Käytiin sunnuntaina maastossa Helmin tarhakaverin kanssa. Lämppäriherra matkusti kärryjen kanssa ja Helmiä ei niiden olemassaolo, kolinat tai räminät häirinneet yhtään. Kaveri on vielä kärryjen edessä niin rauhallinen, että päästiin kerrankin menemään normaalia ravia maastossa. Tosin Helmi keksi väliin omia loikkiaan, ettei menisi liian tylsäksi. Takaisin tultiin yksin ja silloin piti juosta pakoon radalla olevaa ravuria. Miksi se on niin eri asia?
Maanantaina Helmillä oli vapaapäivä, mutta tiistaina minulla oli ajatus koulureenistä. Tallintekijä varoitteli, että Helmin lanta oli ollut löysää karsinassa ja kun harjasin Helmiä, se oli selvästi kipeä mahastaan. Hepparaukka yritti kertoa minulle, että mahaan ei nyt kärsi koskea, mutta kun tietenkin yritin kokeilla missä siellä sattuu, Helmi kopautti minua jalallaan. (En ihan kehtaa väittää että potkaisi.) Silloin uskoin, että selvä, kipeä se on.
Lähdin kuitenkin ratsastamaan, kun ajattelin että sen on parempi liikkua, että suolisto toimii. Toimi se jo hiittisuoralla ihan tavallisten kikkaroiden kera, joten mentiin jatkamaan maneesiin. Käveltiin siellä ympäriinsä ja huomasin Helmin pitävän koko ajan turpaa oikealla. Otin muutaman ravisiirtymän ja Helmi teki sen ähkäisten ja pompahtaen, joten palattiin kävelyyn.
Tässä vaiheessa olin varma, että nyt sillä on hiekkaa mahassa ja mietin jatkosuunnitelmaa. Kävin sitten ostamassa isot laakeat saavit, johon tarhaan laitettavat heinät pistetään, ettei menisi enempää hiekkaa mahaan. Huomenna onneksi päästään klinikalle röntgeniin.
Tänään Helmi olikin sitten jo ihan kivuttoman oloinen, kerjäsi rapsutuksia eikä aristanut mahaa ollenkaan. Lähdettiin sitten ihan normaalille maastolenkille ja laukattiinkin pätkä. Takaisin tullessa oli radalla kolme hevosta, luultavasti varsoja ajo-opetuksessa, joten lähdettiin varalta toista reittiä tallille. Käännyttiin vielä katsomaan hevosia, mutta nyt Helmiä ei pelottanut yhtään. Superhieno se oli myös, kun ravattiin vesilätäköistä, kun yleensä silloin pitää hiljentää, ettei vaan putoa Kiinaan.
Kuulin myös, että eräs toinen tallin hevonen oli ollut koko päivän klinikalla nesteytyksessä pahan ripulin ja kuivumisen takia. Myös isolla tallilla on kuulemma ollut vastaavaa vaivaa, joten Helminkin mahavaivojen takana saattoi olla jokin virus tai huono heinäerä. Toivottavasti mahavaivat olisivat meidän osalta ohi, eikä hiekkaakaan löytyisi. Ainahan saa toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti