Rauhassa mennään

Helmi on pysynyt kuumeettomana eikä mahakaan ole enää niin kuralla. Sairastuneilla saattavat kuulemma tulehdusarvot olla pitkäänkin koholla, joten ollaan otettu rauhallisesti ja tehty vain vähän käyntityöskentelyä joka toinen päivä. Olen nyt ratsastanut "sekametelisoppaa", eli olen yrittänyt saada Helmiä keskittymään ja herätellyt sen uinuvaa takaosaa. Ollaan menty nopeassa tahdissa pohkeenväistöä lävistäjällä ja uraa pitkin, takaosakäännöstä erilaisissa pätkissä, avotaivutusta, pieniä voltteja, pientä kiemurauraa jne. Aina kun Helmin huomio menee muualle, keksin uuden tehtävän ja haen sen kuulolle. 

Eilen totesin, että sen mieliala ainakin oli oma pirteä itsensä. Kun tarhassa oli loppunut vesi, Helmi oli kantanut(?) vesiastian portin eteen vinkiksi ihmisille. Vein sen tallissa pesupaikalle juomaan ja laskin lämmintä vettä ämpäriin. Kun piipahdin hetkeksi varustehuoneeseen, Helmi oli todennut, että kun melassia ei tarjoilla, niin itsepalvelu ainakin toimii. Se oli ottanut ämpäristä kannen pois ja joi tyytyväisenä raakaa melassia... Yök.

Venyttelyn tärkeys - loukkaantumisen riski pienenee

Olen pyrkinyt syventymään aiemmin mainitsemaani kirjaan "Stretch Exercises for Your Horse". Jo aiemmin olen siirtynyt ajattelemasta kouluratsastuksen liikkeitä temppuina, joita harjoitellaan huvikseen tai kouluratoja varten, ja olen ajatellut niiden johtavan paremmin liikkuvaan hevoseen. Tämän kirjan luettuani huomasin, että kouluratsastuksen liikkeet johtavat lihasten vähittäiseen vahvistumiseen, pehmenemiseen ja terveeseen hevoseen. Oma osansa prosessissa on myös tietysti passiivisilla venytyksillä.Tässä lyhyesti siitä, kuinka venyttely estää loukkaantumisia ja kipua. 

Lihaksia tulee venytellä aktiivisesti ennen suoritusta, jotta lihakset ovat lämmitellyt ja liikkeet optimaaliset. Suorituksen jälkeen lihakset tulee venyttää samaan pituuteen, missä ne olivat ennen suoritusta. Lihassäikeiden venyttäminen tekee lihaksista notkeat ja tällä voidaan estää lihasten ja jänteiden vaurioita.

Jänteet eivät ole kovin joustavia, vaan niiden jousto perustuu lihaksiin, joihin ne kiinnittyvät. Jos lihaksia ei venytellä, ne lyhenevät ja ovat joustamattomia, jolloin jänne on jatkuvassa venytyksessä ja ylivenymisen (loukkaantumisen) mahdollisuus esimerkiksi esteillä, tarhassa riehuessa tai lisätyissä askellajeissa on todennäköisempää. 

Venytteleminen vähentää lihasjännitystä ja siten lihasten venähdyksiä. Notkealla hevosella on pienempi todennäköisyys loukata itsensä, kun sen lihakset ja jänteet ovat valmiimpia äkkinäisiin suunnanvaihdoksiin, vauhdinmuutoksiin tai vaikkapa satunnaisiin ratsastajan liiallisiin vaatimuksiin. 

Lihasten väsyminen on toinen yleinen syy nivelten, nivelsiteiden, lihasten ja jänteiden vaurioihin. Lihasten väsyessä jänteet rasittuvat enemmän ja liikekoordinaatio heikkenee. Kireät ja lyhentyneet lihakset väsyvät nopeammin kuin notkeat lihakset.

Nivelsiteet, jänteet ja nivelkapselit vakauttavat nivelet ja määrittävät nivelten liikeradat. Jotta nivelen liikerata olisi mahdollisimman hyvä, lihasten, jänteiden ja nivelsiteiden tulee olla notkeat. Jälleen kerran venyttely auttaa liikeratojen parantamisessa ja estää vaurioita. 

Samanlaisen asennon ylläpitäminen pitkiä aikoja voi aiheuttaa rasitusvamman. Sellaiseen voi johtaa esimerkiksi aina samassa muodossa ratsastaminen tai treenaaminen ilman lepotaukoja. Jatkuvasti samojen liikeratojen tai harjoitusten ratsastaminen voi myös johtaa rasitusvammaan. Sen takia pitää muistaa pitää taukoja, jolloin hevonen saa venyttää muotoaan ja vaihdella esim. kootun-, lisätyn- ja harjoitusravin välillä.

Kun hevosen lihaksia venytetään aktiivisesti, lihakset työskentelevät samalla kun ne venyvät ja tällöin tuloksena on notkeat ja vahvat lihassäikeet. Lihasten täytyy olla sekä notkeat että vahvat, näiden asioiden epätasapaino voi johtaa vammaan tai lihaskipuun, aiheuttaa ongelmia koordinaatiossa ja rasittaa niveliä. Esimerkiksi ravurin valmentaminen pelkkää nopeutta hakien ja notkeuden unohtaen, kuuluu tähän kategoriaan.

Mutta älä ala syytellä itseäsi, ettet ole venytellyt hevosta tarpeeksi, sillä luultavasti olet tehnyt sitä koko ajan. Aktiivisia venytyksiä eri alueille ovat nimittäin eteen-alas ratsastaminen, puomit, kavaletit ja jumppasarjat, avot ja sulut, vastalaukka jne. Lisäksi voi ottaa tallirutiineihin muutaman valikoidun passiivisen venytyksen.

Kurailua

Helmin kuume taittui onneksi pian ja nyt on jo toinen kuumeeton päivä menossa. Muutkin tallin hevoset ovat jo kuumeettomia, mutta kurailu jatkuu edelleen Helmillä ja muutamalla muulla. Olen juottanut sitä kovasti ja antanut Biobakia, olisiko muita vinkkejä mahan hoitoon? 

Eilen käytiin vähän jumppailemassa maneesilla, mentiin käynnissä puomeja ja tehtiin avoja ja takaosakäännöksen tyylistä kuviota. Helmi oli selvästi mielissään kun pääsi vähän edes töihin, tänään ne kuitenkin jäivät välistä, kun häntä oli niin paksussa kurassa.

Maa sen sijaan on luminen! Milloin viimeksi on ollut syyslomalla lunta? Tarhat saatiin kunnostettua juuri ennen lumen tuloa kun niistä vedettiin mutakerros pois torstaina. Pohja vieläkin vähän epätasainen, mutta se olisi tosi paljon pahempi ilman rappausta.

Ei kolmatta ilman neljättä

Ihmettelin tänään, kun Helmi vaikutti vähän vaisulta ja kuumemittari näyttikin 38,4. Eli virusta pukkaa täälläkin, mahtava juttu. Eihän tässä viikon aikana olekaan ollut muuta kuin hevosella maha kuralla, kaatuminen lastaussillalla, jalan loukkaaminen tarhassa ja nyt vielä kuume. Meillä menee tosi hyvin! Annoin melassivedet ja kauhallisen hunajaa, käärin kaalit jalkaan ja peittelin Back on Track -loimella. Jospa se siitä.

Uneton yö

Eilen menin iltapäivällä ottamaan Helmin sisälle, kun en halunnut sen kompuroivan jäätyneessä tarhassa enää pimeän tultua. Too late... Oikea etunen oli paksu ja lämmin ja armottoman kiroilun jälkeen vietimme parikymmentä minuuttia pesarilla jalkaa letkuttaen. Turvotus ei laskenut ollenkaan ja tuntui impparimaisen pinkeältä. Visiitti kotiin ja kauppaan (pitäisi AINA ottaa lompakko ja puhelin mukaan tallillekin) ja kun en muutakaan keksinyt, laitoin yöksi kaalinlehtikääreen jalkaan. Sehän on vanhanajan konsti turvotuksen poistamiseen. Murskasin lehtiä tuorekelmun sisällä ja laitoin pintelillä jalan ympärille. Illalla jalka oli jo pehmeämmän tuntuinen.

Aamulla oli edelleen lämpöä, mutta laitoin Helmin tarhaamaan. Rajasin tarhan puoliksi, niin että hevosen eivät päässeet pahimpiin möykkyihin kompuroimaan. Iltapäivällä lähdin ratsastamaankin ja Helmi ei ontunut, mutta ei myöskään ollut parhaimmassa terässään. Kumma juttu, eikö hevosen pitäisi olla tosi vetreä telottuaan itsensä kahdesti viikon sisään? Ha ha. Liikutuksen päälle kylmäys ja jalka ei ollut yhtään hassumman tuntoinen.

Uusi ilme ja vanhat jutut

Innostuin loman kunniaksi päivittämään blogin ilmettä, toivottavasti tummaltakin pohjalta on helppo lukea tekstiä? 

Helmin kanssa ollaan jatkettu samoilla linjoilla. Perjantaina ja lauantaina ratsasteltiin maneesissa. Perjantaina jumpattiin tekemällä avoja ja siitä siirtymiä. Helmin oli selvästi vaikeaa taipua oikealle, eli vasen lapa lienee ollut jumissa. Hirveän kiltisti se kuitenkin teki mitä pyydettiin ja oli kiva ratsastaa. Loppuun saatiin vielä niin makea muoto hetkeksi, että hyppäsin lähes liikkuvan hevosen selästä alas kiitokseksi. Lauantaina tein siirtymiä kaarevalla uralla ja pohkeenväistöstä. Jäykkyys ei ollut enää niin silmiinpistävää, mutta Helmi kulki ehkä oikealle matalampana ja takoi etusiin. Kaveri sattui paikalle ja kuvasi osan alkuverkasta. Vinoja ollaan molemmat. :)

Sunnuntaina oli maastokävelyn vuoro. Pakkanen oli vetäissyt tiet koviksi ja koppuraisiksi ja päädyttiin käymään pieni valaistu metsälenkki ja raviskalla, kun oli huonon pohjan lisäksi vielä pimeää ja sumuista. Helmi pelkäsi metsässä ihan hirveästi ja jäi jatkuvasti seisomaan pää ylhäällä, sydän pompottaen. Radalla sitä ei pelottanut yhtään ja vastaan tuleva lanaava traktorikin oli vanha ystävä. 

Tänään Helmi sai talvipopot alle, ihan hyvään saumaan tulivatkin. Se oli kengityksessä tosi rauhallinen, jaksoi seistä kiltisti eikä nojaillutkaan yhtään.

Mutaiset ystävykset mutaisessa tarhassa.

Näitä kolmea en vaihda - kirjat

Kävin juuri hakemassa postista kirjapaketin ja päätin jakaa muillekin mielestäni parhaat ratsastukseen liittyvät kirjat, joihin olen tutustunut.

Janice Dulakin "Pilates for the Dressage Rider" on kohtalaisen uusi tuttavuus, jonka bongasin Huuto.netistä viime kesänä. Kirjassa on erityisesti ratsastajalle valikoituja matolla tehtäviä harjoituksia, hevosen selässä tehtäviä venytyksiä sekä niiden sovellutuksia esim. pohkeenväistön tai siirtymien ratsastamiseen. Näistä ensimmäiset olenkin kirjoittanut myös tänne blogiin. Kannattaa kokeilla!

 

Mary Wanlessin "Mielekästä ratsastusta - Innovatiivisia oppimisstrategioita ratsastuksen perustaitoihin". Käsittämätön nimi, mutta käsitettävä sisältö. Kirja perustuu siihen, että ratsastuksen dogmit meille keksineet gurut ovat olleet lajissa luonnonlahjakkuuksia, joilla ei ole ollut aavistustakaan siitä, mitä he oikeasti hevosen selässä tekevät. Niinpä opettajat kautta maailman toistelevat oppilailleen asioita, joita nämä eivät pysty toteuttamaan taitotasollaan. Kirjassa neuvotaan oikeanlaista jäntevyyttä ja apujen käyttöä sen sijaan, että käskettäisiin "istua rennosti, kantapäät alhaalla ja käyttää ulkoapuja" (helppoa kuin heinänteko!). Tähän kirjaan palaan aina, kun pirkuleen hevonen ei käänny vasemmalle, vastustelee tuntumaa tai kulkee vinossa...

Karin Blignault: "Successful Schooling - Train Yor Horse With Empathy" on kirja, jossa kerrotaan mitä hevonen oikeasti tekee, kun se tekee jotain. Eli mitä lihaksia hevosen pitäisi käyttää, miten se saadaan käyttämään niitä lihaksia, mitä perinteiset "tahti, irtonaisuus, kuolaintuki, lennokkuus, suoristaminen ja kokoaminen" tarkoittavat ja miten ne saavutetaan, kuinka kouluratsastusliikkeitä oikeasti tehdään jne. Tämän kirjan olen lainannut kirjastosta uudestaan ja uudestaan, mutta tänään sain sen vihdoin omaksi. Tästä on ihan huippua aina katsoa vinkkejä siihen, mitä harjoituksia ratsastaisi yksin treenatessaan tai jos on tullut jokin ongelma vaikkapa siirtymissä, niin miten sitä voi korjata.

Saman kirjailijan "Stretch Exercises for Your Horse" tuli myös tänään postissa ja on ihanaa päästä syventymään ja kokeilemaan sitä nyt syyslomalla. 

Jostain syystä nämä parhaat kirjat eivät ole edes kalleimmasta päästä ja ne voi tilata nettikaupoista parilla kympillä!

Aargh!

Tänään mentiin siis jälleen kerran klinikalle. Sinänsä kaikki meni hyvin, että mahasta ei löytynyt hiekkaa, eikä jalassa ole mitään kuin turvotusta kenties klippauksen ja vanhan vamman sekoittaman verenkierron takia. Mutta voi ei, Helmi kaatui tullessaan klinikan pihassa alas trailerista. Lastaussillalta on aika pitkä matka maahan ja Helmi jää yleensäkin keikkumaan puolikkaalla kaviolla sen reunalle, mutta nyt kaatua mätkähti kokonaan, kun kavio lipsahti. Juoksuttaessa se sitten liikkui vähän huonosti, eläinläärin mukaan ei jalkojen takia, vaan johonkin ylemmäs tulleen tällin vuoksi. Pitäisi mennä ohi parissa päivässä kunnolla liikuttamalla ja BoT-loimea pitämällä. Mutta arvatkaa vaan menetänkö taas yöunet tämän takia ainakin kuukaudeksi... Siis käsi ylös, onko jollain muulla oikeasti NÄIN HUONO TUURI?!?

Ennen kuin unohtuu

Käytiin sunnuntaina maastossa Helmin tarhakaverin kanssa. Lämppäriherra matkusti kärryjen kanssa ja Helmiä ei niiden olemassaolo, kolinat tai räminät häirinneet yhtään. Kaveri on vielä kärryjen edessä niin rauhallinen, että päästiin kerrankin menemään normaalia ravia maastossa. Tosin Helmi keksi väliin omia loikkiaan, ettei menisi liian tylsäksi. Takaisin tultiin yksin ja silloin piti juosta pakoon radalla olevaa ravuria. Miksi se on niin eri asia? 

Maanantaina Helmillä oli vapaapäivä, mutta tiistaina minulla oli ajatus koulureenistä. Tallintekijä varoitteli, että Helmin lanta oli ollut löysää karsinassa ja kun harjasin Helmiä, se oli selvästi kipeä mahastaan. Hepparaukka yritti kertoa minulle, että mahaan ei nyt kärsi koskea, mutta kun tietenkin yritin kokeilla missä siellä sattuu, Helmi kopautti minua jalallaan. (En ihan kehtaa väittää että potkaisi.) Silloin uskoin, että selvä, kipeä se on.

Lähdin kuitenkin ratsastamaan, kun ajattelin että sen on parempi liikkua, että suolisto toimii. Toimi se jo hiittisuoralla ihan tavallisten kikkaroiden kera, joten mentiin jatkamaan maneesiin. Käveltiin siellä ympäriinsä ja huomasin Helmin pitävän koko ajan turpaa oikealla. Otin muutaman ravisiirtymän ja Helmi teki sen ähkäisten ja pompahtaen, joten palattiin kävelyyn.

Tässä vaiheessa olin varma, että nyt sillä on hiekkaa mahassa ja mietin jatkosuunnitelmaa. Kävin sitten ostamassa isot laakeat saavit, johon tarhaan laitettavat heinät pistetään, ettei menisi enempää hiekkaa mahaan. Huomenna onneksi päästään klinikalle röntgeniin.

Tänään Helmi olikin sitten jo ihan kivuttoman oloinen, kerjäsi rapsutuksia eikä aristanut mahaa ollenkaan. Lähdettiin sitten ihan normaalille maastolenkille ja laukattiinkin pätkä. Takaisin tullessa oli radalla kolme hevosta, luultavasti varsoja ajo-opetuksessa, joten lähdettiin varalta toista reittiä tallille. Käännyttiin vielä katsomaan hevosia, mutta nyt Helmiä ei pelottanut yhtään. Superhieno se oli myös, kun ravattiin vesilätäköistä, kun yleensä silloin pitää hiljentää, ettei vaan putoa Kiinaan.

Kuulin myös, että eräs toinen tallin hevonen oli ollut koko päivän klinikalla nesteytyksessä pahan ripulin ja kuivumisen takia. Myös isolla tallilla on kuulemma ollut vastaavaa vaivaa, joten Helminkin mahavaivojen takana saattoi olla jokin virus tai huono heinäerä. Toivottavasti mahavaivat olisivat meidän osalta ohi, eikä hiekkaakaan löytyisi. Ainahan saa toivoa.

Koulua ja maastoa

Tehtiin lauantaina ne harjoitukset maneesilla, mitkä jäi perjantaina tekemättä, eli vähän taivuttelua, avoa ja siirtymiä avosta. Helmi kulki tosi matalana ja oli aika epätasainen (sukelsi, nousi ylös, kiihdytti, jne.). Kävelyt ja lomailut näkyy selvästi menossa. Voi miten toivon, että tämä talvi saataisiin reenata ihan oikeasti...

Tänään käytiin maastossa kärryillä kulkevan tarhakaverin kanssa. On se jännä, miten tuttu hevonen kärryjen kanssa on Helmistä maailman luonnollisin juttu, mutta annahan kun radalla oli ravuri, johan taas a) jähmetyttiin, b) pompittiin ja c) juostiin maneesin pihaan sitä karkuun.

Erilaisia päiviä

Ollaan käyty tällä viikolla raviradalla ja maastossa ratsastelemassa ja tänään maneesissa. Maastoilu on mennyt suhteellisen rauhallisesti, joskin yhdet ravurihepulit on läpikäyty. Martingaalista ei ole mitään apua riehumisessa, kun pää näyttää lähinnä painuvan polvien väliin eikä niinkään nouse ylös. 

Tämän päiväinen reeni ei onnistunut, kun maneesissa oli kaksi vierasta ponia, ja Helmi jännitti niitä kovasti ettei kyennyt tekemään mitään. Hyppäsin sitten alas selästä ja käveltiin takaisin talliin. Meidän yrttiseos tuli tänään ja sekoitin ensimmäiset hyppyselliset sitä ilta- ja aamuruokaan. Jännä nähdä onko siitä mitään apua. Ainekset ovat kyllä sellaiset, että niitä poimisi vaikka omasta pihasta.

Syksyn sateilla

Eilen tehtiin aika normaali reeni. Aluksi mentiin käyntiä pääty-ympyrällä, ensin ulos ja sitten sisään asettaen. Jatkettiin alkuravit samalla tyylillä ja Helmi meni kivasti. Jatkettiin tekemällä käynnissä pohkeenväistöä uraa kohti ja otettiin uralta ravi. Seuraavaksi sitten raviväistö uraa kohti ja laukannosto. Laukka oli vauhdikasta ja vähän riehakastakin. Yritin taas tunnustella onko jokin käännös tms. hankalampi, mutta Helmi liikkui hyvin. Väistö on aina ollutkin tahmeampaa oikealle.

Tänään olisi ollut maastokävelyn paikka, mutta metsälenkki on niin vetinen, ettei sinne kuulemma kannata mennä. Niinpä mentiin taas sinne, vaikka vähän harmittikin. Onhan se kiva kun on maneesi, ainakin voi mennä siellä kun kaikki muut paikat lainehtivat vettä. Mentiin kevyesti: kymmenen minuuttia käyntiä, kymmenen ravia ja taas kymmenen käyntiä.

Mietintämyssyn tulos

Yhden illan murehtimisen ja märisemisen jälkeen aloin tehdä uutta toimintasuunnitelmaa, johon kuuluvat lähes kaikki edellisessä viestissä vuodatetut vaihtoehdot. 

Helmin käyttäytymisen takia päädyin liikuttamaan sitä (kunnes se poksahtaa). Lähdin eilen maastokävelylle, mutta jo tarhassa olevat hevoset saivat pikkuneidissä aikaan niin hirveän hepulin, että se oli kaatua selälleen pystyyn hyppiessä. Ehkä kilometrin verran roikuin kiinni kauhukahvassa hevosen ryöstäessä, hyppiessä ja pöristessä, kunnes Helmi yhtäkkiä rauhoittui. Jatkettiin maastolenkille ja ravattiin siellä, että Helmi saisi vähän purkaa paineitaan. 

Tästä siirrymmekin seuraavaan suunnitelmaan, eli shoppailuun. Päätin hankkia Helmille jotain yrteistä tehtyä rauhoittavaa tuotetta ja kokeilla, jos sen riehumiset ja säpsymiset vähän laimenisivat. Ennen kuin se särkee siinä itsensä ja minut. Ja sitä odotellessa kokeillaan gramaaneita tai martingaalia avuksi maastoiluun. Onneksi niitä oli kavereilla lainata ensi alkuun.

Tänään käytiin maneesissa ja eilinen hirviöhevonen olikin "maailman helttaisin pikku hevonen". Jouduttiin tuntien takia estepäätyyn, missä on The Ovi. Aloin kuitenkin tehdä sellaista harjoituksta, että asetin suoralla ulos ja kulmissa sisään, eli Helmi sai luvalla tuijottaa ovea. Tehtiin tätä käynnissä ja ravissa ja Helmi tuntui hyvältä. En huomannut mitään rajoituksia liikkeessä. Laukkaa otettiin muutama ympyrä molempiin suuntiin ja se oli itse asiassa parempaa kuin kertaakaan tänä syksynä. Välillä ratsastettiin puomin yli ja laukassa Helmi hyppäsi sitä innoissaan. 

Eli liikutan sitä mahdollisuuksien mukaan ja vien lääkäriin jos jalka menee pahemmaksi. Ajattelin katsoa tässä vielä vuoden, että jatkuuko onnettomuustahti samanlaisena. Silloin pitää alkaa varsahommiin tai lopettaa se, jos ei valoa näy.

Ja huomenna on karkkipäivä.

Masennus maximus

Nyt vedetään kyllä pohjia tässä hevosenomistajan uralla. Sen jälkeen kun hevosen ostin, on ratsastusharrastus jäänyt ja tilalle tullut maastokävely. Jos tuo Helmin jalka on taas rikki, niin en enää tiedä mitä teen. Ei se sinänsä pahalta näytä, hevonen ei onnu tai arista, mutta lämpöä siinä on, joten meidän tuurilla siinä on uusi jännevamma.

Pyörittelen tässä eri vaihtoehtoja ja mietin shoppailua, suklaata/jäätelöä, itkemistä, hevosen lopettamista, siirtämistä siitostammaksi (talon ostoa, kaverin hommaamista), ylläpitohevosen hankkimista ja sitä että ratsastan vaan kaikesta välittämättä kunnes joku kohta poksahtaa lopullisesti. Suklaaseen ja jäätelöön ehkä riittäisi rahat tämän klinikkarulianssin jälkeen (viime vuoden elokuusta kertynyt ainakin 11 käyntiä!! ja lisäksi välillä on kutsuttu eläinlääkäri kotiin), joten ehkä tyydyn aluksi niihin. :-(