Tuli taas huomattua, että kyllä sitä hevosta pitää kehua ja kiittää. Helmi ei aluksi tuntunut kovinkaan hyvältä, mutta kun kehuin sitä pienestäkin oikein tehdystä asiasta, se selvästi tsemppasi ja meni ihan hyvin. Ei tehty mitään ihmeellistä, vähän temponlisäyksiä ja siirtymiä. Kokeilin Carden vinkkiä siitä, että jos hevonen ei kuuntele pohjetta, ohja kokonaan pois ja vähän reippaampi apu. Johan alkoi ravi nousta eikä siirtymä venynyt kuin purkka.
Helmi oli hienona, kun kerrankin oli varusteet sävy-sävyyn. Kamalat tupot noista fleecepinteleistä tulee kyllä (ponikokoisiin) jalkoihin, mutta pysyivät hyvin paikoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti