Pitihän sitä jalkaa lähteä näyttämään klinikallekin, kun säären patti ei lähtenyt liukenemaan, kasvoi vain. Menin tekemään aamutallia kuudelta ja kahdeksalta lähdettiin jo Helmin kanssa matkaan. Oli kauhea keli, lunta pyrytti eikä pienempiä teitä oltu edes aurattu. Onneksi (äitillä) on hyvä vetoauto, muuten olisi ollut tosi tuskainen reissu.
Päästiin meidän lempparilääkärin tutkittaviksi. Ensin hän tunnusteli Helmin jalan ja sitten katsottiin ulkona liikkeet käynnissä ja ravissa. Helmi oli vähän lentoon lähdössä, mutta liikkeet olivat kuitenkin puhtaat. Seuraavaksi hevonen laitettiin pakkopilttuuseen ja rauhoitettiin. Jalasta otettiin röntgenkuvat ja samalla kuvattiin maha hiekan varalta. Mahassa oli hiekkaa pieni määrä, se ei kuulemma haittaa mitään, eikä tarvi antaa sen takia psyllium-kuuriakaan.
Sääriluusta löytyi hiushalkeama, eli hokki oli raapaissut siihen ja halkeama on vähän auennut. Halkeama katsottiin vielä ultraäänelläkin. Eläinlääkäri sanoi, että vaikka tämä kuulostaa kamalalta, se ei itse asiassa ole niin paha juttu. Luun pitäisi parantua itsestään, eikä se lähde tuosta enempää halkeilemaan. Haavan ja särön välissä oleva patti on ilmeisesti rustottumaa ja voi olla että se lähtee pois, tai jää siihen, tai sitten tulee vaikka nyrkin kokoinen luuliika... Seuraavan kuukauden ajan vain taluttelen Helmiä ja menemme kontrolliin 27. päivä. Lisäksi Helmi sai taas uuden Oriprim-kuurin ja vielä Metacamiakin, että tulehdus saataisiin pois.
Näin meillä käy naarmun kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti