Tapaninpäivänä pitäisi kai käydä perinteisesti rekiajelulla, mutta me käytiin ihan vain maastokävelyllä ratsain. Helmi on ollut kunnon maastokaveri viime aikoina, eikä nytkään tarvinut hermoilla turhia. Koko matkan aikana ei tarvinut kerätä ohjia käteen.
Tänään keli muuttui ja pakkasen sijaan tuli lumisade ja viima. Ei haittaa, vaihtelu virkistää ja onneksi on maneesi! Helmin kanssa mentiin aluksi käynnissä pienet pätkät pohkeenväistöä pari kertaa pitkän sivun aikana. Kevyessä ravissa ehdittiin tehdä vain yhdet väistöt pitkille sivuille.
Välikäynnin jälkeen tehtiin taas käynti-ravi -siirtymiä ja otettiin nyt aina pieni väistö alas siirtyessä. Hankalia ne olivat vieläkin. Helmi tekee mielellään niin, että se vetää tavallaan takajalat suppuun siirtyessään käyntiin, eikä astu mahan alle ja vielä heilauttaa pään ylös ja selän notkolle. Parhaat siirtymät saan, kun teen pidätteen vain uloshengittämällä, alan samaan aikaan "kävellä" istuinluilla ja käsillä sekä käytän pohjetta. Ja kaiken pitäisi tapahtua juuri oikeaan aikaan, että neidille kelpaisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti