Helmi on pysynyt kuumeettomana eikä mahakaan ole enää niin kuralla. Sairastuneilla saattavat kuulemma tulehdusarvot olla pitkäänkin koholla, joten ollaan otettu rauhallisesti ja tehty vain vähän käyntityöskentelyä joka toinen päivä. Olen nyt ratsastanut "sekametelisoppaa", eli olen yrittänyt saada Helmiä keskittymään ja herätellyt sen uinuvaa takaosaa. Ollaan menty nopeassa tahdissa pohkeenväistöä lävistäjällä ja uraa pitkin, takaosakäännöstä erilaisissa pätkissä, avotaivutusta, pieniä voltteja, pientä kiemurauraa jne. Aina kun Helmin huomio menee muualle, keksin uuden tehtävän ja haen sen kuulolle.
Eilen totesin, että sen mieliala ainakin oli oma pirteä itsensä. Kun tarhassa oli loppunut vesi, Helmi oli kantanut(?) vesiastian portin eteen vinkiksi ihmisille. Vein sen tallissa pesupaikalle juomaan ja laskin lämmintä vettä ämpäriin. Kun piipahdin hetkeksi varustehuoneeseen, Helmi oli todennut, että kun melassia ei tarjoilla, niin itsepalvelu ainakin toimii. Se oli ottanut ämpäristä kannen pois ja joi tyytyväisenä raakaa melassia... Yök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti