynyt omaksumaan niin montaa uutta asiaa kerralla ja päädyttiin hirveään vetokilpailuun, vaikka se kuulemma näytti hyvältä ja hevonen oli "peräänannossa".

Päätin etten ala muuttamaan kaikkea vaan kokeilen nyt vaihtaa kuolainta ja pidän ohjat myös turparemmissä, mihin ne laitettiin. Ja harjoittelemme taivuttamista ja tuntumaa innolla. Mutta olkoon satulat ja kaviokulmat ja ravuriravit, kyllä ne kelpaa. :)

Demoheppana

Helmi sai tänään kunnian toimia Easel-kurssilla demonstraatiohevosena. Kurssi alkoi aamulla luento-osuudella ja lounaan jälkeen Helmi pääsi ensimmäisenä tulille. 

Aluksi Helmi sai olla vapaa maneesissa ja puuhailla mitä haluaa. Se kävi tietysti tutustumassa kaikkiin yleisössä oleviin ja meni sitten portille, josta löysi kaura-astian. Kun kaurat vietiin piiloon, se jäi portille kuoputtelemaan. Vähän väliä se kävi kuitenkin minun ja kurssin pitäjän luona juttelemassa, joten vetäjä totesi, että terve hevonen ja suhde on kunnossa. 

Suhteen lujuutta testattiin irtojuoksuttamalla, missä minun olisi pitänyt saada Helmi kulkemaan ilman liinaa ympärilläni. Helmi olisi halunnut toiseen päähän maneesia (pois ovipäädystä) ja kun käskin narulla, se laukkasi muutaman kierroksen maneesissa. Tämän se teki kahdesti. Kyse ei kuitenkaan kuulemma ollut pelosta, vaan se ei ymmärtänyt mitä pitää tehdä ja purki vähän paineita.

Kun siirryin peilipäätyyn, sainkin Helmin kulkemaan pienellä ympyrällä ja käymään välillä keskellä rapsuteltavana. Yhdessä kuljettiin vielä vähän maneesissa ja enempään ei ollutkaan aikaa. Jäi hyvä mieli, kun sain kuitenkin kontaktin muodostettua, kun ajattelin että yleisö kiinnostaisi tuossa tilanteessa enemmän kuin minä. Helmihän seurustelee ihmisten kanssa ihan loputtomasti... Loppupäivän seurailin muiden työskentelyä samojen asioiden parissa.

Myöhemmin käytiin vielä raviradalla ravaamassa ja laukkaamassa pari kierrosta ihanassa kesäillassa. Kiva päivä!

Tahmeat kisat

Lähdettiin ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen tallin ulkopuolelle kisoihin. Kyseessä olivat harjoituskoulukilpailut ja mentiin helppo C:1 ja helppo B / K.N. Special. Helmi lastautui hyvin ja oli uudessa paikassa ensin jännittynyt, mutta ihan käsiteltävissä. Verkkailtiin ensin maneesissa ja kun höpötin ja kehuin koko ajan, Helmi rauhoittui ja meni ihan hyvin.

Rata oli ulkona ja kentällä oli aitojen ulkopuolella pieni tila, jossa sai kaksi seuraavaa ratsukkoa odotella vuoroaan. Helmi jännittyi tuossa ihan hirveästi ja vielä kun aidan takana oli ravirata, jossa meni ravureita, se vain esitti passagea joka lihas ihan jännittyneenä. Radalla se pelkäsi tietysti tuomaripäätyä, mutta ei kytännyt sen kummemmin muuta. Mutta pahinta oli, että Helmi jäi täysin pohkeen taakse, eikä liikkunut askeltakaan ilman pohkeella naputtamista. Paperi onkin ihan ansaitusti täynnä tekstiä: tahmea, vaisu, hyytyy, vastustelee jne. Prosentteja tuli 55,250 ja oltiin sijalla 12./15.

Ennen K.N.:ää oli reilusti odottelua, jonka aikana Helmi söi ihan rauhassa ruohoa, taluttelin sitä ja odoteltiin vuoroa seisten ja jumppaillen. Verkkasin uudestaan vasta kahden edellisen ratsukon aikana kentällä. Nyt Helmi ei riehunut, mutta oli vielä jähmeämpi kuin aiemmin ja ei esimerkiksi meinannut nostaa oikeaa laukkaa ollenkaan. Radalla se oli vielä kamalamman tuntuinen, mutta ei nyt sentään tullut hylsyä mistään kohdasta. Yritin hoputtaa sitä eteenpäin ja sentään taivuttaa joka kaarteeseen, että ratsastettaisiin edes sinnepäin. Tulos oli 53 % ja sijoitus 10./12. Hirveästi ei kuitenkaan ollut eroa muihin, voittajalla oli 57 % ja edellisellä sama 53.

Ei kai tässä muu auta kuin vain kiertää kaikkia kissanristiäisiä, että Helmi tottuisi uusiin paikkoihin, eikä jännittäisi niin paljon. Ja sama tietysti ratsastajalle. Tosin jännitys karisi heti kun pääsi radalle ensimmäisen kerran. Pitkän päivän jälkeen olin kotona vasta 11 illalla ja kaikki purkaminen ja siivoaminen jäi täksi päiväksi.

 

Helppo C tuli videolle.

Hyvän mielen ratsastus

Tuli taas huomattua, että kyllä sitä hevosta pitää kehua ja kiittää. Helmi ei aluksi tuntunut kovinkaan hyvältä, mutta kun kehuin sitä pienestäkin oikein tehdystä asiasta, se selvästi tsemppasi ja meni ihan hyvin. Ei tehty mitään ihmeellistä, vähän temponlisäyksiä ja siirtymiä. Kokeilin Carden vinkkiä siitä, että jos hevonen ei kuuntele pohjetta, ohja kokonaan pois ja vähän reippaampi apu. Johan alkoi ravi nousta eikä siirtymä venynyt kuin purkka.

Helmi oli hienona, kun kerrankin oli varusteet sävy-sävyyn. Kamalat tupot noista fleecepinteleistä tulee kyllä (ponikokoisiin) jalkoihin, mutta pysyivät hyvin paikoillaan.

Syksy tuli

Tai ainakin ilma viileni ihan todenteolla. Helmikin oli jotenkin hermostuneen oloinen jo tarhassa, eikä rauhoittunut täysin vaikka tehtiin talutusharjoituksiakin. Onneksi oli jumppapäivä, joten ratsastus rauhoitti sitä mukavasti.

Ensin mentiin ympyrällä ja tehtiin muutaman askeleen väistöjä ulos ja sulkutaivutusta sisään. Tai en minä tiedä onko se sulkutaivutusta mitä me mennään, kun kukaan ei ole niitä katsonut päältä. Mutta kutsun sitä suluksi selkeyden vuoksi. Sitten mentiin pitkällä sivulla ensin avoa, puoleen väliin voltti ja siitä sulkutaivutusta päätyyn. Päädystä vaihdettiin suuntaa. Lopuksi vielä tehtiin muutama peruutus ja ravista pysähdyksiä ja loppuverkka kevyessä ravissa. Helmi oli taas oikein hyvin kuulolla ja teki tehtävät keskittyneesti. Muotoa sai nostella, mutta ei alkanut missään vaiheessa painamaan kädelle.

Hieronta

Helmillä oli tänään hieronta-aika. Taas oli hieman kireyttä kaulan ja lavan yhtymäkohdassa ja ensimmäistä kertaa myös selässä. Onneksi ei kuulemma kovin pahasti, mutta kuitenkin. Tarkasteltiin satulaa ja se olikin jäänyt edestä vähän väljäksi Helmin laihduttua ja takakaari nousi vähän irti. Onneksi on tuo palaromaani, niin kokeilen lisätä eteen palan, jos se auttaisi tilannetta. Helmillä oli kuulemma lähtenyt rasvaa viime näkemästä ja takapuolessakin oli enää ihan vain viiden sentin kertymä. Siis pituussuunnassa, ei paksuus. Selkä saattoi olla jumissa myös takaosan uudenlaisen käytön takia.

Tarhassa Helmillä riitti jännitystä, kun talonmies ja kolme ranskalaista opiskelijaa korjasivat aitoja. Nyt alalangastakin saa toivottavasti sellaisen tällin, ettei Helmi viitsi ährätä itseään aidan ali karkuteille.

Askel taakse, toinen eteen ja aidan alta

Perjantaina puhkuin intoa ja uusia ajatuksia, mutta ratsastus lässähti ihan täysin. Helmi oli alusta asti jännittynyt, kyttäsi suunnilleen jokaista naulankantaa eikä kuunnellut apuja. Yritin aikani hengittää ja ratsastaa, mutta kun mikään ei onnistunut, kevenneltiin täysin löysällä ohjalla ja käveltiin talliin. Joskus käy näin.

Lauantaina tehtiin talutusharjoituksia ennen tunnille menoa ja Helmi toimi niissä oikein hyvin. Tunnilla saatiin ensimmäisenä nakata jalustimet pois ja mentiin ilman niitä koko ajan. Tehtiin temponmuutoksia kaikissa askellajeissa ja Helmi teki ihan kivasti. Mun piti koko ajan muistaa muoto ja nostaa niska korkeimmaksi kohdaksi ja nyt Helmi ei alkanut missään vaiheessa painamaan ohjalle.

Sunnuntaina Helmi oli taas paennut aidan alta syömään ja köydet siirrettiin alimman langan alapuolelle. Ratsastuksessa jatkettiin samalla linjalla ja ihan hyvin tuloksin. Ratsastin K.N. Specialin läpi ja tajusin asettaa johtavalla ohjalla ja meni tavallista paremmin. Helmi myös teki oikeasti sen laukka-käynti siirtymän! Ehkä se oli niin väsynyt että hyytyi lävistäjällä. :D Helmi on nyt ollut sen verran kevyt, että sormet eivät ole enää rakoilla, vaikka ratsastan ilman hanskoja.

Perjantaina siivosin tarhaa ja siinä oli käydä huonosti. Helmi ja Alpo-kissa auttoivat molemmat omalla tavallaan siivouksessa. Helmiä vain alkoi ilmeisesti ärsyttämään Alpon laiskottelu ja se yritti komentaa kissaa tömistelemällä vieressä. Kun Alpo ei välittänyt mitään, Helmi kuopaisi kissaa kaviolla! Silloin portille laukkasi harmaa nuoli perässään musta nuoli ja minä katsoin kauhistuneena perään. Alpo suuttui minulle, mutta tuntui olevan kunnossa lauantaina, kun taas antoi käsitellä.

"Ylös siitä, laiskimus!"

Vapaalla

Helmi sai tänään vapaapäivän. Mieluummin olisin ratsastanut, mutta käytin aamupäivän siihen, että vedin köydet tarhan ympärille. Toivottavasti ne hidastaisivat vihreälle karkaamista. Sitten olikin aika mennä hammaslääkäriin ja tänään ei sitten enää ratsastella. 

Tässä Youtubesta löytämäni joogavideo, jonka liikkeet sopivat erityisesti ratsastajille. :)

Helmi 6-vuotta!

Helmi juhli tänään syntymäpäiväänsä. Tein sille voikukkaseppeleen ja aioin ottaa kuvan Helmistä se päässään. Mutta seppele oli niin pelottava, ettei sitä voinut laittaa päähän - syödä vain. Voikukkien lisäksi Helmi sai venytellä leipäpalojen kanssa. Ehkä nuo lahjat eivät olleet kauhean hienoja. Kerrankin olisi ollut hyvä syy ostaa joku ihana ja turha varuste. 

