Helmillä alkoi eilen karvanlähtö ja tänään raaputtelin sitä pitkään kumisualla. Vähän sitä karvaa tietysti irtoaa, kun (kuten olen kuullut vierailta sata kertaa talven aikana) Helmillä on niin ohut talvikarva.
Maneesissa oli pari hevosta juoksutettavana, joten aloiteltiin verkka estepäädyssä. Ikävä kyllä seinien sisällä vilisti koira, joka välillä aina putkahti esiin Pelottavan Oven luona, ja se ei ainakaan auttanut asiaa. Onneksi päästiin kohta koulupäätyyn. Vaadin Helmiltä tasaista menoa, kun alkoi kyllästyttää sen hiljentely, että ehtii kurkkia ulos ikkunoista ja ihailla itseä peileistä.
Työskentely aloitettiin käyntiväistöillä, väistettiin uran sisäpuolelta uraa kohti ja Helmi osasi hienosti. Irrottelin taas lonkkia ja sisäohjaa, tein puolipidätteet ja siirsin ehkä painoa vähän menosuuntaan, niin hyvin toimi. Helmi sai paljon kehuja ja kävelyä löysin ohjin.
Sitten ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa vastalaukkaa. Nostettiin laukka parista raviväistöaskeleesta, laukattiin puoli kierrosta, tehtiin täyskaarto ja sen jälkeen yritettiin vastalaukkaa. Taas sai todeta, että vaikka hevonen kuinka hyvässä tasapainossa ja tyytyväisenä laukkailee väärää laukkaa pienilläkin ympyröillä, vastalaukka on kamalan hankalaa. Helmikin tuumasi, että "herrajumala, jalat menee ihan sekaisin, parempi ottaa ravi tai vaihtaa laukkaa". Ei se mitään, jatketaan harjoituksia, laukkaan tuli selvästi parempi tempo, vaikkei mennytkään ihan putkeen.
Loppuverkassa hain jälleen tasaisuutta kahdeksikolla, eli yritin estää kaikki ryntäilyt, hiljentämiset ja tuijottelut. Ravin jälkeen mentiin vielä kierros käyntiä, niin että vaadin Helmiä kulkemaan suoraan, reippaasti ja tuntumalla. Olen tehnyt sen virheen, että nakkaan aina käynnissä heti ohjat pois ja Helmi laahustaa ja hoipertelee sinne tänne. Neiti protestoikin sitä, että häneltä vaaditaan jotain näin hankalaa, joten näitäkin harjoituksia pitää jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti