Maastoja ja väistöjä

Perjantait on meillä yleensä pyhitetty vapaapäiviksi, koska ratsastaja ei vaan jaksa mitään työviikon jälkeen. Nyt ei kuitenkaan passannut pitää vapaapäivää, kun torstainakin oli vain maneesirälläilty, joten käytiin käyntimaasto. Helmiä pelottaa vähän pimeässä ja aluksi se yritti kysellä, että onko pakko jatkaa eteenpäin. Annoin sen vähän aikaa töröttää keskellä tietä, kuunnella ja katsella ja sitten kerroin lempeästi, että on pakko jatkaa. Helmi kulki säikkymättä koko matkan.

Lauantaina käytiin maneesilla harjoittelemassa pohkeenväistöjä. Tehtiin tavalliseen tapaan käyntiväistöjä uralle ja lisäksi väistätin ympyrällä takaosaa sisälle ja ulos. Helmi ymmärsi hyvin mitä pitää tehdä. Muuten se oli vähän muissa maailmoissa. Jos en teettänyt koko ajan jotain, sen keskittyminen katosi kokonaan. 

Helmi ei ollut hikinen, joten laitoin sen ratsastuksen jälkeen takaisin ulos syömään heinää. Kävin ratsastamassa Opetusmestarilla ja kun palasimme tallin pihaan, Helmin aitauksesta kuului onneton "Yhyy!". Aika vauhdilla riisuin toisen hevosen ja lähdin hakemaan Helmin sisälle. Se hirnui koko ajan kun kävelin tarhaan ja luuli ilmeisesti, että mamma on unohtanut hänet ulos. Raukka! 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä maneesille, mutta siellä olikin menossa valmennukset. Jouduin lähtemään maastoon kesähanskoissa ja ohuissa ratsastushousuissa ja saappaissa. Keli oli kuin suoraan Siperiasta, hyinen ja viimainen. Helmillä taas oli loimi päällä, koulusatula ja ensimmäistä kertaa kuolaimettomat suitset... Hieman otti päähän. Käytiin sitten vauhdikas maasto, ravi oli suoraan 75:sta ja laukkakin "pyöri hyvin". Helmi ei ollut onneksi yhtään säpsyllä tuulella ja pysähtyi ilman kuolaintakin.