Eilen menin iltapäivällä ottamaan Helmin sisälle, kun en halunnut sen kompuroivan jäätyneessä tarhassa enää pimeän tultua. Too late... Oikea etunen oli paksu ja lämmin ja armottoman kiroilun jälkeen vietimme parikymmentä minuuttia pesarilla jalkaa letkuttaen. Turvotus ei laskenut ollenkaan ja tuntui impparimaisen pinkeältä. Visiitti kotiin ja kauppaan (pitäisi AINA ottaa lompakko ja puhelin mukaan tallillekin) ja kun en muutakaan keksinyt, laitoin yöksi kaalinlehtikääreen jalkaan. Sehän on vanhanajan konsti turvotuksen poistamiseen. Murskasin lehtiä tuorekelmun sisällä ja laitoin pintelillä jalan ympärille. Illalla jalka oli jo pehmeämmän tuntuinen.
Aamulla oli edelleen lämpöä, mutta laitoin Helmin tarhaamaan. Rajasin tarhan puoliksi, niin että hevosen eivät päässeet pahimpiin möykkyihin kompuroimaan. Iltapäivällä lähdin ratsastamaankin ja Helmi ei ontunut, mutta ei myöskään ollut parhaimmassa terässään. Kumma juttu, eikö hevosen pitäisi olla tosi vetreä telottuaan itsensä kahdesti viikon sisään? Ha ha. Liikutuksen päälle kylmäys ja jalka ei ollut yhtään hassumman tuntoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti