Helmiä alkoi jo eilen tympäistä lomailu ja meidän kävelyreissu meni vähän riekkumisen puolelle. Tuli jälleen kerran todettua, että tämä hevonen tarvitsee säännöllistä liikuntaa. Tallinpihassa Helmi yritti leikkiä hippasta Alpo-kissan kanssa. Helmi oli tietenkin hippa. Alpo-parka yritti harhauttaa Helmiä äkkikäännöksillä ja joutui lopulta menemään kuorma-auton alle piiloon, kun hevonen vain seurasi. (Minä siis nauraa räkätin selässä.) Kierros raviradalla mentiin peitsi-pohkeenväistöä päänheilutteluilla. Hiittisuoralla sain Helmin sentään pysähtymään, kun jäin juttelemaan hierojan kanssa. Koko tuon ajan Helmi kuoputti maata ja käveli lopulta lumihankeen, kun ei malttanut pysyä paikoillaan. Huh huh.
Tänään se olikin onnellinen, kun pääsi maneesiin töihin, vaikka mentiinkin vain käyntiä. Aluksi mentiin neliötä, jonka kulmat ratsastin takaosakäännösmäisesti. Sitten tehtiin lävistäjällä pohkeenväistöä, mutta vain kolmisen askelta kerrallaan ja väliin aina muutama askel eteenpäin. Hevonenkin pysyi paremmin suorana näin. Mentiin pohkeenväistöä myös uraa pitkin ja nyt se onnistui, kun käytin vuorotellen sisä- ja ulkoavut. Viimeisenä harjoiteltiin vielä peruutuksia ja Helmi alkoikin hoksata mistä siinä on kyse. Helmi oli koko ajan hyvin kuulolla ja tosi rento ja tyytyväinen, eli myös turpa suunnilleen polvien kohdalla. No, jospa se sieltä joskus nousee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti