Kylläpä oli eilen kammottava yllätys heinien seassa. Annan aina Helmille heinätupon karsinaan ja se mussuttaa sitä samalla kun harjailen ja laitan kuntoon. Eilen se kuitenkin alkoi tuhista ja vain napsi heinänkorsia sieltä täältä. Aloin katsoa, että mikä niissä on vikana ja hyi helvetti, siellä oli kuollut kyy! Potkin sen käytävälle ja kaveri vei sen talikolla pois. Muisto vain ei haihdu mielestäni...
Maneesi oli huollossa (ja kenttääkin on kunnostettu, rasti seinään!), joten lähdettiin porukalla raviradalle. Helmi sai toimia vetohevosena, puokkiruuna tuli perässä ja suokkiori viimeisenä. Helmi oli kuulemma vähän turhankin rauhallinen vetohevonen köpsytellessään omaa tahtiaan. Varoitin kyllä, että oikeaan kierrokseen se menee "vähän lujempaa", mutta itsellekin tuli yllätyksenä, kun Helmi täräytti täyteen laukkaan. Seuraavassa kurvissa se kyllä alkoi katselemaan taakseen, että mihin kaverit jäivät ja pysähtyi sitten odottamaan. Sitten taas mentiin ja odoteltiin vielä kaksi kertaa, kun toiset eivät onneksi ollenkaan villiintyneet, vaikka Helmi yritti kilpajuoksua. Kotimatka meni Helmille nauraessa. Se on kyllä niin loistava persoona!
Voi kamala, ihan puistattaa!!
VastaaPoista