Käytiin maneesissa ratsastamassa. Otin nyt uuden taktiikan ja aina kun Helmi kieltäytyi liikkumasta kunnolla eteen, sen piti peruuttaa. Se toimi aika hyvin. Alkuverkassa annoin Helmin venyttää. Sitten valittelin tallikaverille meidän muoto-ongelmasta ja hän neuvoi jonkun aikaa ratsastusta. Helmi piti laittaa töihin ja ratsastaa todella pieniä voltteja takaosakäännömäisesti ja vaihdella suuntaa samalla tavalla. Aina kun Helmi kokosi, lähdettiin eteen. Helmi kevenikin paikoittain kivasti.

Loppupäivän olinkin katsomassa eversti Carden valmennuksia ja sormet syyhysivät lähteä ratsastamaan. Tosin monen tunnin seuraamisen jälkeen ajatukset menivät vähän puuroksi, enkä muista enää kaikkea, mistä ajattelin, että tuota pitää kokeilla heti huomenna.

Juuri tulleen tiedon mukaan Helmi oli jatkanut synttärikemuja, ilmeisesti ryöminyt aidan ali ja löytynyt kahden tarhan päästä syömästä ruohoa.

Sitä sun tätä

Sunnuntaina käytiin maneesissa ratsastamassa. Yritin keksiä erilaisia tehtäviä ja harjoituksia, joissa Helmi pysyisi hereillä ja liikkuisi kunnolla. Tehtiin ravivoltteja, kiemuroita, avoja, pysähdyksiä, laukannostoja ja kaikkea mahdollista. Sitten ratsastin kerran K.N.:n läpi ja olihan se taas vaivalloista.

Maanantaina otettiin rennosti ja käytiin raviradalla. Naapuritallin hevoset olivat päässeet laiduntamaan radan keskelle ja reunoille ja olin tosi tyytyväinen Helmiin, kun se töpsytteli rauhassa ohi, vaikka hevoset vähän juoksivat vierellä ja oppilaat olivat juuri traktorikyydillä ruokkimassa niitä. Ravailtiin ja laukkailtiin molempiin suuntiin, yhteensä n. 5 kierrosta.

Tänään käytiin Pikkuneidin kanssa kävelylenkillä maastossa, eikä onneksi ollut niin paljon öttiäisiä kuin pelkäsin. Ötökät ovat aikaisessa tänä vuonna, paarmat ovat monesti tulleet vasta heinäkuussa, niin nyt ne jo rouskuttelevat kesäkuun alussa. Lenkin jälkeen käytiin maneesissa pyörimässä, mutta olisi voinut jättää väliin, meni ihan penkin alle ja sähellykseksi.

Huh hellettä!

Hellettä on jatkunut edelleen ja ratsastamaan lähtö on ollut välillä vähän työn ja tuskan takana. Keskiviikkona käytiin Helmin kanssa raviradalla laukkailemassa ja torstaina kevenneltiin maneesissa. Tehtiin vastalaukkakaarteita, muuten vain perusratsastelua. Oma istunta oli kamala, olin ihan vino. Perjantaina Helmi sai vapaapäivän.

Tänään oltiin tunnilla ja mentiin puomeja. Ensin ravissa ja sitten laukassa kolmea puomia, joiden välejä muuteltiin niin, että piti pidentää tai lyhentää (koota) askelta. Helmiltä löytyi jo laukastakin säätöjä, vaikka muoto on edelleenkin liian matala. Mutta laukka tuntui mukavan voimakkaalta selkään. 

Viimeinen laukan lyhennys jäi tekemättä, kun alkoi yllättäen rankkasade ja Helmi pelästyi. Se kiikutti minut kerran maneesin päästä päähän, eikä kyennyt enää rauhoittumaan vaan syöksyili ja pelkäsi kaikkea. Niinpä seistiin pitkään paikoillaan ja vain silittelin ja juttelin sille. Loppuravejakaan ei saatu otettua, kun Helmi oli ihan jähmettynyt, hyvä että käveli. Sehän pelkäsi sateen ääntä jo silloin kun ratsastusta viimeksi kuvattiin videolle ja nyt jylinä oli vielä paljon isompi. Reppana!