Minulla loppuu työt (normaali-ihmisiin verrattuna) aikaisin ja olen yleensä tallilla jo kolmen aikaan. Tänään menin puoli viideltä hakemaan Helmiä sisälle ja tarhan portilla odotti kuoputtava ja pomppiva, mieltään osoittava hevonen. Mikä aika se on tulla puoli viideltä, kun toisella on nälkä, jano, pissahätä ja paleleekin. Tyhmä mamma.
Kun Helmi oli saanut asiansa hoidettua, mentiin tunnille. Ope kysyi, että mitäs tänään on mielen päällä ja minä surkeana kerroin, että eteenpäinpyrkimys on kadonnut. Hän vain nauroi, ja sanoi että juuri näin se menee. Nyt Helmi on ratsastettu niin, että ylimääräinen pöllöily ja sätkyily ja on hävinnyt ja se käväisee toisessa ääripäässä. Sen jälkeen koittaa kultainen keskitie. Toivottavasti se menee tällä tavalla!
Aloitettiin tekemällä käynnissä hidastuksia ja taas siitä reiluun käyntiin. Kulmissa piti ratsastaa molemmilla pohkeilla, että takajalat tulevat mukaan taivutukseen. Samaa jatkettiin kevyessä ravissa. Vasen kierros meni hyvin, oikeassa Helmin oli vaikeampi muuttaa tempoa ja se meni liian matalaan muotoon. Sitä korjailtiin nostamalla vähän ulko-ohjasta ja käyttämällä muutaman kerran pohjetta vähän reippaammin. Vaikka (ihan varmasti...) en jääkään puristamaan pohkeella, pitäisi jalan olla vielä nopeampi.
Laukassa mentiin ympyrällä ja kun siellä sai homman kuntoon, jatkettiin suoralla uralla. Helmi tahtoi asettua ulos ja aloitti köpölaukalla. Kun sen sai suoristettua, asetettua sisään ja laukkaamaan paremmin, muoto valahti taas ja sitä piti korjailla. Loppuun se kuitenkin väläytti tosi hienot laukka-askeleet ja nousi edestä. Oltiin molemmat tunnin jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti