Jalka oli yön jäljiltä turvonnut, joskin pahin pöhötys laski aamulenkin aikana. Oli kamala keli liukastella niin jalan kuin autollakin, joten en halunnut lähteä viemään Helmiä klinikalle. Soitin kunnaneläinlääkärille, joka tuli käymään iltapäivällä. Helmillähän on kammo lehmälääkäreitä kohtaan ja eläinlääkärilaskun lisäksi pitää aina investoida uuteen riimuunkin... Nyt otin Helmin heti irti ketjuista ja pitelin itse kiinni. Tämä eläinlääkäri sai jopa tutkia, vaikka heppa pari kertaa ampaisikin karkuun.
Lääkäristä antibiootteja olisi pitänyt alkaa antaa heti haavan tultua, mutta eipä sitä arvaa mikä tulehtuu ja mikä paranee. Taisin tottua liikaa siihen vuohisen ammottavaan haavaan, kun en heti soittanut eläinlääkäriä tavanomaisen hysteerisenä.
Helmi sai kuitenkin taas penisilliinikuurin ja piikkiä pitäisi iskeä vielä neljä päivää. Lisäksi yöksi laitetaan betadine-haude, päiväksi hunajavoidetta (tästä äiti tykkää!), haavaa huuhdellaan pari kertaa päivässä ja veri laitetaan kiertämään kävelemällä. Tulehdus kuulemma johtui siitä, että haava meni umpeen liian äkkiä ja pöpöt jäivät sisälle, eivätkä märkineet ulos. Nyt siis näin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti