Katseet tulevaan

Uusi karsina

Helmi vaihtoi tänään karsinaa, kun vanhan ovi oli niin kammottavan raskas sulkea. Hieman se ihmetteli kun käveltiinkin vanhan karsinan ohi ja tutki sitten uuden tarkasti. Varusteetkin muuttivat toiseen satulahuoneeseen ja sain tuoda taas varustearkkuni tallille. Muuten olikin sitten tavallinen päivä. Kävin aamulla hoitamassa jalan ja laittamassa tarhaan vettä. Illemmalla sitten uusi reissu, harjaus, kävely, kylmäys ja jalan hoito.

Ja TAAS klinikalla

Pitihän sitä jalkaa lähteä näyttämään klinikallekin, kun säären patti ei lähtenyt liukenemaan, kasvoi vain. Menin tekemään aamutallia kuudelta ja kahdeksalta lähdettiin jo Helmin kanssa matkaan. Oli kauhea keli, lunta pyrytti eikä pienempiä teitä oltu edes aurattu. Onneksi (äitillä) on hyvä vetoauto, muuten olisi ollut tosi tuskainen reissu.

Päästiin meidän lempparilääkärin tutkittaviksi. Ensin hän tunnusteli Helmin jalan ja sitten katsottiin ulkona liikkeet käynnissä ja ravissa. Helmi oli vähän lentoon lähdössä, mutta liikkeet olivat kuitenkin puhtaat. Seuraavaksi hevonen laitettiin pakkopilttuuseen ja rauhoitettiin. Jalasta otettiin röntgenkuvat ja samalla kuvattiin maha hiekan varalta. Mahassa oli hiekkaa pieni määrä, se ei kuulemma haittaa mitään, eikä tarvi antaa sen takia psyllium-kuuriakaan.

Sääriluusta löytyi hiushalkeama, eli hokki oli raapaissut siihen ja halkeama on vähän auennut. Halkeama katsottiin vielä ultraäänelläkin. Eläinlääkäri sanoi, että vaikka tämä kuulostaa kamalalta, se ei itse asiassa ole niin paha juttu. Luun pitäisi parantua itsestään, eikä se lähde tuosta enempää halkeilemaan. Haavan ja särön välissä oleva patti on ilmeisesti rustottumaa ja voi olla että se lähtee pois, tai jää siihen, tai sitten tulee vaikka nyrkin kokoinen luuliika... Seuraavan kuukauden ajan vain taluttelen Helmiä ja menemme kontrolliin 27. päivä. Lisäksi Helmi sai taas uuden Oriprim-kuurin ja vielä Metacamiakin, että tulehdus saataisiin pois.

Näin meillä käy naarmun kanssa!

Tallitonttuna

Minä vietän oikeaa tallijoulua, teen nimittäin tallivuoroja aatosta tapaninpäivään asti. Helmi on arvostanut sitä, että mamma hoitaa aamuin, päivin ja illoin, vaikka onkin vähän mustasukkainen siitä, että hoidan muitakin hevosia. 

Tallilla kävi klinikalta eläinlääkärejä raspaamassa ja rokottamassa torstaina ja sain toisen heistä vilkaisemaan Helmin jalkaakin. Helmin antibiootit olivat loppumassa, joten se sai vielä Oriprim-kuurin niiden päälle. Sitä on syötetty perjantaiaamusta saakka. Jos turvotus ei lakkaa pitää käydä klinikalla katsomassa, että onko iskussa irronut sääriluusta siru, jonka takia haava on turvoksissa.

Olen nyt hoitanut haavaa "kuivana". En ole enää laittanut haudetta yöksi, iltaisin vain kylmännyt lumella, pessyt, desinfioinut ja laittanut yön ajaksi Animalintexin - joka tosin on aamulla valahtanut. Aamulla ja päivällä kävelyn jälkeen taas samat toimet. Jalka ei ole enää ollut turvonnut, mutta haavan ympäristö on ajettunut. Elättelen vielä toivoa, ettei tarvisi mennä klinikalle. Tiet ovat armottoman liukkaat ja liikennettä on kovasti, joten ei yhtään huvittaisi lähteä liikkeelle trailerin kanssa.

Kaikesta huolimatta...

Lisää lääkettä

Kävin aamulla tsekkaamassa jalan ja koska se oli taas turvonnut, soitin eläinlääkärille. Saatiin lääkettä vielä kolmeksi päiväksi, mutta tällä kertaa tosiaan suun kautta annettavaa "kun se pistäminen oli yhtä kamalaa omistajalle ja hevoselle". Se oli samaa aniksenhajuista tahnaa, mitä Helmi sai toissa syksynä, kun sillä oli eräänä päivänä kaksi polvea päällekäin. Pisteet eläinlääkärille ja apteekille, kun tuubit olivat valmiina odottamassa - toisin kuin viimeksi, kun odottelin reseptin tuloa hyvän tovin kaupungilla ja jouduin vielä hakemaan puolet tavarasta toisesta apteekista.

Kävely alkaa riittää Helmille, se kaipaisi töihin. Jospa tällä viikolla uskaltautuisin jo selkäänkin. Ei meiltä liikuntaa ole kielletty, mutta en hirveä ratsastaa lääkekuurilla olevalla hevosella, jolla on jalka kipeä. Käytiin kävelemässä lyhyt metsälenkki. Sinne oli taas saatu valot päälle ja pohja oli ihanassa kunnossa. Välillä piti kyllä hieman kahlata, mutta ei ollut yhtään liukasta tai kovaa. Helmi puhisi ja pörisi koko matkan, se käy nyt ihan ylikierroksilla. Ja sen verran sitä ovat vieraatkin nyt sorkkineet, että se on aika varuillaan ihmisten suhteen tavanomaisen yliystävällisyyden sijaan.

Uudet popot ja viimeiset tropit

Kengittäjä kävi tänä aamuna minun ollessa töissä. Helmi sai uudet talvikengät, jotka ovat numeron vanhoja isommat, ovatkohan jo neloset? En muistanut katsoa. Kengät tulivat nyt hieman kavion reunan ulkopuolelle, joten saa toivoa ettei Helmi ala urakalla polkemaan niitä irti. Lisäksi sille laitettiin tilsakumit. Kun menin iltapäivällä tarhalle, ei Helmi tullut vastaan. Näin käy joka kerta kun joku vieras käsittelee sitä. Illalla se kuitenkin oli jo leppynyt.

Tänään pistettiin viimeiset penisilliinit ja saan huokaista helpotuksesta, hevonen jäi henkiin! Mutta kyllä se tänään meni jo ihan överiksi, neiti Hevonen painelee karkuun heti neulan nähdessään, kiemurtelee ja säpsyy. (Itse en suhtaudu neuloihin yhtään paremmin, mutta kyllä se silti ärsyttää ja tekee homman vaikeammaksi.) Jalka oli tänäkin aamuna turvoksissa, joten saa nähdä pitääkö huomenna soitella uudestaan eläinlääkärille. Nyt kyllä otan sulfakuurin, en kestä enää pistää.

Sitä samaa

Samanlainen päivä kuin eilen. Jalka oli aamulla turvoksissa, kylmäsin sen ja laitoin hunajavoidetta. Päivällä sain taas avustajan pitelemään Helmiä piikityksen ajaksi. Hevonen käyttäytyi nyt ehkä vähän paremmin, mutta minulla oli pieniä teknisiä ongelmia ruiskujen kanssa. Sain ilmeisesti alipaineen aikaiseksi, eikä penisilliini tahtonut tulla ruiskuun. Ensimmäisellä piikki myös osui verisuoneen ja ruiskuun tuli vähän verta testatessa. Kokeilinkin sitten ruiskuttaessa moneen kertaan, että piikki on edelleen lihaksessa. 

Illalla käytiin vielä kävelyllä ja keli oli taas aika surkea. Eiliset sohjot olivat jäätyneet koviksi piikeiksi ja peilijääkohdat olivat ehkä vielä aiempaa liukkaammat. Ainakaan ei tullut tieroja ja Helmi pysyi hyvin pystyssä. Se myös hiljensi nätisti tipuaskeliksi aina kun pyysin. Lenkin päälle vielä kylmäsin jalan ja laitoin yöksi hauteen.

Hirvittää

Jalka oli taas aamulla paksu, mutta suli päivän mittaan ihan kivasti. Jouduin nyt itse pistämään penisilliinit ja kyllä se hirvittää. Pelkästään sekin että itse pelkään piikkejä olisi tarpeeksi, mutta kun pelkää vielä että piikittää suoneen ja tappaa hevosensa... Huh huh. En uskalla laittaa Helmiä ketjuihin ettei se revi itseään irti tai taita niskojaan jos joutuu shokkiin, joten kaveri tuli pitämään sitä kiinni. Mutisin ilmeisesti vähän kierrellen ja kaarrellen, ettei Helmi ole kovin helppo piikitettävä, joten siinä vaiheessa kun piikki oli isketty, seisoin yksin käytävällä ruisku kädessä ja Helmi oli ponkaissut karsinaan turvaan. :-) Tutisevin käsin ja hokien "älä kuole, älä kuole", sain lopulta molemmat ruiskut tyhjennettyä. Nyt saa hengähtää huomiseen.

Illalla käytiin kävelyllä ja keli oli ihan hirveä. Maneesille menevä tie oli peilijäällä ja hiittisuora raskasta sohjoa. Mentiin sitten maneesille pyörimään, vaikka olisi kivempaa kävellä ulkona oikea lenkki. Helmi ei näyttänyt enää ontuvan jalkaa ja se antaa paremmin myös koskea siihen. Ihan hyvä senkin takia, että maanantaina olisi kengittäjä tulossa. Yöksi laitoin taas hauteen.

Pistetään, pistetään piikkiä kaulaan...

Jalka oli yön jäljiltä turvonnut, joskin pahin pöhötys laski aamulenkin aikana. Oli kamala keli liukastella niin jalan kuin autollakin, joten en halunnut lähteä viemään Helmiä klinikalle. Soitin kunnaneläinlääkärille, joka tuli käymään iltapäivällä. Helmillähän on kammo lehmälääkäreitä kohtaan ja eläinlääkärilaskun lisäksi pitää aina investoida uuteen riimuunkin... Nyt otin Helmin heti irti ketjuista ja pitelin itse kiinni. Tämä eläinlääkäri sai jopa tutkia, vaikka heppa pari kertaa ampaisikin karkuun.

Lääkäristä antibiootteja olisi pitänyt alkaa antaa heti haavan tultua, mutta eipä sitä arvaa mikä tulehtuu ja mikä paranee. Taisin tottua liikaa siihen vuohisen ammottavaan haavaan, kun en heti soittanut eläinlääkäriä tavanomaisen hysteerisenä.

Helmi sai kuitenkin taas penisilliinikuurin ja piikkiä pitäisi iskeä vielä neljä päivää. Lisäksi yöksi laitetaan betadine-haude, päiväksi hunajavoidetta (tästä äiti tykkää!), haavaa huuhdellaan pari kertaa päivässä ja veri laitetaan kiertämään kävelemällä. Tulehdus kuulemma johtui siitä, että haava meni umpeen liian äkkiä ja pöpöt jäivät sisälle, eivätkä märkineet ulos. Nyt siis näin päin.

Tympiää

Taas kylmäystä aamuin, päivin, illoin. Turvotusta oli enemmän kuin eilen, enimmäkseen säären pitkän haavan kohdalla, mutta myös muualla jalan alueella. Helmi ontui edelleen, mutta toisaalta antoi jo vähän tutkia jalkaa, eikä kiskonut sitä heti piiloon. Lämpö oli tasan 38. Kyselin klinikalta hoito-ohjeita ja he käskivät katsoa vielä huomiseen ja tarkistaa että laskeeko turvotus liikuttaessa. Illalla käytiin kävelemässä hiittisuoralla ja raviradalla ja turvotus tuntui tosiaan laskevan. Yöksi laitoin vielä Betadine-hauteen.

Jotain hauskaakin Helmi aina järjestää. Jätin sen irti pesupaikalle siksi aikaa kun vein loimen karsinan eteen. Kuulin kummallisia ääniä ja kysyin käytävällä olevilta tytöiltä, että mitä se minun eläin touhuaa. "Se avasi vesihanan ja juo nyt letkusta vettä", kuului vastaus. 

Ei hyvä, ei kamala

Helmin jalka on säären kohdalta turvonnut, ei nyt sentään palloksi, mutta kyllä siinä on aika isolla alueella nestettä. Lämpöä oli 38,2. Kävin kylmäämässä ja desinfioimassa jalan ennen töihin menoa, heti töiden jälkeen ja vielä illalla. Illalla käytiin myös kävelyllä taluttaen. Jalka on tosi arka, en saa koskea siihen oikeastaan ollenkaan ja Helmi ontuu vähän. Paikalle osuneen hierojan mielestä se käveli ihan hyvin ja sitä kannattaa kuulemma kävelyttää, vaikka se vähän arkookin. Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Helmi on ihan erityisen mammantyttö nyt, se tuli portille hirnuen vastaan ja hakee selvästi turvaa ja hoivaa.

Voi kökkö.

Olin lähdössä tänään ratsastamaan ja suunnittelin tekeväni avotaivutuksia, mutta toisin kävi. Harjatessa huomasin, että Helmillä oli vasemmassa takasessa pitkä naarmu. Tarkemmin katsottuna siinä oli haavaa useammassa pätkässä, ylimmäinen puolessa välissä sisäreittä, pisin (n. 15 cm) sääressä ja jotain tuntui ihan ruununrajassa asti. Syvimmältä reikä näytti takapolven edessä, mutta en ihan tarkkaan nähnyt kuinka syvältä. Jalka oli vähän lämmin ja arka, verta ei tietenkään ollut tullut paljoa.

Ratsastus siis jäi, mutta kävin taluttamassa Helmiä kiekan maneesilla, että veri kiertäisi ja hevonen ei joutuisi seisomaan. (Muistakaa liikuttaa ja juottaa hevosia pakkasilla ettei tule ähkyä!) Letkutin haavaa ennen ja jälkeen kävelyn ja roiskin vielä Betadinea ja Cothivetia päälle. Onneksi on lumi- eikä mutakeli. Menen vielä aamulla katsomaan missä kunnossa jalka on ja tekeekö se impparia. 

Välillä myös kakkapäivitys. :-) Helmillä on edelleen maha vähän löysä, lanta ei ole pelkkää nestettä, mutta aika pehmeää se on. Ostin Agrissa käydessä Progutia, ja laitoin tänään sitä 50 g ruokaan. Katsotaan onko siitä mitään apua vai pitääkö vain todeta, että minulla on hevonen, jonka maha ei kestä talvea.

Jotain jännää

Syksyllä kävin Helmin vapaapäivinä tallilla viiden-kuuden aikoihin ja jätin sen harjauksen jälkeen sisälle. Nyt olen käynyt aikaisemmin, koska hevosilla ei ole pakkasella vettä ulkona ja haluan juottaa Helmin päivällä. Eilenkin kävin kolmen aikaan juottamassa ja harjaamassa, ja vein Helmin takaisin ulos. Iltatallin aikaan tarhan aita oli ollut rikki ja Helmi lehmälaitumella... En tiedä oliko se säikähtänyt jotain ja tullut aidoista läpi, vai oliko se tylsistyneenä päättänyt, että hän ei kahdeksaan asti tarhaa, kun Poniherrakin on sisällä. Onneksi se ei ollut satuttanut itseään. Pitää ehkä palata takaisin vanhaan rytmiin ja jättää se vähän aiemmin illalla sisälle. Itse saisin kyllä sydärin, jos minun tallivuorolla joku hevonen puuttuisi tarhastaan!

Tänään oli ratsastuspäivä ja asetin tavoitteeksi, että tänään ei tule yhtään väärää laukkaa eikä peitsiaskelia laukasta raviin siirtyessä. Tavoitteet totetutuivat, muuten ei mennyt niin hyvin. Maneesissa oli aluksi kaksi ratsukkoa ja Helmi seurasi niitä tarpeettoman kiinnostuneena. Huomasin joutuvani puskemaan sitä pohkeella eteenpäin joka askeleella, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Jouduin käyttämään pohjetta aika napakasti, että se alkoi taas kuunnella, mutta alkuverkka oli kyllä aika surkea.

Kun muut lähtivät ja alettiin ratsastaa "tosissaan", Helmi alkoi liikkua paremmin. Se ei tosin helposti tullut ulko-ohjalle, mutta sitten käänsin sen aina ensin taipumaan sisälle ja siitä sain ulko-ohjan tuntumalle. Mentiin ympyrällä ja nostin siitä aluksi oikeaa laukkaa. Helmi nosti myötälaukan ja laukka oli kivan tuntuinen, joskin hidas, Helmi oli taas pohkeen takana. Muutaman noston jälkeen laukka alkoi pyöriä paremmin, sain ulko-ohjan hyvälle tuntumalle ja ehkä ensimmäistä kertaa pääsin oikeasti ratsastamaan laukkaa! 

Vasemmalle laukka oli aluksi taas ihan vinoa ja tönkköä, mutta kun otin aika nopeita siirtymiä - puoli ympyrää laukkaa, puoli ravia - laukka parani huomattavasti. Ja siirtymät olivat puhtaita! Lopuksi vielä kierrettiin maneesia laajalla kahdeksikolla välillä eteen-alas venyttäen ja Helmi tuntui tosi kivalta.

Tarmokas pikku hevonen

Vuorossa oli estetunti kahden viikon tauon jälkeen. Yritin verkata Helmiä koulupäädyssä edellisen tunnin loppumista odotellessa, mutta oli niin ahdasta, ettei Helmi oikein toiminut. Estepäädyssä se sitten heittäytyi taas ihan hysteeriseksi eikä voinut mennä liukuoven lähelle. Hengittelin syvään ja pyörittelin Helmiä ensin käynnissä kaikkien esteiden ympäri ja sitten ravissa etenkin pelottavassa päädyssä. Helmi peitsaili, ryntäili ja kiemurteli aikansa, mutta tasoittui sitten ja alkoi ravata ihan kivasti. Toiset tuntilaiset olivat siinä vaiheessa jo valmiita, mutta me otettiin vielä laukat molempiin suuntiin ja Helmi laukkasi HYVIN.

Reenit aloitettiin sinivalkoisella ristikolla, jota lähestyttiin vasemmassa kierroksessa kaarevalla uralla ravissa. Esteen päällä johdettiin vasemmalle ja pyrittiin jatkamaan myötälaukassa. Helmi oli tosi säpäkkänä, se nosti laukkaa jo ennen estettä ja tykitti esteeltä ristilaukassa kohti toista päätyä. Tätä harjoiteltiin aikamme, kunnes pystyttiin tulemaan laukassa ja jatkamaan myötälaukassa. Toiseen suuntaan otettiin mustavalkoisella esteellä samaa harjoitusta. Olin varma että Helmi kieltäisi esteelle (tosi mahtava ajatus ratsastajalta), kun siinä oli värikkäät johteet, joita Helmi on moneen kertaan pelännyt. Mutta ei, Helmiä ei haitannut yhtään. Kaarteesta jatkettiin kuuden laukan päässä olevalle pinkki-ruskealle ristikolle. Ensimmäisellä kerralla meinattiin mennä ohi, kun rysäytettiin ensimmäinen este alas, mutta yli päästiin joka kerta.

Seuraavaksi tultiin yksittäistä okseria, jonka sivuilla olevia johteita käytiin haistelemassa ensin. Okseri oli meidän "hankalassa paikassa", eli katsomon edessä ja suunta kohti liukuovea. Helmi ei taaskaan epäröinyt hypyissä yhtään, mutta kiemurteli esteen jälkeen samalla tavalla kuin edellisellä kerralla jumppasarjalla. Kiemurtelu loppui, kun ratsastaja piti pohkeet kiinni esteen jälkeen... Okserin jälkeen tultiin vielä keskellä kenttää olevaa violetti-keltaista ristikkoa, johon käännyttiin oikeassa kierroksessa pitkältä sivulta ja esteen päällä johdettiin vasemmalle ja jatkettiin siitä vasemmassa laukassa. Helmin kanssa tultiin aluksi ravissa ja myötälaukka saatiin sillä, että melkein istuin satulassa esteen päällä ja annoin laukka-avut lantiolla. Laukassakin saatiin kai kerran vaihto onnistumaan.

Lopuksi mentiin vielä kaikki esteet ratana: Oikeassa kierroksessa liukuoven edessä olevalle pystylle, linja pinkki-ruskealle ristikolle, puoliympyrä ja okserille, päädyn kautta ja keskellä olevalle violetti-keltaiselle pystylle, vasemmalle ja pitkä tie liukuoven eteen sinivalkoiselle pystylle. Ristikon jälkeen jouduttiin ottamaan ylimääräinen ympyrä, kun Helmi tykitti väärää laukkaa horisonttiin. Muuten selvittiin radasta läpi, joskaan tyylipisteitä ei paljon tainnut herua. Uudestaan mentiin vielä violetti-keltainen, kun johdin huonosti sille esteelle.

Kaiken kaikkiaan oli ihan älyttömän hauskaa sekä hevosella että ratsastajalla. Helmi ei epäröinyt hypyissä ollenkaan, vaan oli tosi rehellinen. Monta kertaa jouduin pysäyttämään seinään, kun vauhtia oli ihan liikaa. Taisi kostautua se tiistain tyngäksi jäänyt maastokerta, kun oli niin hirveästi energiaa. Huonoa oli myös se, että Helmi tuli monesti ristilaukalla alas ja monesti nostettiin väärä laukka (myös oikeaa vasempaan kierrokseen). Hevonen ei ollut samalla tavalla avuilla kuin kouluväännössä, joten vika oli varmasti minun.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ajattelin käydä oikein leppoisella ja mukavalla maastoratsastuksella ihanaisen suomenhevoseni kanssa näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Leppoisa ja mukava eivät vain tulleet mukaan tälle reissulle. Minulla oli kummallinen olo, kun jätin ensimmäistä kertaa tälle talvelle saappaat pois ja ratsastin toppahousuissa ja ratsastuslenkkareissa. Tuntui kuin olisi ajanut autolla ilman turvavyötä. Helmi taas päätti säikkyä ainakin joka toista ihmeellistä asiaa ja oli muutenkin kiireinen ja tuhannen mutkalla koko ajan. Kaiken huipuksi metsälenkille ei voinut mennä, koska siellä oli (kyltin mukaan) hakkuu menossa. Niinpä me kierrettiin raviradan ja hiittisuoran kautta puolen tunnin kävelylenkki ja palattiin takaisin tallille. 

Todistusaineistoa

Eilen sain kuvaajan mukaan maneesille, on aina kiva välillä saada kuvamateriaalia siitä missä milloinkin mennään. Ja jos tätä päivää vertaa siihen millainen Helmi oli vuosi sitten - no ei kyllä pysty edes vertaamaan. Oli tosi liukas keli ja olisin toivonut itsellenikin hokkikenkiä, Helmillä kun ei tuntunut olevan mitään ongelmia päästä maneesille ja takaisin.

Työt aloitettiin tekemällä pysähdyksiä, aluksi löysällä ohjalla ja sitten tuntumalla. Kun Helmi tuntui ihan hyvältä käynnissä, alettiin verkata ravissa. Mentiin ihan vain ravia uralla ja ympyröillä Yritin ajatella ulko-ohjaa ja olla roikkumatta sisäohjassa. Helmi oli ihan kiva, huomio tahtoi vain olla jossain muualla, vaikka se muuten olikin ihan rauhallisessa mielentilassa.

Itse tehtävänä mentiin harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka jälkeen aina pääty-ympyrä laukassa. Aluksi mentiin vasempaan kierrokseen ja laukka oli vähän ponnetonta, mutta kuitenkin kohtalaista. Oikealle laukka oli taas parempaa ja näytti minusta videollakin jo melkein hevosen laukalta - eikä esimerkiksi aasin.

Tänään oli lumimyräkkä ja onneksi Helmillä oli toppaloimi päällä. Lanta oli nytkin löysää, mutta ei samanlaisia läjiä kuin viimeksi.

http://youtu.be/5n6aDylDDRU

Talvitunnelmissa

Helmillä on ollut taas maha kuralla, kuten oli viime talvenakin. Alkuviikosta annoin sille Biobak-kuurin ja eilen lanta oli  normaalia karsinassa ja ratsastaessa. Nyt kun siivosin tarhaa, huomasin että tänään oli tullut "lehmänläjiä". Helmillä on ollut fleecevuorinen sadeloimi tarhassa siitä asti, kun sen selkä kipeytyi ja loimitus on jatkunut vaikka selkä on hyvässä kunnossa. Vaihdoin Helmille ohuen toppaloimen päälle testiksi, jos lämpinä pitäminen auttaisi tuohon mahaan kuten viime vuonna. Testaillaan! Helmihän sai terveen paperit kun se kävi klinikalla verikokeissa ja hiekkaröntgenissä. Heinää se saa nyt 3+3+3 kg päivässä ja syksyllä maha oli hyvässä kunnossa samanlaisella heinällä - tietysti joka paali on vähän erilainen.

Tuntumaa

Oltiin Helmin kanssa koulutunnilla. Aiheena oli tuntuma, eli juuri se mihin me tarvitaan neuvoja. Aloitettiin hakemalla ulko-ohjan tuki käynnissä ja kun se oli kunnossa, lyhennettiin käyntiä muutaman askeleen ajaksi ja sitten ratsastettin taas eteen. Ravissa tehtiin samaa, Helmin kanssa mentiin lähinnä ympyrällä ja ulko-ohjaa ja istuntaa käyttämällä lyhennettiin ravia hetkeksi. Helmi toimi ihan kivasti, tosin varmaan hidastukset olisivat saaneet olla näkyvämpiä.

Laukka otettiin aluksi ravista. Ihanaa kun sai vinkkejä omaan istuntaan, laukassa istuminen helpottui huomattavasti, kun lakkasin puristamasta polvilla... Helmi laukkasi pätkittäin ihan kivasti, etenkin kun maltoin oikeasti hellittää sisäohjasta. Alan liikaa auttamaan sitä ja pitäisi vain antaa hevosen laukata itse. Laukannostot käynnistä eivät heti onnistuneet. Piti saada hevonen suoraksi ja pehmeäksi ja nostaa kaarteesta lantiolla. Oikeaan kierrokseen tuli käynnistä useampi väärä laukka - yllätys. Siinä pitäisi jälleen kerran hellittää sisäohjasta enemmän.

Olen selvästi ratsastanut nyt oikealla tavalla, kun tehtiin tunnilla ihan samansuuntaisia asioita. Alan vain hätäillä aina, kun on neljä muutakin ratsastajaa, enkä malta odottaa, että hevonen olisi valmis siirtymiin vaikka tiedän ettei nyt onnistu. Helmi oli kuitenkin aivan ihana.

Marraskuu 2011

Heikompi esitys

30.11.2011

Nyt ei mennyt niin mukavasti kuin edellinen ratsastuskerta. Helmi säikkyi maneesille mennessä pari kertaa ja säpsyily jäi päälle, eikä se keskittynyt kunnolla. Aloitettiin työskentelemällä ympyrällä, missä hain ulko-ohjan tuen käynnissä. Kun yritin nostaa ravia, Helmi vain totesi: ”Odotas kun ensin pukkaan lavan ulos ja menen mukavasti kieroon – muuten en nosta”. Muutamaan kertaan käytin kannusta (mitä en yleensä joudu tekemään), että hevonen alkoi reagoida pohkeeseen ja päästiin jatkamaan töitä. Tehtiin ympyrällä molempiin suuntiin siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Alun ongelmista huolimatta Helmi teki siirtymät ihan hyvin, mutta tahti oli koko ajan tosi kova (kun mamma oli komentanut).

Laukkaamaan siirryttiin estepäätyyn, kun peilipäässä alkoi tunti. Helmi kyttäsi taas ovea ja kun esteitä oli tosi paljon, oli vähän hankalaa löytää tilaa laukata. Mutta joutuipa ainakin suunnittelemaan reitin kunnolla ja pysymään siinä. Otettiin taas ensin oikea laukka ja Helmi nosti sen mukavan voimakkaasti ja laukkasi hyvin. Siirtymä alas ei sujunut nyt yhtä hyvin kuin viimeksi. Yritin toisenkin kerran, mutta ei onnistunut. Vasenkin lähti nyt heti tavallista reippaammin liikkeelle ja tajusin alkaa heti hakea sitä ulko-ohjaa. Työstettiin laukkaa useampi kierros, ei siitä yhtä hyvää tullut kuin oikea, mutta ihan erilaista kuin se oli kaksi kuukautta sitten.

Helmi hienona 

28.11.2011

Maneesilla oli epätavallisen paljon porukkaa ratsastamassa ja menetimme molemmat hermomme. Ensin Helmi säikkyi, säntäili ja hyppi ja minä hermostuin siitä. Olin ihan vähällä hypätä alas selästä ja palata tallille, mutta otin vain uudestaan ja uudestaan käyntiä pitkin ohjin ja odottelin muiden lähtöä.

Kun porukka oli harventunut alettiin taas töihin. Aiheena olivat siirtymät ja aloitettiin tekemällä pysähdyksiä. Kiinnitin taas koko ajan huomiota ulko-ohjan tukeen ja pehmeään sisäohjaan ja pysähdykset onnistuivat ihan kivasti. 

Raviin siirtyminen oli taas hankalaa, kun Helmi olisi halunnut huiskaista turvan ylös ja selän notkolle. Odoteltiin aina rauhassa oikeaa hetkeä, jotta saatiin hyvä, pyöreä siirtymä aikaiseksi. Ihan kuulin ratsastuksenopettajien äänet päässäni: ”Pehmennä sitä sisältä, vielä!”, ”Sisäohja pehmeänä koko siirtymän ajan!” ja ”Sisäpohkeelta ulko-ohjalle!”. Kun tottelin päässä huutavia ääniä, alkoivat siirtymät onnistua.

Myös laukkaan saatiin hyvät siirtymät. Oikea lähti pyörimään aika hyvin, mutta kun edes ajattelin raviin siirtymistä, Helmi jo vaihtoi nelitahtiseen köpötykseen pää ylhäällä. Siispä haettiin uudestaan hyvä laukka ja siitä (ulko-ohjan tuella ja pehmeällä sisäohjalla...) saatiin hyvä siirtymä suoraan raviin, ilman väliaskelia. Vasen laukka ei pyörinyt, joten ensin otettiin lisää vauhtia (ja säikytettiin toinen hevonen) ja jäätiin ympyrälle. Helmi yritti taas mennä kummallisesti sivuttain, joten taas kerran ratsastin sitä ulko-ohjalle ja laukka parani selvästi. Vasemmastakin laukasta saatiin puhdas siirtymä raviin. Pitää alkaa ratsastaa tarkemmin muulloinkin!

Helmi sai uuden riimun, mutta se oli niin hieno, etten raskinut laittaa sitä tarhaan revittäväksi. Tänä syksynähän neiti on palastellut jo kolme riimua, joista viimeisin oli revitty päivässä. Vähän kuitenkin soviteltiin sitä sisällä Helmin kuivatellessa ja Helmi oli niin hienona:

Taivuttelua

26.11.2011

Ulkona oli melkoinen myrsky, tuuli 12 metriä sekunnissa. Olin varma että Helmi on tosi hermostunut, mutta onneksi olin taas väärässä. Otettiin Helmin kanssa työn alle asetus ja taivutus. Ratsastuksenopettaja huomautti viime viikolla, että Helmi ei tukeudu vasempaan ohjaan ja aloin kiinnittää erityishuomiota ulko-ohjan tukeen. Se olikin hankalaa ja aluksi Helmi vain käänsi kaulaansa ohjan mukana.

Aluksi mentiin käynnissä puolikasta maneesia ympäri ja pyöristin päädyt puoliympyröiksi. Toisessa päädyssä asetin Helmiä sisään- ja toisessa ulospäin. Kun tehtävä onnistui käynnissä, otettiin sama ravissa. Kun päädyt sai menemään kohtuullisesti, kiinnitin huomiota suoristukseen, kun siinä tuli aina muutama huonompi askel.

Välikäynnin jälkeen hain taas ulko-ohjan tuen ja mentiin loivaa avotaivutusta pitkällä sivulla. Oikealle se oli tosi hankalaa ja piti tyytyä siihen, että Helmin ulkotakajalka vilkkui muutaman askelen peilistä. Vasemmalle taas Helmi pukkaa lavan ulos ja saan koko ajan siirtää etuosaa takaosan eteen. Ravissa asetin sisään pitkällä sivulla ja nostin siitä laukan. Oikea pyöri taas ihan kivasti, mutta vasen tuntui huonolta.

Jumppasarjaa ja linjaa

24.11.2011

Saatiin juuri ja juuri oma satula estetunnille. Bruno oli kokenut muodonmuutoksen ja pullisteli villaa. Samalla sovitettiin muutamaa koulusatulaa. Toinen oli 15” Bates, joka ei kumma kyllä ollut minulle liian pieni, mutta Helmillä ihan hassun näköinen. Toisen merkkiä en muista, mutta se oli minulle liian suuri. Koulusatulan etsintä jatkuu siis edelleen. Albionin lisäksi voisi kuulemma sopia Stübben Juventus 16-16,5” istuimella.

Tunnilla mentiin aluksi kolmea kahden laukka-askeleen välillä olevaa puomia oikeassa kierroksessa. Helmin kanssa aloitettiin ravissa. Se pelkäsi taas ovipäätyä ja kouhotti ja pomppi. Kun se alkoi rauhoittua, otettiin linjalta keskimmäinen puomi pois ja mentiin sitä laukassa. Muuten Helmi meni hyvin, mutta oven kohdalla se sinkosi aina aika holtittomasti. Välikäynnin jälkeen otettiin sama vasemmassa kierroksessa ja se sujui paremmin.

Hyppyhommat aloitettiin menemällä jumppasarjaa, jossa oli puomi, ristikko, puomi, ristikko. Muutaman kerran jälkeen puomit nostettiin ristikoiksi. Tehtävä oli Helmille tosi vaikea ja se teki hirveitä loikkia ja yritti kiertää esteet. Sain tehdä tosissaan töitä, että se meni edes useimmiten tolppien oikealta puolelta. Ennen suunnan vaihtoa saatiin kävellä aika pitkään ja Helmi kokosi itsensä ja katseli tiiviisti muiden suorituksia. Vasempaan kierrokseen jumppa onnistuikin tosi hyvin.

Seuraavaksi mentiin lävistäjällä linjaa, johon rakennettiin ristikko – yksi laukka – pysty – kaksi laukkaa – okseri. Aluksi siinä oli vain ristikko ja puomit, jotta Helmi sai harjoitella. Helmi innostui tehtävästä ihan hirveästi ja hyppäsi mielissään, imi esteille ja nautiskeli. Jäi hyvä fiilis.

 Ratareeniä

22.11.2011 - 19:41

Olin mennä maneesiin vääntämään, mutta Pikkuneiti oli lähdössä sopivasti radalle juoksemaan, niin lähdettiin Helmin kanssa mukaan. Maastoilusta olikin vierähtänyt jo hetki, joten aikakin oli. Onneksi oli hitunen lunta (ensilumi satoi perjantaina 18.11.), joten radalla näki vähän, muuten olikin ihan pimeää.

Helmillä oli kertynyt virtaa ja se oli varsinkin ensimmäisellä kierroksella ihan pöhkö. Se veuhtoi päätä, pomppi, peitsaili, ryntäili, pelkäsi ja käyttäytyi muutenkin huonosti. Mentiin muutama ravikierros ja sitten käyntiä väliin. Käynnin jälkeen laukkasin vajaan kierroksen, Helmi olisi jatkanut kyllä horisonttiin, jos olisi yhtään löysäillyt. Sitten vielä loppuravit ja pitkät loppukäynnit lyhyen metsälenkin kautta.

Oman satulan pitäisi tulla huomenna.........

0 kommenttia

kommentoi

Satulaongelma

20.11.2011 - 21:33

Huomasin torstai-iltana Helmiä satuloidessa, että se haukotteli ja liikuskeli. Kun kokeilin selkää, se selvästi aristi ja luimi, eikä joustanut alla kun painelin. Olin pari viikkoa sitten alkanut miettiä satula-asiaa, ja silloin Helmi ei reagoinut selän paineluun mitenkään. Helmi sai pari vapaapäivää, joiden aikana venyteltiin ja pidettiin BoT-patjaa selässä muutama tunti iltaisin. Perjantaina soitin satulasepälle ja tänään hän tuli katsomaan tilannetta.
Aluksi hän totesi vain, että eihän tämä ole edes sama hevonen. Eli ei ihme jos satula ei sovi, kun hevonen on muuttunut tunnistamattomaksi. Selässä oli kuulemma nestettä takakaaren takana, joten satula on painanut. Helmin vinous on muokannut vasemman lavan suuremmaksi, joka sekin näkyi istuvuudessa. Bruno kuitenkin näytti rungoltaan edelleen hyvänmalliselta, vaikka Helmi onkin saanut aavistuksen satulansijaa selkäänsä. Sen keskiosassa oli liian vähän toppausta, jolloin se painui takaa liian matalalle ja liikkui sivuille. Nyt se topataan uudestaan ja katsotaan sitten tilannetta.
Soviteltiin myös muutamaa muuta satulaa. Meille jäi muutamaksi päiväksi käyttöön Pfiffin estesatula, josta Helmi ei tykännyt yhtään. Vaikka se oli rungoltaan hyvän mallinen, se painoi vasenta lapaa ja oikea kierros oli Helmistä tosi inhottava. Annan huomenna vapaapäivän, joten toivottavasti ei tarvis ratsastaa tällä ollenkaan. "Huvikseen" satulaseppä nakkasi Helmin selkään myös järkyttävän kalliin Prestigen koulusatulan ja Helmi rakasti sitä! Satulassa oli lavoille oma tilansa ja Helmi alkoi ravata tyytyväisenä melkoista showravia.Onneksi satula ei sopinut minulle yhtään, joten ei tarvi ostaa sitä...
Samalla tilailin myös koulusatulaa. Saapa nähdä löytyykö mitään, kun satulan pitäisi olla suorahkorunkoinen, leveä, 16-16,5 tuuman istuin, lyhyehköt siivet ja hyvä tila lavoille. Kuulemma Albion Legend voisi olla meille sopiva, mutta tuo istuimen pienuus rajoittaa etsintää melko lailla. Samoin minun budjetti.

0 kommenttia

kommentoi

"Estetykki"

17.11.2011 - 20:21

Päästiin Helmin kanssa esteryhmään, jossa muutkin pysyivät ristikkojen ja pikkupystyjen tasolla. Aluksi mentiin ravissa linjaa kevyessä istunnassa kahden puomin yli. Helmi oli vähän hämillään ja jännittynyt muista hevosista ja esteistä, joten se vähän sähelsi ja hyppi puomeja. Sitten mentiin laukassa ja taas me hypittiin ja vaihdeltiin laukkoja. Laukka lähti kuitenkin nyt heti aika isona, sillä kun muut menivät linjaa 7-8 askelella, me mentiin kuudella.

Linjalle pystytettiin sitten ristikko ja Helmi hyppäsi heti epäröimättä. Eikä haitannut, vaikka kohta etummainenkin puomi nostettiin ristikoksi ja takimmainen este pystyksi. Sähellystä tuli, mutta yli mentiin. Toiseen suuntaan mennessä oli vähän hankalampaa. En tiedä oliko oma paino taas oikealla, vai häiritsikö toisen esteen takana oleva maneesin seinä, mutta linjalle saatiin mahtumaan noin kahdeksan kiemuraa.

Seuraavaksi linjalta tullessa otettiin ravi ja mentiin kevyessä ravissa "täyskaarto" oikealle ja puomikasan yli. Helmille välimatka oli aika lyhyt, eikä me tahdottu löytää kunnon ravia. Onneksi kohta alkoi onnistua paremmin, kun kasa nostettiin ensin ristikoksi, sitten pystyksi ja kohta siitä kaarrettiin vielä vasemmalle toiselle ristikolle. Taidettiin siis mennä meidän ensimmäinen neljän esteen rata! Toisen ristikon jälkeen piti kaartaa oikealle, Helmi yritti kaksi kertaa vasemmalle ja meinattiin napata yksi johde mukaan. Myös ristikolle lähestyminen oli aika vauhdikas... Mutta ihan viimeinen kerta onnistui tosi hienosti.

Helmillä alkoi taas laukka pyöriä paremmin esteiden johdosta ja se sai myös vähän kehuja hyppytyylistä. Kuulemma etenkin loppupään ravihypyillä tuli kiva pyöreä hyppykaari. Mamma oli taas tyytyväinen ja Helmi oli intoa täynnä, se tosiaan tykkää hypätä.

0 kommenttia

kommentoi

Raaaauha... hiiiiieeeno tyttö

15.11.2011 - 19:06

Joku oli tänään päästänyt traktorin vapaaksi maneesiin ja Helmi oli vähän järkyttynyt asiasta. Niinpä käveltiin ensin pitkään ja sitten otettiin alkuverkka pääty-ympyröillä, eikä posmitettu edes takaisin. Helmi tuntuikin jo verkassa aika hyvältä. Se alkaa olla tasaisempi edestä ja olen päästänyt sen ravaamaan vähän nopeampaa, joten minusta tahti on tasaisempi. Muistin käännellä taas ulkolapaa ja se auttoi asiaa.

Alkuravien jälkeen käveltiin aika pitkään ja otettiin taas laukkaa kevyessä istunnassa. Nyt meillä oli "vain" toinen pääty omassa käytössä, joten kierrettiin siinä. Oikealle nousi heti myötälaukka ja mentiin 3-4 kierrosta sitä. Loppuun Helmi esitti jonkun espanjalaisen ratsastuskoulun liikkeen, mutta mitäpä tuosta. Vasemmalle se meinasi taas kaatua kaarteissa ja nythän niitä olikin koko ajan. Jossain vaiheessa sain sen kuitenkin suoristettua ja hetken tuntui hyvältä.

Lopuksi ravailtiin kolmikaarista kiemuraa, kahdeksikkoa ja muuta vastaavaa. Helmi oli ihan hyvän tuntoinen ja mamma oli tyytyväinen. Jalkakaan ei tänään reagoinut niin kuin viimeksi. Ajattelin kyllä klipata siitä karvat pois. Ilmeisesti kahden kuukauden pintelöinti vaikutti niin, että haavajalkaan kasvoi kaksi kertaa tuuheammin ja pitempiä karvoja kuin muualle hevoseen. Eli älkää turhaan loimittako kopujanne, se taitaa vaikuttaa juuri päinvastoin kuin luullaan. :-)

0 kommenttia

kommentoi

Flow

14.11.2011 - 13:02

Eilen saatiin taas vääntää tyhjässä maneesissa. Alkuverkassa menin ensin "lävistäjäkahdeksikkoa", eli tein päätyyn puoliympyrän ja käännyin siitä lävistäjälle ja sama toiseen suuntaan. Lävistäjällä otettiin pätkä temponlisäystä. Helmi teki kiltisti kaiken, mutta harjoitus ei tuntunut tuovan mitään uutta. Mietiskelin sitten hetken käynnissä ja jatkettiin verkkausta kolmikaarisella kiemurauralla. Helmiä sai tukea aika paljon suunnanvaihdoissa ja oikea kierros oli taas hankalamman tuntuinen.

Verkan jälkeen käveltiin pari kertaa koko maneesi ympäri ja otettiin sitten taas reipasta laukkaa. Oikealle tuli yksi väärä nosto, mutta nyt alan ehkä hallita vasemman lavan hieman paremmin (tai ainakin ymmärtää mistä ne väärät laukat tulevat), joten päästiin pian kiertämään maneesia. Mentiin taas kaksi kierrosta oikealle ja sitten kierros pääty-ympyrällä ja istuin siinä alas. Laukka pyöri aika kivasti. Vasemmalle sama juttu, mutta kun istuin alas, laukka ei pyörinyt vieläkään, vaan Helmi jotenkin kaatui sivuttain. En viitsinyt alkaa työstämään enempää, ettei heppa väsy liikaa. Nyt Helmi ei kuitenkaan hionnut laukasta juuri ollenkaan!

Väliin käveltiin taas kunnolla ja otettiin loppuravit. Laukannostoista heränneenä aloin kiinnittää (taas) huomiota ulkolapaan ja suoristin Helmiä ympyrällä. Ja voi hitsit millainen tunne saatiin menoon! Oli aivan ihanaa ratsastaa kun hevonen oli suora, liikkui rennosti ja reippaasti eteen ja tukeutui höyhenenkevyesti kuolaimeen. Mahtavaa että välillä saa tuollaisenkin hetken elää.

Tallilla ei sitten ollutkaan niin kivaa, kun haavajalka tuntui tavallista paksummalta. Se on ollut vähän turvoksissa onnettomuudesta asti ja eläinlääkäri sanoi että se johtuu verenkiertohäiriöstä. Jalka on samanmuotoinen kuin toinenkin etunen, ei ole lämmin tai arka, mutta siinä on nestettä. Pitää seurailla asiaa.

0 kommenttia

kommentoi

Pääsi yllättämään

12.11.2011 - 16:40

Eilen saatiin mennä ypöyksin maneesissa. Alkuverkassa pyöristin päädyt puoliympyröiksi ja tein sinne pääty-ympyrän, pitkällä sivulla lyhennettiin askelta. Helmi oli tosi rauhallisella tuulella ja lähes tuntiratsun oloinen. Askelta lyhentäessä nosti niskaa ihan kivasti ylös, mutta takapää ei ehkä tullut toivotusti alle.

Muuten ei sitten töpsytelty, vaan välikäynnin jälkeen mentiin reipasta laukkaa koko maneesia ympäri. Aloitettiin oikealle, että saa lopettaa helppoon suuntaan. Helmiä ei paljon tarvinut patistella kovempaan laukkaan. Olin käynyt esittelemässä molemmat pitkien sivujen ovikohdat, sillä niissä on hevosella jos toisellakin otettu sivuloikkia, kun yhtäkkiä pitää mennä ohi. Eka meni hyvin, mutta liukuoven kohdalla Helmi lähti latomaan minkä kavioista irtosi. Kun pidätin, se pomppi pupuhyppyjä ylöspäin. Toinen kierros meni sitten paremmin, kun osasin varautua. Välikäynnin jälkeen laukattiin vasemmalle ja  päästiin liukuoven kohta hyvin, mutta sitten tallin puolen oven kohdalla sama härdelli! Taitaa olla virtaa hevosessa, kun noin viitsii painattaa. Ei se kyllä oikeasti mitään säikähtänyt, kunhan pelleili.

Mentiin siis laukkaa kaksi kierrosta molempiin suuntiin ja Helmi puuskutti ja oli hikinen. Loppuverkassa ravi oli ihan loistavaa ja muoto oikein kivan näköinen, joten ainakin jotain hyötyä tuosta laukkaamisesta oli.

Tänään seurailin Helmiä ja Poniherraa tarhassa ja kaksikolla näytti olevan oikein mukavaa. Ponikin on vasta viisivuotias, joten nämä leikkiä nujuuttavat kuin varsat keskenään. Leikkiin kuului riimuissa roikkumista, pystyyn hyppimistä ja pikku spurtteja. Tosin ponilla oli kyllä melkoinen karvaton läikkä kaulassa, kun Helmi oli roikkunut siinä hampailla kiinni... Tarhaa siivotessa molemmat olivat taas innokkaana mukana kottikärryjä natustelemassa ja edessä seisoessa.

0 kommenttia

kommentoi

Pakkaskävelyllä

09.11.2011 - 17:48

Yöllä oli pakastunut ja maa oli jäätynyt. Käytiin Helmin kanssa palauttelulenkillä maastossa, suurimmaksi osaksi käyntiä ja yksi lyhkäinen ravipätkä, kun kuskin varpaita nipisteli. Helmi oli taas reipas tyttö, eikä pelännyt traktoreita tai vastaan juoksevaa ravuria, mutta omaa varjoaan se kyllä säikähti ja pomppasi jännehypyn suoraan ylöspäin. Sunnuntaista unohtui kertoa, että maneesissa tuli sähkökatkos kun olin tulossa jo alas selästä, mutta Helmi ei kuitenkaan välittänyt mitään.

0 kommenttia

kommentoi

Laukkaa

08.11.2011 - 19:35

Tänään oli tarkoitus tehdä vähän puomityöskentelyä ja sellaisella aloitettiinkin. Mentiin aluksi lävistäjällä olevaa kahta puomia ravissa. Helmi olisi mielellään kiihdytellyt, mutta kun torpedoin yritykset, se meni ihan nätisti. Nyt ei ollut ihan paras työskentelypäivä, kun kaikki ympäristön tapahtumat olisivat kiinnostaneet enemmän.

Alkuverkan ja käyntipätkän jälkeen mentiin kolmea laukkapuomia aluksi vasemmassa kierroksessa. Puomit ylittyivät kyllä nätisti, mutta eivät saaneet laukkaa laadukkaammaksi, sellaista rävellystä se taas oli. Oikealle Helmi nosti ensin nätisti laukan, mutta kun jouduin välillä ottamaan raville, se nosti taas väärää laukkaa. Ensimmäisellä kerralla se kai tulee vahingossa oikein, mutta kun Helmi alkaa odottamaan laukannostoa, se pukkaa vasemman lavan ulos ja nostaa helpomman laukan. Minun ulkoavut eivät pidä ja nytkin tuli muutamia vääriä nostoja. Oikean sain nostettua siten, että nostin oikeaa ohjaa kunnolla ylös, niin että Helmi suoristui lavoista, enkä antanut sen pukata itseään mutkalle.

Oikeakin laukka oli huonoa, joten palasin samaan lennättämiseen, mitä tehtiin viime keväänä. Eli paineltiin maneesissa niin että hippulat vinkuivat! (Itse asiassa Helmi ei ole kovin nopea, joten vauhti ei ole kovin hurjaa.) Kun saatiin nopeampi tempo, ihan tunsin, kuinka Helmi vaihtoi takapäällä kunnon laukkaan. Otettiin väliin käyntiä ja sama vasemmalle. Vasemmalle yritin sitten myös ratsastaa hitaampaa laukkaa, mutta ei se vieläkään pyörinyt.

Helmi-parka oli ihan hikinen, vaikka ei me tosiaan otettu montaakaan kierrosta puolikkaan maneesin ympäri. Mutta pitää kai alkaa taas tekemään tuota, että se saisi paremmasta rytmistä kiinni. Kesällähän laukka alkoi olla jo ihan ok.

0 kommenttia

kommentoi

Asetusta ja siirtymiä

06.11.2011 - 20:53

Kaveri kävi pitämässä tuntia maneesilla. Alkuverkka tehtiin kahdeksikolla, jossa aina välillä otettiin toinenkin ympyrä samaan suuntaan. Helmi oli aika rauhallisella tuulella ja suostui vähän jopa asettumaan jo alkuverkan aikana. Oikea kierros oli jähmeämpi. Minä itse jännitin hartioita ja kevensin miten sattuu. Varsinkin kevennyksen vaihtamisesta kahdeksikon keskellä tuli noottia.

Alkuverkan jälkeen jatkettiin asetus teemalla. Joka toisessa kulmassa asetettiin sisään, joka toisessa ulos ja pitkältä sivulta tehtiin keskiympyrä. Helmi keveni mukavasti vasta-asetuksissa ja se ei tuntunut olevan liian vaikeaa. Mutta itsellä oli ongelmia sen painon kanssa, joka tahtoi taas livahtaa oikealle.

Kun laukka on ollut niin hankalaa, sitä otettiin aika vähän, yksi nosto molempiin suuntiin. Mutta kyllä - myös oikealle ja heti ensimmäisestä nostosta! Oikea laukka oli taas laadukkaampaa kuin vasen, jossa oli jalkoja mahanalus täynnä.

Loppuun harjoiteltiin vielä käynti-ravi siirtymiä, koska meidän siirtymät käyntiin ovat niin töksähtäviä - pitää kai hengittää vähän varovaisemmin, kun Helmihän tekee siirtymän pelkästä uloshengittämisestä. Kulmat otettiin käynnissä, muut osat ravissa ja pitkältä sivulta taas keskiympyrä. Alkoihan siihen tulla vähän pehmeyttäkin. Ravin Helmi kyllä nostaa reippaasti, aluksi se tosin yritti kiemurrella.

0 kommenttia

kommentoi

Monenlaista

04.11.2011 - 20:58

Käytiin taas Helmin kanssa maastokävelyllä, tosin tällä kertaa ihan kahdestaan. Helmi oli rauhallisella tuulella, vaikka innostuikin kovasti kun näki hiittisuoralla Ravurin ja kipitteli tohkeissaan hyvän aikaa. Maastolenkin alussa kuului metsästä rytinää ja jäätiin molemmat kiinnostuneina katsomaan, että mikähän sieltä mahtaa tulla. Mitään ei näkynyt, mutta varalta lauleskelin oikein kuuluvasti koko lenkin ajan.

Helmillä oli jo eilen kyljissä jälkiä, joita katsoin ensin nokkosrokoksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut, joten ajattelin että Poniherran kanssa on rapsuteltu tarhassa. Eilen oli myös oikea takanen vähän lämmin ja tänään oli vasemmassa pieni haava kintereessä ja kummastelin niitäkin. Arvoitus selvisi, kun aioin laittaa Helmin lenkin jälkeen takaisin ulos. Helmillä onkin kiima ja Poniherra luulee olevansa ori! Varmistin vielä sen omistajalta, ja kuulin että Poniherra on ollut miehenpuolikas jo vuodesta 2007. Vein  Helmin sisälle loppuillaksi ja pyysin ponin omistajaa katsomaan aamulla, uskaltaako niitä huomenna pitää yhdessä. Helmilläkin on hokkikengät, joten aika pahaa jälkeä voi saada aikaan - ponilla ei onneksi ole kenkiä.

Ypäjältä saapui iloinen uutinen, kun hevosten lantanäytteet oli tutkittu. Helmillä ei ole mitään matoja, eikä sitä tarvitse nyt sitten madottaa. Vaikka tästä uudesta säännöstä niin purnattiinkin, niin järkevältähän tämä nyt tuntuu, kun eivät ne madot niin yleisiä olekaan, että kaikkia pitäisi lääkitä.

Se oikea laukka...

02.11.2011 - 18:40

Tänään oli maastoilupäivä ja lähdettiin jo aikaisin ratsastamaan ettei pimeä yllätä. Helmi ei ehtinyt kuin vähän maistaa päiväruokiakaan, kun piti jo mennä. Alkumatka meni tosi kivasti, Helmi oli iloinen ja rauhallinen, eikä mikään hermostuttanut sitä (tarhassa riehui hevosia ja traktorikin ajeli takanamme). Käytiin kävelemässä lyhyt maastopätkä ja lähdettiin ravailemaan radalta. Ravissa Helmi olisi halunnut kokeilla ratavauhteja, mutta vaadin sen liikkumaan rauhallisesti.

Alkuravin jälkeen kummasteltiin vähän yhtä tienreunaan jätettyä konetta ja otettiin pätkä käyntiä. Sen jälkeen laukkailtiin reipasta vasenta laukkaa kilometrin verran (kaveri mittasi kerran metsälenkin ja painoin mieleen muutaman maamerkin). Mutta oikea laukkapa ei taas noussutkaan. Yritin nostaa ravista ja käynnistä, myötä- ja vasta-asetuksesta, avotaivutuksesta ja pohkeenväistöstä, mutta ei. Tuli sama ongelma kuin ennen onnettomuutta elokuussa: vaikka olisin saanut Helmin oikeaan asentoon, se vain pukkasi itsensä mukavalle mutkalle ja nosti vasemman. Lopulta sain oikean nostettua tosi jyrkästä pohkeenväistöstä, jonka jälkeen pidin tiukasti vastaan kiemurteluille.

Helmillä ei ole ollut nyt mitään kremppaa jaloissa ja selkääkin olen painellut, joten jotain lihasjumia sillä varmaan on. Tallille on tulossa parikin hierojaa, mutta vasta kuun loppupuolella. Luulen että saan syyttää asiasta itseäni, kun olen yrittänyt alkaa suoristaa istuntaani. Jostain syystä opettajatkaan ei ole motkottaneet asiasta, mutta maneesin peilit kertovat armotta, että minulla on ollut paino ihan oikealla. Siksi Helmikin varmaan elokuussa alkoi punkea sitä oikeaa lapaa ulos. Kun olen nyt suoristanut itseäni, on hevonenkin alkanut kulkea suorempana ja varmaan raukka kipeytynyt siitä. Mutta jospa tämä asia korjautuisi meiltä molemmilta!

0 kommenttia

kommentoi

Eilinen video

01.11.2011 - 20:36

youtu.be/hapU0Gvt_Qo
Tässä pätkä eilistä ratsastusta. Tietysti siitä paremmasta päästä, eikä niitä viittä väärää laukkaa. :-)

Lokakuu 2011

Vauhdilla eteen

31.10.2011 - 20:48

Käytiin Helmin kanssa oikein pitkä kävely metsässä ja hiittisuoralla ennen maneesiin menoa. Ajattelin että se rentoutuisi ja vetreytyisi mukavasti, mutta... siellä olikin Ravuri. Helmi sikaili niin, että jopa hyppi pystyyn ensimmäisellä kerralla kun ravuri ohitti meidät. Kumman vahva reaktio, vaikka ollaankin Pikkuneidin kanssa käyty maastolenkkejä, eikä neidin vastaantulokaan ole aiheuttanut mitään sydämentykytyksiä.

Maneesilla oli siis jännittynyt, kireä ja armottomasti rynnivä hevonen. Aluksi tein sitten pysähdyksiä, että saisin sitä vähän kuulolle. Ravi oli melkoista kaahotusta, mutta lopulta löytyi parempi tahti ja muoto. Nyt en alkanut tekemään mitään kummempaa, alkuravien jälkeen otettiin taas laukkaa puomilta ja siitä ympyrälle. Laukka oli taas aika köpöä ja tänään ei oikea laukka meinannut nousta. Tai aluksi Helmi nosti sen, mutta sitten se hoksasi, että vasenta on helpompi mennä ja nosti monesti sen. Vaihdoin puomia ja sain huijattua oikean laukan sieltä. Tuosta hevosesta on tulossa pirullisen älykäs!

Loppuravissa vuorottelin ympyrällä korkeampaa ja matalampaa muotoa. Oikeaan kierrokseen oli "korkea" muoto ihan mahdoton, vasempaan Helmi teki tehtävää mieluummin. Minulla oli kerrankin kuvaaja mukana, ja tähänkin laitan linkin heti, kun saan pätkät käsiteltyä.

0 kommenttia

kommentoi

Toinen maastokävely

29.10.2011 - 09:30

Estetunnin jälkeistä mahdollista jäykkyyttä lievitettiin maastokävelyllä, hyvässä seurassa tietenkin. Molemmat pikkutytöt olivat aika rauhallisissa tunnelmissa, eikä Helmikään viitsinyt säikkyä turhia. Vähän piti tietenkin pörhistellä, kun takana ajoi lanaa vetävä traktori ja toisen kerran tielle oli jätetty Ikean pussi, jonka alla saattoi olla sapelihammastiikeri. Ei niistä koskaan tiedä.

Helmi sai maanantaina uuden fleecepäällysteisen riimun. Väri oli ilmeisesti väärä, kun se oli pitänyt repiä heti ensimmäisenä päivänä turvan päältä.

0 kommenttia

kommentoi

Pitkästä aikaa tunnilla

27.10.2011 - 20:03

Tänään päästiin lopultakin tunnille ja vieläpä hyppäämään esteitä. Aluksi mentiin Helmin kanssa ympyrää, jossa oli neljä maapuomia. Tärkeää oli pitää tahti ja tähdätä keskelle puomia. Se sujui ihan kivasti. Laukassa jätettiin kaksi puomia välistä, mutta silti se oli tuhottoman vaikeaa. Laukka on toki ollut huonoa muutenkin, mutta nyt vaikutti asiaan vielä se, että piti mennä läheltä Pelottavaa ovea. Puolet ympyrästä meni kohtuullisesti ja päädyn puoli ihan hirveästi säheltäen.

Sitten alettiin tulla maapuomi-ristikolle ravissa, jonka jälkeen jatkettiin myötälaukassa suoraan. Helmi hyppäsi ihan tyytyväisenä, vaikka edellisestä hyppykerrasta on vierähtänyt melkoisesti aikaa. Kun muutaman kerran jälkeen ristikon jälkeen oli ilmestynyt linjalle toinen este, se tuli Helmille kai vähän äkkiä ja se hiljensi, nuuhkaisi ja käveli varovasti yli. Seuraavat kerrat mentiin ihan ok ja laukkakin alkoi pyöriä vähän paremmin.

Viimeisenä tehtävänä mentiin vielä ympyrällä ristikkoa. Sitä lähestyttiin ravissa ja esteen päällä johdettiin oikeaan suuntaan ja tultiin myötälaukassa alas. Helmi hyppäsi yhtään ihmettelemättä ja nosteli oikeita laukkojakin.

Oli aivan ihanaa päästä tunnille ja Helmikin kyllä tykkäsi hypätä. Esteiden pitäisi auttaa laukan paranemiseenkin, joten tätä pitää päästä harrastamaan säännöllisesti.

0 kommenttia

kommentoi

Kävelyllä kaverin kanssa

25.10.2011 - 19:49

Saatiin tänään kaveri maastoon mukaan ja tallusteltiin yhdessä metsälenkki ja vielä "pikkulenkki" sen päälle. Helmi oli aluksi tosi jännittynyt, mutta rentoutui matkan varrella ja käveli pitkällä, vetävällä askelella. Puin sen päälle heijastinsuojat, -rintaremmin ja -loimen ja näky oli niin komea, että oltiin näytty naapuritaloon asti. Eipä ainakaan luultu hirveksi!

1 kommentti

kommentoi

Puomeja

25.10.2011 - 08:57

Sunnuntaina mentiin Helmin kanssa taas maneesissa. Aloin lahjomaan sitä pelottavan oven kohdalla sokerinpaloilla. Aluksi tehtiin muualla maneesissa maasta käsin pysähdys ja peruutus, josta sai sokeria. Sitten tehtiin samaa ovipäädyssä, eikä se enää tuntunutkaan niin pelottavalta.

Alkuverkassa otettiin taas kaarevia uria ja temponvaihteluita. Lopussa Helmi tukeutui jo kivasti kuolaimeen ja venytti eteen-alas. Verkan jälkeen tehtiin pohkeenväistöjä uraa pitkin, mutta se oli tosi vaikeaa etenkin oikealle. Se vasen takajalka ei halua astua rungon alle. Väistöistä lähti kuitenkin hieno ravi (vasemmalle).

Laukka otettiin puomien yli. Aluksi oli tarkoitus tehdä neljän puomin ympyrä, mutta kun valmiina oli kolmen puomin ovaali, se sai kelvata. Ja kylläpä oli vaikeaa! Helmi roiski puomeille miten sattuu, vaihteli ristilaukalle ja sähelsi. Yritin aluksi olla kevyessä istunnassa, mutta paremmin se sitten onnistui kun istuin kunnolla alas auttamaan sitä. Saatiin lopulta hyvät kierrokset molempiin suuntiin, mutta helppoa se ei ollut.

Äidiltä saatu mehiläisvahasta ja pihkasta tehty voide oli ilmeisen tehokasta: se kuroi haavan umpeen vuorokaudessa! Aluksi en uskonut sitä, vaan pintelöin edelleen, mutta maanantaina jätin Helmin ensimmäistä kertaa yöksi ilman pinteliä. Voidetta laitoin kuitenkin edelleen, kun uusi iho on niin herkän näköistä.

Kengittäjä kävi maanantaina ja Helmi sai hokkikengät alle. Kengitysväli venyi tavallista pidemmäksi tallin vaihdon takia, mutta kengät pysyivät jalassa. Kengittäjä kehui Helmin kavioita ja sanoi että niihin on tullut hyvää holvikkuutta ja seuraavien kenkien pitää olla sitten numeroa suuremmat kun kavio kasvaa edelleen. Helmi oli kengityksessä aika kiltisti, se yritti aina tarjota kaikkia jalkoja ylös, kun yhden päästi maahan. Muutaman kerran se yritti nojailla jalkaa alas.

0 kommenttia

kommentoi

Ja ei pyöri

22.10.2011 - 11:29

Tehtiin eilen samoja harjoituksia kuin edellisellä kerralla, eli avon tapaista pitkällä sivulla ja siitä siirtymä ylöspäin. Välillä saatiin tuolla keinoin aikaiseksi tosi mahtava ravi, mutta laukka ei tahtonut pyöriä kunnolla. Kai siihen tarvii vielä lisää voimaa, että se sujuisi kunnolla.

Ihan hyvin Helmi jaksaa jo tehdä töitä ja ratsastus on venynyt jo yli puoleen tuntiin (+ alku- ja loppukäynnit maasta). Laidunmahakin on lähtenyt ja tarjolla oleva melassikuivattu heinä sopii Helmille ilmeisen hyvin, kun lanta on ollut kerrankin ihan kiinteää. Ensi viikosta hevosten heinäannokset aletaan punnitsemaan tarkkaan, Helmille olen merkannut samat 10,5 kg päivässä mitä se sai viime talvena. Jos se vielä laihtuu, niin määrää saa kyllä nostaakin. Kauraa mene tällä hetkellä vajaa litra aamuin illoin.

Tarhan siivouskin on kivaa, kun pari tötterökorvaa apulaisena:

Niistä vaan on joskus vaikea saada kuvaa - kamerahan voi olla jotain syötävää:

0 kommenttia

kommentoi

Pyörii

19.10.2011 - 18:14

Käytiin maneesilla ratsimassa. Sinne oli laitettu illan kisoja varten kouluaidat, joten päästiin vähän ihmettelemään niitä, vaikka ratsasteltiinkin toisessa päädyssä. Aidat olivat tietysti "pör". Helmi oli aluksi hermostunut ja ryykäsi minkä pystyi, mutta rauhoittui kun tein siirtymiä ja pyöritin sitä ympyröillä.

Harjoiteltiin tänään "alkeisavoa", joka ei varmasti kestäisi ratsastuksenopettajan katsetta. Tehtiin pitkällä sivulla käyntiympyrä ja jatkettiin siitä taivutuksesta avoa peilejä kohti. Muutaman kerran jälkeen aloin nostaa ravin avoaskelten jälkeen. Aluksi Helmi kiskoi itsensä suoraksi ennen siirtymää, mutta saatiin tehtyä myös muutama siirtymä taivutuksessa. Sitten kokeiltiin samalla tavalla laukannostoa ja se toimi ihan hyvin. Ensimmäiset laukat vasemmalle olivat tosi kökköjä, mutta oikealle laukka lähti heti pyörimään. Vilkuilin peileistä, että se oli kolmitahtista ja näytti ihan kivalta. Kokeiltiin vielä vasemmalle ja nyt sinnekin sujui paremmin.

0 kommenttia

kommentoi

Pienten joutsenten tanssi

17.10.2011 - 19:18

Tänään oli vuorossa maastoilupäivä, vähemmän rauhallinen sellainen. Helmi kävi alusta asti kierroksilla, kiihdytteli, pomppi ja säpsyi. Nauroin että me mentiin välillä pienten joutsenten tanssia -> Pam pam pam pam paa pa da da pa (ristiaskelilla vasemmalle) pam pam pam pam paa da pa da pa (ristiaskelilla oikealle)... Välillä kaunis hyppy suoraan ylöspäin. Metsäkiekka käytiin kaverin kanssa, mutta se ei rauhoittanut Helmin mieltä yhtään.

2 kommenttia

kommentoi

Väistää, väistää

16.10.2011 - 09:35

Ratsasteltiin lauantai-illan hiljaisuudessa maneesissa. Aiheena oli nyt pohkeenväistö, niitähän me ei olla juurikaan tehty. Aluksi väistättelin Helmiä maasta käsin raipan kanssa - siinä ei ollut muuta ongelmaa, kuin että Helmi olisi halunnut syödä raipan. Selästä sitten väistettiin uran sisäpuolelta uralle. Yritin miettiä avut tosi tarkkaan: paino, asetus, katse, pohje. Ja Helmihän väisti! Oikealle väistäessä takaosa tahtoi jäädä jälkeen, onko se vasen takanen sitten vähän jäykkä?

Laukka otettiin edelleen samalla mallilla, eli puomilta nosto ja ympyrän jälkeen siirtymä raviin puomilta. Puomi on vielä aika välttämätön, että laukka rullaa edes jotenkin. Nyt se ei meinannut lähteä pyörimään kunnolla, mutta tuli siinä pari hyvääkin pätkää. Kauhean matalaan muotoon Helmi kyllä rullaa itsensä laukassa, mutta ehkä se on tässä vaiheessa parempi niin, kuin pää pystyssä ja selkä notkolla?

Ensi perjantaiksi olen varannut tunnin, joten sittenpä saadaan apua meidän ongelmiin. :)

0 kommenttia

kommentoi

"Kevyesti, ylös, eteen-alas"

13.10.2011 - 20:12

Yllä mainittuja hokemia toistelin tänään ratsastaessa. Aluksi tehtiin siirtymiä, ensin pysähdyksiä ja sitten käynti-ravi. Helmillä tahtoi olla ajatukset vähän muualla, kun ympärillä tapahtui niin paljon. Alkuverkan jälkeen ratsastin harjoitusravissa ympyrällä. Aluksi asetin ulos ja yritin vähän väistättää Helmiä pienemmälle ympyrälle. Väistätys ei onnistunut kovin hyvin, mutta hevonen sentään tuli hyvälle tuntumalle.

Kun se tuntui edestä niin hyvältä, aloin ajatella oikein kevyellä ohjalla ratsastamista ja työnsin kättä eteen. Samalla ajattelin tempoa hitaammaksi ja etuosaa ylös ja aina välillä saatiinkin mielestäni hyvä askel. Hyvän hetken jälkeen venytettiin eteen-alas.

Laukka otettiin samaan tapaan kuin viimeksi. Se nousi helposti ja saatiin pari hyvää siirtymää raviin puomilla. Laukka itsessään ei ehkä pyörinyt yhtä hyvin kuin toissapäivänä.

Ihana Helmi!

11.10.2011 - 20:14

Lopultakin tuntui että päästiin lähemmäs normaalia työntekoa. Helmi oli kamalan hyvällä tuulella, se tuli portille vastaan vienosti hirnuen (eikä nälissään karjuen) ja oli niin rakastava ja rauhallinen. Se ei säikkynyt kertaakaan, eikä välittänyt yhtään vaikka maneesin toisessa päässä olleet hevoset lähtivät kesken ratsastuksen pois.

Mentiin aluksi meidän tuttua juttua, eli pyöristin maneesin päädyt ja yritin asettaa sisään. Vasen kierros onnistui kohtuullisesti, mutta oikeassa Helmi juoksi avuista läpi.

Alkuverkan jälkeen mentiin kolmikaarista kiemurauraa ja siinäkin tuo oikean kierroksen vaikeus tuli esiin. Oikealle kaartaessa Helmi ei halua asettua, kaatuu lavoille ja kiihdyttää tahtia. Kun lopulta sain hyvän tuntuman, asia helpottui vähän. Aina kun oltiin saatu hyvä pätkä, annoin Helmin venyttää eteen-alas ja vaihdettiin suuntaa isommalla kaarteella.

Laukkaa varten laitoin kaksi puomia ympyrän "päätyihin". Tarkoitus oli nostaa puomilta laukka, mennä yksi ympyrä, ottaa ravi ja vaihtaa puolikkaalla kasilla suuntaa. Helmi innostui puomeista ihan kamalasti, loikki niitä esteinä, sekosi laukoissa ja oli tohkeissaan törmäillä seiniin. Otettiin hetkeksi käyntiin ja kokosin itseni. Kohta saatiinkiin aikaiseksi pari hienoa nostoa, pyöreää laukkaa ja rauhallista menoa. Ja myös oikealle, mikä on ollut nyt hankalampaa.

Kyllä jäi nyt hyvä mieli ja odottava fiilis, tätä kun saisi lisää!

0 kommenttia

kommentoi

Maastokiekka

09.10.2011 - 19:54

Käytiin kiertämässä kertaalleen maastolenkki. Alkumatka oli vähän pör-pör-pörräystä ja etenkin maneesin nurkalla oli joku näkymätön aave - tyhmä ihminen ei millään tajunnut miksei siitä hevosen mielestä voinut mennä. Ravit ja laukka menivät ihan kivasti, tosin aluksi nekin hieman kiemurrellen. Tuohon lenkkiin menee aikaa ehkä 40 minuuttia, mutta Helmi hikosi jo tuosta.

0 kommenttia

kommentoi

Ovea tutkimassa

08.10.2011 - 21:43

Aloitin Helmille sulkeiskuurin eilisen hörhöilyn seurauksena. Seisotin sitä aluksi käytävällä irti ja palautin paikalleen joka liikahduksesta. Maneesille marssittiin tiukasti minä edellä ja Helmi siististi takana. Maneesin sisällä tehtiin aluksi maastakäsin harjoituksia turvallisessa kohdassa ja siirryttiin sitten lähemmäksi kammotusovea. Käytiin haistelemassa ja tutkimassa ovea, mutta Helmi jäi silti vakuuttuneeksi, että siinä on jotain kummallista.

Juoksutin Helmiä vähän aikaa liinassa ja se tahtoi vetää pois päin ovelta etenkin laukassa, mutta loppuravissa ympyrä pysyi jo paremmin. Laukka oli aluksi taas tosi kömpelön näköistä, mutta parani ja oli ihan kolmitahtista kun Helmi oli irroitellut vähän aikaa. Tallille palattiin taas tiukassa jonossa. Haava on nyt ihan pienen pieni, pitäisi muistaa ottaa siitä kuva kauhujen galleriaan.

0 kommenttia

kommentoi

Tänään näin

07.10.2011 - 21:04

Melkoinen myrsky on raivonnut koko päivän. Aluksi meinasin jättää ratsastuksen väliin, mutta sitten tuumasin, että kun kerran maneesi on, niin mitäpä pienestä myrskystä. Päädyttiin ratsastelemaan ympyrällä, koska toisessa päädyssä oli tunti ja Helmi pelkäsi toisen päädyn ovea - huoh.

Yritin ratsastaa niiden Carden oppien mukaan, mutta hevonen vain pälyili, sätkyi, painoi kädelle ja rynni eteenpäin. Ei siis ollut yhtään kivaa ja mikään ei onnistunut. Ratsastusaikakin venyi puoleen tuntiin (+ maasta kävelyt maneesille ja tallille), kun piti vääntää ja vääntää. Jospa ensi kerralla sitten paremmin - ainakin olen onnellinen siitä, että saa taas ratsastaa!

Ponin kanssa oli ilmeisesti eilen otettu vähän matsia ja kaverilla oli karvat lähteneet kaulasta ja Helmiltä jalasta.

0 kommenttia

kommentoi

Maastonautiskelua

05.10.2011 - 20:49

Maneesilla pyörivät eversti Carden valmennukset ja kenttäkin oli autojen valtaama, joten lähdimme maastoilemaan. Olisin toivonut maastoseuraa ensimmäiselle reissulle, mutta kun sitä ei ollut tarjolla, lähdettiin Helmin kanssa kaksin. Uudessa paikassa on hevosille pyhitetty 3,5 kilometrin mittainen hiekkapohjainen lenkki. Ai että oli mukavaa mennä siinä! Kun Helmi pääsi yli alkujännityksestään, se kulki korvat hörössä ja rennolla askeleella. Otettiin pari ravipätkää ja yksi laukkaakin. Helmi hikosi vähän, kunto on kyllä melko heikko saikun jälkeen.

Tänään Helmi sai olla koko päivän ulkona Poniherran kanssa ja parivaljakolla oli ilmeisesti ihan rauhallinen päivä. Vähän siellä vaihdettiin rapsutuksiakin, mutta mitään bestiksiä nämä kaksi eivät ainakaan vielä ole.

Olin molempina päivinä katsomassa ja kuuntelemassa Carden opetusta. Mitään maata mullistavaa siellä ei kyllä tullut, mutta jotain uutta ajateltavaa kuitenkin. Mieleen jäi se, että hevosta ei saa ratsastaa pitkiä pätkiä samassa muodossa, askellajissa ja tahdissa, vaan ratsastuksen on oltava yhteistä leikkiä ja vaihtelevaa. Jo yhden kierroksen aikana pitää vaihtaa muotoa ja tempoa. Suomalaisesta opetuksesta poikkesi mielestäni se, että hän halusi että hevosia ratsastetaan hitaassa tahdissa, jonka myötä kokoaminen on mahdollista. Meillä myös ehkä on sellainen tiukka asenne, että hevonen tulee hyvään muotoon pelkästään ratsastamalla takaosaa alle - nyt tehtiin paljon muodon vaihteluita edestä, vaikka takaosan aktiivisuutta tietysti myös haettiin.

2 kommenttia

kommentoi

Rauhallista

03.10.2011 - 22:00

Helmin kohtaaminen Poniherran kanssa sujui eilen ihan hyvin. Kyllä se vähän väistätteli ponia, mutta mitään tappeluita ei tullut. Tänään Helmi tarhasi vielä yksin, mutta huomenna ne kai jo laitetaan koko päiväksi yhteen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Tänään kävin taas heti aamulla hoitamassa haavan, joka on taas vähän kutistunut, mutta toisaalta liikalihaa oli pullahtanut  "nokareeksi" ulospäin. Päivälläkin käväisin tallilla ja Helmi oli rauhassa tarhassa. Tänään se ei enää juossut tai huutanut yhtään. Illalla käytiin maneesissa ratsastamassa ja Helmi käyttäytyi jo rauhallisemmin. Se ei pomppinut yhtään, mutta tuijotteli kovasti muita hevosia ja kuunteli tarkkaan ääniä ja jouduin koko ajan huomauttamaan siitä. Laukka alkoi nyt yhtäkkiä pyöriä oikealle paremmin, mutta vasen tuntui köpöltä.

0 kommenttia

kommentoi

Kolmanteen kotiin

02.10.2011 - 10:19

Helmi vaihtoi eilen tallia toisen kerran elämässään. Se asuu nyt 12 hevosen tallissa, joka on näppärästi työmatkani varrella ja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä maneesista.

Lauantai sujui oikein mukavasti. Kaikkea piti tosin varoa ja pysähtyä kynnysten, karsinan, pesupaikan ym. eteen, ettei vahingossa tipahda Kiinaan. Helmi oli kuitenkin kohtuullisen rauhallinen uudessa tallissa ja kävimme ratsastamassa tutulla maneesilla. Maneesilla se aluksi riekkui narun päässä ja teki joitain loikkia kun olin selässä, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Laukka on edelleen tosi huonoa, mutta ravi sujui alun sähellyksen jälkeen ihan hyvin. Ratsastuksen jälkeen pesin haavat ja Helmi jäi karsinaan yöksi. Olin sen seurana pitkään, mutta heppa oli ihan rauhallinen ja tutkiskeli vain uteliaana ympäristöä, toinen sierain kaltereiden välistä tungettuna.

Aamulla Helmi meni yksin tarhaan ja juoksi ja huusi ensimmäiset 15 minuuttia taukoamatta. Sitten menin itse sen kaveriksi ja se rauhoittui rapsuteltavaksi. Puolitoista tuntia rapsuteltuani jätin sen yksin (muiden hevosten ympäröimänä) ja menen illemmalla uudestaan. Tarkoitus olisi kokeilla sitä tarhakaveriksi yhdelle ponille.