Vuoden viimeiset ratsastukset

Helmi sai pari vapaapäivää (armahdettuna hyvästä käytöksestä) ja palasi töihin sunnuntaina. Luulisi energiaa kertyneen lomaillessa, mutta ei, hevonen oli armottoman vetelän oloinen. Tavallaan se teki mitä pyydettiin, mutta painoi kädelle ja tahmaili. Tehtiin väistöjä ja siirtymiä.

Tänään se oli tosi kiva! Mentiin edelleen siirtymiä ja etenkin oli tyytyväinen kun mentiin ravi-laukka -siirtymiä kymmenen askeleen välein ja Helmi laukkasi tosi kivasti. Tamma...

"Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää..."

Vuosi 2012

Olen näin vuoden päättyessä herennyt aivan tunteelliseksi, kun oma pikku hevoseni täyttää jo kuusi vuotta. Minne tämä aika menee? Miten Helmi voi olla jo niin iso? Päätin koota yhteen tämän kolmannen yhteisen vuotemme tapahtumat.

Tammikuu

Helmi aloitti vuoden sairaslomalla, kun tökkäsi hokilla halkeaman sääriluuhun joulukuussa. Kävely patosi hevoseen julmetusti pöllöenergiaa, joka purkautui riekkumisena ja tarhasta karkailuna.

 

Helmikuu

Murtuma oli alkanut parantua ja saatiin lupa liikuttaa, mutta alkukuussa oli liian kovia pakkasia. Helmi oli loman jälkeen turhan vauhdikas, hätäinen ja hankala ratsastaa. Alettiin etsiä koulusatulaa.

Maaliskuu

Käytiin Pilates-kurssilla, jossa sain paljon apua istuntaani ja Helmikin oppi sen myötä pohkeenväistöt. Muutenkin mentiin paljon koulua. Helmi hierottiin ja se meni entistä pahemmin jumiin käsittelystä. Oli myös rokotuksen aika. Kevät alkoi tulla ja lumi sulaa.

Huhtikuu

Aluksi päästiin etenemään hyvin ratsastuksessa ja jopa tunneille asti. Helmi kävi mätsäreissä ja toi rusetin kotiin, kun oli ainoa luokassaan. Satula-autot tekivät ohareita, eikä sillä loppujen lopuksi ollut väliäkään. Unelmat särkyivät, kun vasen takanen murtui uudelleen ja oikeasta etusesta löytyi syvän koukistajajänteen vaurio.

Toukokuu

Kävelyä ja riehumista. Jännettä käsiteltiin shock wavella kahdesti, murtuma oli parantunut hyvin. Alettiin totutella vihreälle ruoholle.

Kesäkuu

Jänne alkoi parantua ja saatiin alkaa ravata 2*5 minuuttia suoralla uralla ja kovalla pohjalla. Shock wavea laitettiin edelleen. Helmi pääsi laitumelle, missä vanhat kaverit ottivat sen vauhdikkaasti vastaan. Maastoiltiin koko loppu kuukausi.

Heinäkuu

Maastoiltiin edelleen ahkerasti kävellen ja ravaillen. Ostettiin lopultakin koulusatula, Jeremy Rudge MF. Kuun lopussa jänteen todettiin parantuneen hyvin ja riemulla ei ollut rajoja. Käytiin pari kertaa kentällä pyörimässä.

 

Elokuu

Helmi jäi tulvan saartamaksi, enkä päässyt tallille neljään päivään. Kun vesi laski, Helmi muutti talvitallille, missä on helpompi käydä töiden jälkeen. Ratsastamaan päästiin, tosin vaihtelevalla menestyksellä.

Syyskuu

Päästiin laukkaamaan sairasloman jälkeen ja Helmi oli innoissaan. Ratsastus oli melkoista sähellystä ja Helmi kovin voimaton. Käytiin häviämässä koulukisojen raviohjelma.

 

Lokakuu

Koko kuukausi meni epämääräisesti sairastellen. Pelkäsin oikean etusen puolesta kylmäyssuojaäksidentin jälkeen, mutta se olikin ihan kunnossa. Helmillä alkoivat mahavaivat, mutta hiekkaa ei löytynyt. Kaatuminen lastaussillalla sai minut taas kuilun partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Helmi kompuroi jäisessä tarhassa oikean etusensa hirveään kuntoon, mutta sekin parani. Sitten Helmi sai virus(arteriitti?)tartunnan ja oli kuumeessa ja levossa.

Marraskuu

Aloiteltiin ratsastus varovaiseen tahtiin ja Helmillä oli paljon pöllöenergiaa. Käytiin taas häviämässä koulukisat, joskin prosentit paranivat. Alettiin jumppailla hurjan paljon taivutellen ja väistellen.

Joulukuu

Kävin Easel-kurssilla ja tulin miettineeksi syntyjä syviä hevosista. Olen liikuttanut Helmiä paljon ja pöllöily on vähentynyt dramaattisesti. Hevostelu on mukavaa. :)

Huomaan vaativani hurjan paljon, nyt kun katson sitä millainen vuosi meillä on ollut. Ei ihme ettei olla edistytty kuusivuotiaan tasolle, kun koko vuosi ollut hirveää vuoristorataa. Toivon niin hartaasti, että meidän huonot ajat olisivat takanapäin ja saataisiin keskittyä eteenpäinmenoon. Mutta tärkeintä on tietysti, että ollaan selvitty kaikista koettelemuksista ja hevonen on terve. Parempaa uutta vuotta kaikille!

Siirtymätreenit jatkuvat

Tapaninpäivänä pitäisi kai käydä perinteisesti rekiajelulla, mutta me käytiin ihan vain maastokävelyllä ratsain. Helmi on ollut kunnon maastokaveri viime aikoina, eikä nytkään tarvinut hermoilla turhia. Koko matkan aikana ei tarvinut kerätä ohjia käteen.

Tänään keli muuttui ja pakkasen sijaan tuli lumisade ja viima. Ei haittaa, vaihtelu virkistää ja onneksi on maneesi! Helmin kanssa mentiin aluksi käynnissä pienet pätkät pohkeenväistöä pari kertaa pitkän sivun aikana. Kevyessä ravissa ehdittiin tehdä vain yhdet väistöt pitkille sivuille.

Välikäynnin jälkeen tehtiin taas käynti-ravi -siirtymiä ja otettiin nyt aina pieni väistö alas siirtyessä. Hankalia ne olivat vieläkin. Helmi tekee mielellään niin, että se vetää tavallaan takajalat suppuun siirtyessään käyntiin, eikä astu mahan alle ja vielä heilauttaa pään ylös ja selän notkolle. Parhaat siirtymät saan, kun teen pidätteen vain uloshengittämällä, alan samaan aikaan "kävellä" istuinluilla ja käsillä sekä käytän pohjetta. Ja kaiken pitäisi tapahtua juuri oikeaan aikaan, että neidille kelpaisi...

Joulua!

Nyt jouluna ollaan menty Helmin kanssa koulua, kun pakkanen suostui vihdoin laskemaan hieman. Ei siltikään olla otettu laukkaa, vaan tehty käynti- ja ravityötä ja paljon siirtymiä. Jouluaattona mentiin samaa Needlepoint-kuviota kuin edellisellä kerralla. Nyt meni paljon paremmin. Ratsastin välissä pariin otteeseen Opetusmestarilla ja jotenkin toinen hevonen selkeyttää sitä, että mikä on minun virhe, mikä Helmin ja mitä voin korjata. Sitten mentiin pohkeenväistö/ vastaympyrä-kuviota käynnissä. Helmi oli tuossa todella hyvin avuilla ja keskittyi. Sitten jatkettiin ravi-käynti -siirtymiä kymmenen askeleen välein. Se oli aluksi vaikeaa, mutta saatiin lopulta myös hienoja siirtymiä paino takaosalla. Mutta helppoa se ei ole. 

Joulupäivänä aloiteltiin käyntikahdeksikolla, jossa asettelin vuoroin sisälle ja ulos. Jatkettiin kevyessä ravissa kahdeksikkoa ja otettiin suunnanvaihtokohtaan käyntisiirtymä. Jos ratsastin ajatuksella, saatiin hyviä siirtymiä. Seuraavaksi tehtiin pitkälle sivulle peiliä kohti pari askelta avoa ja heti perään pari askelta vastataivutusta. Päädystä ravi, pituushalkaisijan poikki ja taas käynnissä toista peiliä kohti avo- ja vastataivutus. Tuo olikin hyödyllinen harjoitus, kun Helmin takaosa tahtoo lähteä kaatumaan taivutuksen suuntaan, nyt se pysyi vähän paremmin paikoillaan. Loppuun vielä kolmikaarista kiemuraa, jossa keskityin pitämään kädet paikoillaan ja kääntämään vain vartalolla.

Helmikin sai joululahjan, se oli hyvää!

Ampparikävelyitä

Pakkasta on taas ollut yli -20 astetta ja kahtena iltana ollaan käyty Helmin kanssa maastokävelyllä vilttiin kääriytyneinä. Helmi on ollut iloinen ja reipas, se on kävellyt turhia kyttäämättä ja selvästi tykännyt siitä, että pääsee ulkoilemaan. Karsinassakin se on ollut oikein hellyydenkipeä ja kova rapsuttelemaan ja tutkimaan.

Nyt minäkin olen pysynyt lämpimänä, kun jalassa on kunnon kengät. Tähän asti ovat maastokävelyt päättyneet siihen, että tallinpihassa istun hevosen selässä itku kurkussa ja ajattelen sitä tuskaa, kun hyppää jäätyneillä jaloilla maahan. Ostin Sorelin Winter Carnival -kengät, joissa on erillinen huopavuori ja ainakin näissä pakkasissa ne ovat olleet hyvät. Kävelymukavuus ei ole paras mahdollinen, mutta minä teen vaikka tallityöt toisissa kengissä ja ratsastan näissä, enää en halua palella!

Haahuilija/höyrypää

Päivät eivät ole samanlaisia. Eilen juoksutin Helmiä piiiitkästä aikaa, juoksutus kun on ollut kiellettyjen listalla jännevamman jälkeen. Helmi ei olisi viitsinyt millään liikkua ja raahusti käynnissä ja ravissa. Laukkaa en edes viitsinyt kokeilla, olisi varmaan mennyt ajojahdiksi.

Tänään jouduin aloittamaan ratsastuksen estepäädyssä (missä muuten eilen juoksutin!) ja Helmi pelkäsi kaikkia ja kaikkea. Se kiersi ovet kaukaa, säntäsi pois niiltä, säikkyi varpusia, pelkäsi pihalla käynnissä olevaa traktoria... Kaikki energia meni pelkäämiseen, eikä se joutanut kuuntelemaan minua. Lopulta se meni kuitenkin ihan kivasti ja sitten vaihdettiinkin koulupäätyyn. 

Sielläkään kaikki ei tosin mennyt ihan putkeen. Tehtiin pitkille sivulle aina täyskaarto ja päätyyn pienehkö ympyrä. Aluksi mentiin kevyessä ravissa, sitten harjoitusravissa ja pääty-ympyrä laukkaa. Hösötys jäi vähän päälle ja Helmi oli liian kiinnostunut ympäristön tapahtumista, eikä oikein taipunut. Ratsastin kuitenkin sen ihan kunnolla, kun nyt on tulossa monta päivää yli -20 asteen pakkasia ja liikunta jää kävelyksi.

Joululomaksi tuli ihanaa lukemista, kun perille saapuivat alla olevat kirjat. Tuosta Dressage-kirjasta nappasinkin jo tämänpäiväsen täyskaarto - ympyrä - täyskaarto -tehtävän. Kirja on myös näppärästi sidottu, sen voi laittaa "kalenteriksi" seinälle ja kääntää aina uuden harjoituksen esiin! Jos jotakuta kiinnostaa, voin kyllä ottaa muistakin hyviksi koetuista harjoituksista kuvia tänne.

Mielenosoitusta ja mahtista

Minulla loppuu työt (normaali-ihmisiin verrattuna) aikaisin ja olen yleensä tallilla jo kolmen aikaan. Tänään menin puoli viideltä hakemaan Helmiä sisälle ja tarhan portilla odotti kuoputtava ja pomppiva, mieltään osoittava hevonen. Mikä aika se on tulla puoli viideltä, kun toisella on nälkä, jano, pissahätä ja paleleekin. Tyhmä mamma.

Kun Helmi oli saanut asiansa hoidettua, mentiin tunnille. Ope kysyi, että mitäs tänään on mielen päällä ja minä surkeana kerroin, että eteenpäinpyrkimys on kadonnut. Hän vain nauroi, ja sanoi että juuri näin se menee. Nyt Helmi on ratsastettu niin, että ylimääräinen pöllöily ja sätkyily ja on hävinnyt ja se käväisee toisessa ääripäässä. Sen jälkeen koittaa kultainen keskitie. Toivottavasti se menee tällä tavalla!

Aloitettiin tekemällä käynnissä hidastuksia ja taas siitä reiluun käyntiin. Kulmissa piti ratsastaa molemmilla pohkeilla, että takajalat tulevat mukaan taivutukseen. Samaa jatkettiin kevyessä ravissa. Vasen kierros meni hyvin, oikeassa Helmin oli vaikeampi muuttaa tempoa ja se meni liian matalaan muotoon. Sitä korjailtiin nostamalla vähän ulko-ohjasta ja käyttämällä muutaman kerran pohjetta vähän reippaammin. Vaikka (ihan varmasti...) en jääkään puristamaan pohkeella, pitäisi jalan olla vielä nopeampi.

Laukassa mentiin ympyrällä ja kun siellä sai homman kuntoon, jatkettiin suoralla uralla. Helmi tahtoi asettua ulos ja aloitti köpölaukalla. Kun sen sai suoristettua, asetettua sisään ja laukkaamaan paremmin, muoto valahti taas ja sitä piti korjailla. Loppuun se kuitenkin väläytti tosi hienot laukka-askeleet ja nousi edestä. Oltiin molemmat tunnin jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä.

Liiankin rauhallinen

Pitääkö taas todeta, että tuli sitten tamma ostettua? Kun päästiin yli siitä riehuntakaudesta, on hevonen nyt liiankin rauhallinen. Laskeskelin, ettei tässä nyt niin hirveästi olla pikkuneitiä prässätty - torstaina vapaana maneesissa, perjantaina maastokävely, lauantaina vähän koulua, sunnuntaina maastossa - mutta silti Helmi oli jotenkin väsyneen oloinen ratsastaa. Kulki ihan pitkänä ja löysänä, laukkasikin huonosti. Toisaalta meillä ei taas ollut kuolaimia, ehkä sekin vaikutti? Kiima (joka seurasi kaverin vaihtumista) loppui, vaikuttaako se? Helmi on saanut vain litran kauraa päivässä, lisäsin sitä nyt vähän. Vai onko silläkin mieliala maassa, kun viereiseltä tallilta kuoli viime yönä Helmin "kaksonen", toinen tumma suokkitamma? Huomenna on tunti, jospa se vielä jaksettaisiin.

Kun ratsastus ei tuntunut hyvältä ja olin kerrankin yksin maneesissa, nappasin varusteet pois ja päästin Helmin irti. Kovasti houkuttelin sitä ensin pujottelemaan ja sitten hyppäämään ristikkoa, mutta se vain möllötti hölmön näköisenä. Kun Helmi yritti mennä portille odottelemaan, heilautin sitä liinalla vähän liikkeelle. Olin ajatellut, että se varmaan vetäisee herneen nenään ja rallattaa pitkin maneesia, mutta eikö mitä, käveli vähän ja kääntyi katsomaan, että "Mitä ihmettä mamma touhuaa?". Kun muutamaan kertaan lähetin Helmiä kauemmas, se alkoikin seurata perässäni ja mentiin pujottelut. Sitten kehuin kauheasti ja lähdettiin takaisin tallille. Pitää puuhailla taas kun satutaan olemaan yksin. 

Easel-kurssin jälkeen olen hoitanut ja varustanut Helmin lähes aina karsinassa, kun siellä tulee puheltua ja rapsuteltua enemmän kuin käytävällä. Ja Helmi saa tutkia varusteet ja ilmoittaa jos joku tuntuu ikävältä. Samoin ilman kuolaimia menemiseen sain idean sieltä. Joten ehkä noista kursseista tarttuu aina jotain hyppysiin.

Maastoja ja väistöjä

Perjantait on meillä yleensä pyhitetty vapaapäiviksi, koska ratsastaja ei vaan jaksa mitään työviikon jälkeen. Nyt ei kuitenkaan passannut pitää vapaapäivää, kun torstainakin oli vain maneesirälläilty, joten käytiin käyntimaasto. Helmiä pelottaa vähän pimeässä ja aluksi se yritti kysellä, että onko pakko jatkaa eteenpäin. Annoin sen vähän aikaa töröttää keskellä tietä, kuunnella ja katsella ja sitten kerroin lempeästi, että on pakko jatkaa. Helmi kulki säikkymättä koko matkan.

Lauantaina käytiin maneesilla harjoittelemassa pohkeenväistöjä. Tehtiin tavalliseen tapaan käyntiväistöjä uralle ja lisäksi väistätin ympyrällä takaosaa sisälle ja ulos. Helmi ymmärsi hyvin mitä pitää tehdä. Muuten se oli vähän muissa maailmoissa. Jos en teettänyt koko ajan jotain, sen keskittyminen katosi kokonaan. 

Helmi ei ollut hikinen, joten laitoin sen ratsastuksen jälkeen takaisin ulos syömään heinää. Kävin ratsastamassa Opetusmestarilla ja kun palasimme tallin pihaan, Helmin aitauksesta kuului onneton "Yhyy!". Aika vauhdilla riisuin toisen hevosen ja lähdin hakemaan Helmin sisälle. Se hirnui koko ajan kun kävelin tarhaan ja luuli ilmeisesti, että mamma on unohtanut hänet ulos. Raukka! 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä maneesille, mutta siellä olikin menossa valmennukset. Jouduin lähtemään maastoon kesähanskoissa ja ohuissa ratsastushousuissa ja saappaissa. Keli oli kuin suoraan Siperiasta, hyinen ja viimainen. Helmillä taas oli loimi päällä, koulusatula ja ensimmäistä kertaa kuolaimettomat suitset... Hieman otti päähän. Käytiin sitten vauhdikas maasto, ravi oli suoraan 75:sta ja laukkakin "pyöri hyvin". Helmi ei ollut onneksi yhtään säpsyllä tuulella ja pysähtyi ilman kuolaintakin. 

 

Hynttyyt yhteen

Helmi on lauantaista asti jakanut tarhan uuden ponin kanssa ja tammat ovat haistelleet toisiaan aidan yli. Tänään hevoset pääsivät irti maneesiin tekemään tuttavuutta. Ensin molemmat rälläsivät edestakaisin yksikseen. Helmikin esitteli hienoja liikkeitään ja hyppeli välillä puomeja. Sitten ne haistelivat toisiaan, rapsuttivat vähän ja alkoivat yhdessä tutkia paikkoja. Jätettiin ne samaan tarhaan syömään ja kun tulin puolen tunnin päästä katsomaan, ne olivat samalla kasalla turvat vierekkäin. Jospa kaikki menisi hyvin ja niistä tulisi ystäviä. Tänään ei ikävä kyllä ollut kameraa mukana, olisipa tullut hieno videopätkä!

Kengät ja maastossa

Helmille laitettiin tänään uudet hokkikengät ja tilsakumit. Se käyttäytyi kengityksessä ihan mainiosti, vanha tekijä. Lähdettiin kokeilemaan pitoa maastokävelylle ihanan talviseen, lumiseen ja pimeään metsään.

Lenkin aikana kävin mielessäni Easel-kurssilla esille tulleita asioita, esimerkiksi että tunnetila välittyy hevosten ja ihmisten välillä ja säikähdys tuntuu humahduksena vatsan läpi. Juuri niin minullekin aina käy, sillä hetkellä kun Helmi säikähtää, pallea saa ikään kuin iskun. Silloin aloin miettiä, että välittyvätkö Helmin tunteet todella minulle. Kun Helmi säikähtää, sille tulvahtaa adrenaliinia elimistöön ja hevosen kautta minulle. Mutta minä en säikähdä vaan suutun ja komennan sitä äänellä, heilutan narusta tai kiskaisen pysähdyksiin.

Kun hoksasin tuon, aloin tietoisesti rakentaa muuria meidän välille, etten tuntisi Helmin tunteita ja juuri tätä harjoitellessa Helmi säikähti taas jotain, mutta en tuntenut humahdusta, enkä reagoinut hyppyyn mitenkään. Samaa käytin koko loppumatkan ja läpi riehumisen, kun Helmi näki hevosen kävelykoneessa ja aloitti rodeon. (Sama tapahtui menomatkalla pienemmässä mittakaavassa.) Mutta minua se ei tällä kertaa hetkauttanut yhtään.

Aloinkin sitten miettiä, että Helmin riehumiset ravureiden tai tuon kävelykoneessa olevan hevosen kohdalla ehkä heijastelevat niiden vieraiden hevosten tunnetilaa, jotka Helmi aistii. Helmihän ei pelkää kärryjä ja voi lenkkeillä ravurin kanssa ihan ilman ongelmia. Eli ehkä se reagoi hiittiä juoksevan ravurin hermostukseen? Helmi myös säikähtää sellaisia asioita, joita minä en huomaakaan, joten en usko että kaikki olisi minun jännittymisestä kiinni.

Jos oppisin sulkemaan pois Helmin tunteet ja suhtautumaan neutraalisti sen kouhotukseen, se varmasti auttaisi ratsastuksessa. Kuten eilenkin kirjoitin, jostain syystä minulla oli ratsastuksen jälkeen kauhea ärsyyntyminen ja tunne, että kaikki meni huonosti ja myöhemmin tajusin ettei se pitänyt paikkaansa. Helmi taas oli ratsastuksen lopussa erityisen hermostunut, kun oltiin ravattu oven ohi. Ehkä se ei ollutkaan minun ärsytystäni?

Siirtymiä

Maanantaina saatiin Helmin kanssa mukava kokemus ravureista. Käveltiin maneesille, kun Helmi näki jo kaukaa, että hiittisuoralla meni ravureita. Käveltiin niiden perässä tallia kohti ja hevoset pyörivät vielä kävelykoneiden ympärillä ja me jäimme katsomaan niitä. Helmi oli vähän jännittynyt, mutta ei hyppinyt ollenkaan, katseli vaan rauhallisesti. 

Maneesilla oli ikävä kyllä muitakin, eikä taaskaan päästy leikkimään. Alkuravissa Helmi oli tosi rento ja letkeä ja teki käynnissä avoja kivasti. Mutta kun yritin taivuttaa sitä ravissa ja nostaa laukkaa, se jännittyi. Unohdettiin sitten vastalaukka-aikeet ja tehtiin käynnistä laukannostoja. Niissä Helmi alkoi rentoutua paremmin ja laukka oli tosi vahvan tuntuista.

Tiistaina jouduttiin taas tuntien takia estepäätyyn ja jäin ympyrälle mahdollisimman keskelle, ettei ovi veisi kaikkea huomiota. Yritin alkuun tehdä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ihan ilman pohkeita ja ohjia, vain istunnalla. Pidätteen Helmi kyllä ymmärsi, mutta liikkeellelähtöä ei. Sitten kokeiltiin samaa käynnin ja ravin kanssa. Ilman ohjien tukea, pää missä sattuu Helmi ei edes pystynyt ravaamaan, se kompastui kahdesti ja meni niin huonosti, että luulin sen jo ontuvan. Niinpä keräilin ohjat käteen ja jatkettiin normaalimmin.

Jossain välissä saatiin itse asiassa tehtyä tosi hyviä käynti-ravi-käynti -siirtymiä. Ylössiirtymissä Helmi ponnisti hyvin takajaloilla ja alas tullessa pysyi pyöreänä. Sitten harjoiteltiin taas käynnistä laukannostoja. Oikealle taisi tulla joku suoraankin, mutta muuten tuli aina raviaskelia. Helmi jännittyi vähän laukkaamisesta ja haettiin aina väliin rentoa käyntiä. 

Koko ratsastusten ajan se vilkuili ovea ja välillä kiihdytti sieltä pois. Itseä alkaa aina rassaamaan tuo ja heti ratsastuksen jälkeen tuntui, että menipä se huonosti, vaikka oli siinä tosiaan hyviäkin pätkiä. Huomenna olisi sitten kengitys ja maastopäivä.

Easel, osa 2

Kurssi jatkui tänään ja näimme vähän käytännössä, miten hevosen kanssa voi rakentaa suhdetta. Teorian mukaan suhde rakentuu näiden perusasioiden mukaan: kunnioitus, kommunikaatio, luottamus, hoiva, tutkiminen, leikki ja työskentely vapaana. Paikalla olleiden hevosten kanssa leikittiin pujottelemalla kartioita ja puomeja sekä kokeiltiin irtojuoksutusta. Kaiken tulee tapahtua rennon hevosen kanssa. Tavoitteena työskentelyssä on ansaittu johtajuus, jolloin hevonen luottaa omistajaansa ja valitsee itse tehdä parhaansa ratsukon eteen.

Olisin halunnut kokeilla Helmin kanssa leikkiä, mutta ikävä kyllä maneesissa oli muitakin ja niin paljon häppeninkiä, että Helmi ei jaksanut keskittyä. Yritin tehdä ihan yksinkertaisia siirtymiä, mutta ovipäädyssä pyöriminen sai hevosen hermostumaan ja se roikkui ohjalla ja tuijotti. Kun aloin itsekin hermostua, hyppäsin alas selästä - aina ei voi voittaa. Toisella kertaa sitten paremmalla fiiliksellä.

Kukapa tämän kanssa ei haluaisi leikkiä?

Easel

Perjantaina piti tehdä äkkiä plan B ratsastuksen suhteen, kun maneesilla oli tunti menossa ja estepäädyssä esteitä sikin sokin. Aloitettiin kolmikaarisella kiemuralla käynnissä ja jatkettiin samaa ravissa. Helmi oli tietysti vähän jännittynyt, kun mentiin tuolla puolella, mutta selviytyi ilman hermoromahduksia. Jaksan kyllä näyttää sille The Oven sata kertaa, mutta se tympäisee kun sadannella ensimmäisellä kerralla ovea ohittaessa pitääkin tehdä jokin sivuloikka tai ampaista karkuun.

Sitten tehtiin takaosakäännöksiä jokaiseen kulmaan ja kun Helmi alkoi ottaa painoa takasille (luulisin), nostettiin siitä ravia. Tulikin mielestäni ihan hienoja pätkiä. Koitettiin nostaa myös laukkaa, kerran se nousikin tosi lennokkaasti, sattui vaan olemaan väärä. Helmi painoi tavallista enemmän kädelle, varmaan jännityksen takia, mutta oli kyllä ravissa ja laukassa ihan hyvänkin tuntuinen.

Tänään osallistuin kuunteluoppilaana Easel Horse Training -kurssille. Se on ajattelutapa, jossa hevosta ei kohdella aivottomana eläimenä, vaan älykkäänä kumppanina. Vaikka toisaalta hevoselle asetetaan rajat, se saa myös kertoa omat mielipiteensä ja sitä pitää kehua, pussata ja hoivata. Luennon lisäksi paikalla oli neljä hevosta, joiden kanssa tehtiin töitä hevosten ollessa irti maneesissa. Huomenna jatketaan leikkiä ja suhteiden paikkailua.

Helminkin kanssa yritin irtona kulkemista, mutta vaikka se välillä lähtikin mukaani, suurimmaksi osaksi se seisoi keskellä maneesia kasvoillaan "Mamma on tullut hulluksi" -ilme. Se suorastaan ilahtui kun hain satulan - tämän jutun se osaa. Pitää yrittää vielä uudelleen, ehkä säikkyminenkin vähenisi, jos luottamus kasvaisi. Onneksi päivittäinen liikunta on jo poistanut suurimmat särmät ja elo on taas tasaisempaa.

Ratsastus ei kuitenkaan mennyt hyvin, minulla oli vasen jalka jumissa. Eli se jonka epäilinkin venähtäneen. Helmi ei taipunut vasemmalle ja painoi ohjalle, mutta vika oli kyllä ihan minussa. Kun oikein keskityin, hevonenkin teki oikein. Ja avot oikealle olivat paremmat kuin ikinä.

Itsenäisyyspäivää

Miksi tuli taas pakkasta? Vaikka -22 astetta ei tänään tuntunutkaan enää miltään, pidettiin kuitenkin kävelypäivä. Käytiin pitempi maastolenkki ja Helmi oli suurimmaksi osaksi mukavan rauhallinen. Kerran se yritti aloittaa pään heiluttelun ja toisella kerralla kyttäsi metsään. Muuten köpsyteltiin löysin ohjin ja nautiskeltiin. 

Ratsastin Helmin lisäksi myös toisen hevosen, Opetusmestarin, joka opettikin minulle, kuinka mennään avoja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja, ihanaa! Sain kulumaan tallilla ajan auringonnoususta auringonlaskuun, mikä ei joulukuussa ole tietenkään kovin pitkä aika. Tallille mennessä piti hypätä autosta ulos ja kuvata maisema, joka oli uskomattoman ihanan värinen. Kuvat eivät tee sille oikeutta, taivaalla näkyivät kaikki sateenkaaren värit.

Hrrr!

Maanantaina katsoin säätiedotuksesta, että tiistaina pitäisi olla -14 astetta pakkasta, mutta elohopea kilahtikin koko päiväksi -20. Olin ajatellut reenata istuntaa, mutta vaihdettiin se kävelyksi maneesissa. Pitäisi hankkia lämpimämmät tallikengät, kun varpaat paleltuvat selässä istuessa.

Tänään sitten harjoittelin istuntaa ja apujenkäyttöä ja Helmi sai hölkötellä maneesia ympäri. Reenasin taas kropalla kääntämistä, haeskelin vatsalihaksia, yritin venyttää jalat pitkiksi ja pitää käpälät paikallaan. Lopuksi sainkin jalat oikein hevosen ympäri. Mutta heti tallissa huomasin, että taisi tulla reviteltyä vähän liikaa. Joka paikkaan sattuu ja vasen reisi taisi venähtää, joten kirjoitan tätä lumipussi housuissa. :)

Johan kelin pukkas!

Yhtäkkiä pamahti mittariin -25 astetta - aika jännä, kun viikko sitten vielä kahlattiin nilkkoja myöten kurassa. Saisi vain tulla lunta, lunta, lunta! Helmi ulkoili aamun tarhassa ja oli otettu jo yhdeltä sisälle. Talli ei pysy lämpinä ilman hevosia, aamullakin oli vain 5 astetta lämpimän puolella. Jos vesiputket jäätyvät, ei 12 hevosen juottaminen ole ihan yksinkertaista.

Käytiin pakkaskävelyllä viimeisen valoisan hetken aikaan. Minulla oli kaikki mahdolliset toppavaatteet päällä ja Helmillekin laitoin villaviltin, joka yltää puolesta kaulasta hännän tyveen. Michelinmiehinä töpsytellen käytiin kiertämässä ravirata. Helmi pysyi mukavan rauhallisena, vähän meinasi ottaa kierroksia, kun joku ajeli autolla raviradalla, mutta ei lähtenyt lentoon.

340 grammaisella tarkenee sileäkarvainen suomenhevonenkin.

Yksi parhaista ostoksistani. Vaikkei ole aito, niin lämmin se on.

Myötä-, vasta- ja ristilaukkaa

Eilen tuli hitusen lunta maahan. Saisi kyllä olla vähintään 20 senttiä enemmän, tuosta hötystä ei ole vielä juuri apua tarhojen pohjien tasoittamiseen.

Lauantaina harjoittelimme Helmin kanssa pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Ensin mentiin käyntikahdeksikkoa, jossa otettiin väistö ympyröitä vaihtaessa. Alkuravissa haettiin vain eteen-alas muotoa ja taipumista ympyröillä. Sitten otettiin raviväistöjä ja Helmi tiesi myös mitä väistön jälkeen tehdään - nostetaan laukka. Olen selvästi urautunut samoihin harjoituksiin, sillä se ei ollut tänään ollenkaan tarkoituksena. Onneksi olen juuri tilannut kirjan "101 Dressage Exercises for Horse & Rider", joten ehkä saan sieltä uusia ajatuksia. Laukassa tehtiin tosiaan taas loivaa vastalaukkakaarta ja Helmi teki hienosti molempiin suuntiin, oikealle paremmin. 

Kaivoin vanhan kameran esille.

Tänään urheilin sunnuntain kunniaksi ja tein maneesiin puomitehtäviä. Aluksi taluttelin Helmiä puomien yli joka suunnasta, että se tietää missä ne menevät ja näkee ovet molemmilla silmillä. Selästä aloitettiin tekemällä käynnissä ja ravissa kahdeksikkoa. Helmi oli aika jännittynyt, estepäädyssä kun oltiin, mutta ei tehnyt mitään loikkia, tahtikaan ei yleensä kiihtynyt oven luona.

Ravipuomit asettelin kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin ja Helmi meni niitä paremmin kuin viimeksi eikä juurikaan kopsinut tai kiihdytellyt. Laukassa mentiin 17 metrin linjaa molemmilla pitkillä sivuilla, päätyihin tuli n. 20 m puoliympyrä. Päätin että nyt ei hifistellä, vaan kun Helmi välillä ampui The Ovelta kuin espanjalainen härkätaisteluhevonen, me vaan jatkettiin tehtävää. Monesti se tuli ryntäyksen jälkeen ristilaukassa puomilta. Molempiin suuntiin saatiin homma kulkemaan, vaikka alku oli melkoista sähellystä.