Mistä alkaisin?

Kolmessa päivässä on ehtinyt tapahtua paljon, asiat ovat ihan myllerryksenä päässä.

Maanantaina meillä oli ihan vain keventelypäivä. Eli löysästi kevyttä ravia ja laukkaa ympyröillä. Helmi oli tosi rento ja kulki turpa polvissa. Estepäädyssä ratsastaminenkaan ei tuottanut ylimääräistä sydämentykytystä, vaan ovenkin ohi mentiin rauhallisesti.

Tiistaina aioin ensin reenata kouluohjelmaa, mutta sitten kun oli mahtava keli, päätinkin mennä maastoon. Mutta kun hain Helmin sisälle, se ei nyhtänyt välikössä olevasta paalista heinää yhtä raivokkaasti kun yleensä ja karsinassa olevia heiniä se vain natusti korren kerrallaan. Vielä kun se kerran notkautti jalkaansa, säikähdin että sillä on ähky.

Kävin sitten taluttelemassa sitä pariin otteeseen. Helmi kakkasi molemmilla kerroilla, joi melassivettä ja vaikutti jo normaalimmalta, hamusi heinänkorsia karsinasta. Uskalsin sitten lähteä kotiin ja tulin vielä kymmeneltä illalla katsomaan, että se on kunnossa. Heinää se sai ihan hintsusti ja parissa erässä, väkirehuja ei ollenkaan (mistä ainakin aamulla oli seurannut kamala mekkala). Aamulla kun menin katsomaan, Helmi oli ihan kunnossa, nälkäinen ja pirteä. En tiedä ylireagoinko täysin, vai oliko pientä ähkynpoikasta ilmassa, mutta se meni taluttelulla ohi.

Uskalsin sitten mennä suunnitelmien mukaan harjoituskisoihin mukaan. Tulin maneesiin ehkä vähän turhan myöhässä ja yritin sitten verkata tehokkaasti. Mutta kuusi ratsukkoa samassa päädyssä tekemässä omia juttujaan oli vähän liikaa, Helmiä hermostutti ja minä en saanut järkeviä kuvioita ratsastettua. Olin ajatellut ratsastaa vuorotellen eteen-alas ja koota sekä tehdä siirtymiä. Helmi oli koko ajan tosi jännittynyt ja raskas ratsastaa, se reagoi hitaasti pohkeeseen ja painoi hulluna kädelle. Rataa kiertäessä meni tietysti vielä traktori ulkona ohi juuri kun olimme The Oven kohdalla - se ei ainakaan auttanut asiaa. Hetkeksi sain hyvän tunteen, mutta radalla tuntui taas tosi raskaalta.

Rata meni mielestäni ihan järkyttävän huonosti. Minusta hevonen painoi kädelle, säntäili ja säikkyi, minä ratsastin huonot tiet, enkä taivuttanut kertaakaan ja olin tosi pettynyt suoritukseen. Ja tavoitteena oli vain saada hyväksytty suoritus meidän ekasta helppo C-radasta... Tuomarin ja yleisössä olleiden kavereiden mielestä se ei kuitenkaan näyttänyt hullummalta ja kun näin itse videon, ei se kaikki sähellys ja raskaus tosiaan näykään ulospäin. Kun minä tunnen, että Helmi on ihan äärirajoillaan ja juoksee tuomaripäätyä sivuttain karkuun, ulospäin näkyy vain, että se asettuu ulos. Ihmeellistä. Loppujen lopuksi saatiin sitten 59 % ja tultiin toiseksi. Osallistujia oli meidän luokassa kolme, joten kerrankin ei oltu edes viimeisiä.

Kiitos teille, B. ja S. tsemppaamisesta ja kuvaamisesta! Tulkaa vain muulloinkin tervehtimään. :-) Ja kiitos lukijoille, joita meidän hömpötykset jaksavat kiinnostaa. Vaikka tätä lähinnä itselleni kirjoitankin, on kiva kun muutkin elävät mukana meidän iloissa ja suruissa.