Helmi maastoilee

Tänään oli ihanan keväinen päivä. Nautiskelin auringonpaisteesta tarhassa poniystäväni kanssa, kun huomasin että mamma tulee hakemaan. Menin tietysti heti portille odottamaan, otin rapsutukset vastaan coolisti ja laitoin riimun päähän. Sisällä mamma antoi pikku tukon heinää (en minä varmaan muuten aina viitsisikään tulla portille) ja harjaili minua samalla kun rouskuttelin. Sitten laitettiin varusteet päälle ja aavistelinkin että mennään varmaan maastoon, kun laitettiin etusiin suojat eikä pinteleitä. Siinä kävi vielä yksi tyttö minua ihastelemassa ja annoin rapsuttaa itseäni, kun se niin kovasti halusi.

Sitten lähdettiin ja mamma nousi selkään pihassa. Ei olisi kiinnostanut lähteä maastoon, tykkään enemmän mennä maneesissa ja sinne aina talutetaan. Yritinkin kuluttaa aikaa kuoputtamalla ja hidastelemalla, jos se vaikka muuttaisi mieltään. Vähän jänskätti, kun yksi tallikaveri tuli kohta vastaan, mutta muutakin kummallista oli tulossa. Kaukalon viereen oli nostettu punainen häkkyrä, joka näytti oudolta. Menin tietysti heti katsomaan sitä ja maistoinkin metallia ja verkkoa. Joku outo ihminen oli suljettu kaukaloon ja vieri kummallisesti eteenpäin. Mamma pakotti lähtemään eteenpäin ihan liian pian.

Kun oltiin kävelty vähän matkaa, alkoi kuulua kamalia laukauksia. Käännyin heti ja jähmetyin katsomaan, että onko sieltä tulossa hevosenmetsästäjiä. Ketään ei näkynyt. Kohta mamma taas käski lähteä ja sanoi ettei ole mitään hätää. Mutta se ääni ei loppunut ja käännyin vielä monesti kuuntelemaan, että tuleeko sieltä joku pelottava. Maneesin pihassa yritin vielä lähteä sisälle, mutta ei auttanut, maastoon oli lähdettävä. Matelin niin hitaasti kuin osasin. Välillä kävin katsomassa kun lumihankeen oli laitettu joku keppi ja läpyskä. Sitä ei kyllä ole ollut ennen. Se ei maistunut oikein miltään.

Meidän pitää mennä maastoon raviradan kautta ja se on vähän pelottava paikka. Siellä saattaa tulla isoja hevosia tosi lujaa ja niiden perässä roikkuu jotain rämisevää. Tänään ei näkynyt ketään, mutta menin varalta aika nopeasti ja katselin tuleeko sieltä joku.

Sitten kun päästiin metsään, mamma käski ravata, mutta ei yhtään tykännyt kun minä olisin halunnut laukata. Yritin ehdottaa ainakin viidesti, mutta mamma vaan aina sanoi että "ravi" ja nyki suusta että menisin hitaampaa. Miksei voi aloittaa laukalla jos haluaa? Lumipenkoissa näkyi tosi outoja vaaleita raitoja ja yritin välillä hyppiä niistä kauemmaksi.

Välillä käveltiin ja sitten otettiin laukka. Minä tiesin että mamma haluaa laukata, me lähdetään monesti samasta paikasta. Teinkin hienon noston käynnistä. Mamma antoi laukata aika lujaa, mutta käski välillä ottaa ravin, kun yritin vaihtaa mutkassa laukan ja jalat menivät vähän hassusti. Minua ei olisi haitannut, harmitti vain kun kesken kaiken pidätellään. Kerran säikähdin kun penkassa on sellaisia möröntunneleita ja hyppäsin vähän sivulle. Sitten alettiin ravata tutussa paikassa, minä tiedän sen mäen, mamma jarruttaa monesti siinä ja olinkin ihan valmis ravaamaan.

Me ravattiin aika lujaa kotia päin, mutta kun minä en hypellyt laukalle, mamma antoi vain mennä. Sitten se halusi kävellä loppuun, vaikka olisin minä vielä jaksanut. Vaikka olikin aika hiki ja puuskututti. Onneksi mamma hyppäsi maneesilla alas selästä, niin ei tarvinut raahata sitä kotiin asti. Kysyin monta kertaa, että oliko mamma tyytyväinen ja oli se. Olin minä ihan kiltisti. Vähän jännitti mennä sen kaukalon ohi, mutta ei siellä ollut ketään.

Sisällä sitten otettiin varusteet pois ja mamma harjasi taas ja laittoi minulle hupparin päälle. Sitten se kiskoi taas minun jalkoja eteenpäin. Se on välillä ihan kivaa ja minä annan jalat aina itse ylös, mutta joskus se vähän sattuukin. Tänään tuntui vähän oikeassa kainalossa. Sitten mamma laittoi minun jalkaan sellaisen kylmän jutun ja antoi lämmintä mehua. Se mehu on parasta ratsastuksessa. Monesti innostun kamalasti kun kuulen pesupaikalta sellaisen napsahduksen ja hanan äänen, mutta mamma ei yhtään tykkää kun kuoputan ja kolistelen ja alkaa huutaa että "Helmi EI". Tänään ei tarvinut, olin ihan kiltti. Lopuksi sain vielä rapsutuksia ja vähän heinää ja sitten mamma lähti ja minä sain alkaa levähtää. Kohta onkin taas ruoka-aika.