Katseet tulevaan

Uusi karsina

Helmi vaihtoi tänään karsinaa, kun vanhan ovi oli niin kammottavan raskas sulkea. Hieman se ihmetteli kun käveltiinkin vanhan karsinan ohi ja tutki sitten uuden tarkasti. Varusteetkin muuttivat toiseen satulahuoneeseen ja sain tuoda taas varustearkkuni tallille. Muuten olikin sitten tavallinen päivä. Kävin aamulla hoitamassa jalan ja laittamassa tarhaan vettä. Illemmalla sitten uusi reissu, harjaus, kävely, kylmäys ja jalan hoito.

Ja TAAS klinikalla

Pitihän sitä jalkaa lähteä näyttämään klinikallekin, kun säären patti ei lähtenyt liukenemaan, kasvoi vain. Menin tekemään aamutallia kuudelta ja kahdeksalta lähdettiin jo Helmin kanssa matkaan. Oli kauhea keli, lunta pyrytti eikä pienempiä teitä oltu edes aurattu. Onneksi (äitillä) on hyvä vetoauto, muuten olisi ollut tosi tuskainen reissu.

Päästiin meidän lempparilääkärin tutkittaviksi. Ensin hän tunnusteli Helmin jalan ja sitten katsottiin ulkona liikkeet käynnissä ja ravissa. Helmi oli vähän lentoon lähdössä, mutta liikkeet olivat kuitenkin puhtaat. Seuraavaksi hevonen laitettiin pakkopilttuuseen ja rauhoitettiin. Jalasta otettiin röntgenkuvat ja samalla kuvattiin maha hiekan varalta. Mahassa oli hiekkaa pieni määrä, se ei kuulemma haittaa mitään, eikä tarvi antaa sen takia psyllium-kuuriakaan.

Sääriluusta löytyi hiushalkeama, eli hokki oli raapaissut siihen ja halkeama on vähän auennut. Halkeama katsottiin vielä ultraäänelläkin. Eläinlääkäri sanoi, että vaikka tämä kuulostaa kamalalta, se ei itse asiassa ole niin paha juttu. Luun pitäisi parantua itsestään, eikä se lähde tuosta enempää halkeilemaan. Haavan ja särön välissä oleva patti on ilmeisesti rustottumaa ja voi olla että se lähtee pois, tai jää siihen, tai sitten tulee vaikka nyrkin kokoinen luuliika... Seuraavan kuukauden ajan vain taluttelen Helmiä ja menemme kontrolliin 27. päivä. Lisäksi Helmi sai taas uuden Oriprim-kuurin ja vielä Metacamiakin, että tulehdus saataisiin pois.

Näin meillä käy naarmun kanssa!

Tallitonttuna

Minä vietän oikeaa tallijoulua, teen nimittäin tallivuoroja aatosta tapaninpäivään asti. Helmi on arvostanut sitä, että mamma hoitaa aamuin, päivin ja illoin, vaikka onkin vähän mustasukkainen siitä, että hoidan muitakin hevosia. 

Tallilla kävi klinikalta eläinlääkärejä raspaamassa ja rokottamassa torstaina ja sain toisen heistä vilkaisemaan Helmin jalkaakin. Helmin antibiootit olivat loppumassa, joten se sai vielä Oriprim-kuurin niiden päälle. Sitä on syötetty perjantaiaamusta saakka. Jos turvotus ei lakkaa pitää käydä klinikalla katsomassa, että onko iskussa irronut sääriluusta siru, jonka takia haava on turvoksissa.

Olen nyt hoitanut haavaa "kuivana". En ole enää laittanut haudetta yöksi, iltaisin vain kylmännyt lumella, pessyt, desinfioinut ja laittanut yön ajaksi Animalintexin - joka tosin on aamulla valahtanut. Aamulla ja päivällä kävelyn jälkeen taas samat toimet. Jalka ei ole enää ollut turvonnut, mutta haavan ympäristö on ajettunut. Elättelen vielä toivoa, ettei tarvisi mennä klinikalle. Tiet ovat armottoman liukkaat ja liikennettä on kovasti, joten ei yhtään huvittaisi lähteä liikkeelle trailerin kanssa.

Kaikesta huolimatta...

Lisää lääkettä

Kävin aamulla tsekkaamassa jalan ja koska se oli taas turvonnut, soitin eläinlääkärille. Saatiin lääkettä vielä kolmeksi päiväksi, mutta tällä kertaa tosiaan suun kautta annettavaa "kun se pistäminen oli yhtä kamalaa omistajalle ja hevoselle". Se oli samaa aniksenhajuista tahnaa, mitä Helmi sai toissa syksynä, kun sillä oli eräänä päivänä kaksi polvea päällekäin. Pisteet eläinlääkärille ja apteekille, kun tuubit olivat valmiina odottamassa - toisin kuin viimeksi, kun odottelin reseptin tuloa hyvän tovin kaupungilla ja jouduin vielä hakemaan puolet tavarasta toisesta apteekista.

Kävely alkaa riittää Helmille, se kaipaisi töihin. Jospa tällä viikolla uskaltautuisin jo selkäänkin. Ei meiltä liikuntaa ole kielletty, mutta en hirveä ratsastaa lääkekuurilla olevalla hevosella, jolla on jalka kipeä. Käytiin kävelemässä lyhyt metsälenkki. Sinne oli taas saatu valot päälle ja pohja oli ihanassa kunnossa. Välillä piti kyllä hieman kahlata, mutta ei ollut yhtään liukasta tai kovaa. Helmi puhisi ja pörisi koko matkan, se käy nyt ihan ylikierroksilla. Ja sen verran sitä ovat vieraatkin nyt sorkkineet, että se on aika varuillaan ihmisten suhteen tavanomaisen yliystävällisyyden sijaan.

Uudet popot ja viimeiset tropit

Kengittäjä kävi tänä aamuna minun ollessa töissä. Helmi sai uudet talvikengät, jotka ovat numeron vanhoja isommat, ovatkohan jo neloset? En muistanut katsoa. Kengät tulivat nyt hieman kavion reunan ulkopuolelle, joten saa toivoa ettei Helmi ala urakalla polkemaan niitä irti. Lisäksi sille laitettiin tilsakumit. Kun menin iltapäivällä tarhalle, ei Helmi tullut vastaan. Näin käy joka kerta kun joku vieras käsittelee sitä. Illalla se kuitenkin oli jo leppynyt.

Tänään pistettiin viimeiset penisilliinit ja saan huokaista helpotuksesta, hevonen jäi henkiin! Mutta kyllä se tänään meni jo ihan överiksi, neiti Hevonen painelee karkuun heti neulan nähdessään, kiemurtelee ja säpsyy. (Itse en suhtaudu neuloihin yhtään paremmin, mutta kyllä se silti ärsyttää ja tekee homman vaikeammaksi.) Jalka oli tänäkin aamuna turvoksissa, joten saa nähdä pitääkö huomenna soitella uudestaan eläinlääkärille. Nyt kyllä otan sulfakuurin, en kestä enää pistää.

Sitä samaa

Samanlainen päivä kuin eilen. Jalka oli aamulla turvoksissa, kylmäsin sen ja laitoin hunajavoidetta. Päivällä sain taas avustajan pitelemään Helmiä piikityksen ajaksi. Hevonen käyttäytyi nyt ehkä vähän paremmin, mutta minulla oli pieniä teknisiä ongelmia ruiskujen kanssa. Sain ilmeisesti alipaineen aikaiseksi, eikä penisilliini tahtonut tulla ruiskuun. Ensimmäisellä piikki myös osui verisuoneen ja ruiskuun tuli vähän verta testatessa. Kokeilinkin sitten ruiskuttaessa moneen kertaan, että piikki on edelleen lihaksessa. 

Illalla käytiin vielä kävelyllä ja keli oli taas aika surkea. Eiliset sohjot olivat jäätyneet koviksi piikeiksi ja peilijääkohdat olivat ehkä vielä aiempaa liukkaammat. Ainakaan ei tullut tieroja ja Helmi pysyi hyvin pystyssä. Se myös hiljensi nätisti tipuaskeliksi aina kun pyysin. Lenkin päälle vielä kylmäsin jalan ja laitoin yöksi hauteen.

Hirvittää

Jalka oli taas aamulla paksu, mutta suli päivän mittaan ihan kivasti. Jouduin nyt itse pistämään penisilliinit ja kyllä se hirvittää. Pelkästään sekin että itse pelkään piikkejä olisi tarpeeksi, mutta kun pelkää vielä että piikittää suoneen ja tappaa hevosensa... Huh huh. En uskalla laittaa Helmiä ketjuihin ettei se revi itseään irti tai taita niskojaan jos joutuu shokkiin, joten kaveri tuli pitämään sitä kiinni. Mutisin ilmeisesti vähän kierrellen ja kaarrellen, ettei Helmi ole kovin helppo piikitettävä, joten siinä vaiheessa kun piikki oli isketty, seisoin yksin käytävällä ruisku kädessä ja Helmi oli ponkaissut karsinaan turvaan. :-) Tutisevin käsin ja hokien "älä kuole, älä kuole", sain lopulta molemmat ruiskut tyhjennettyä. Nyt saa hengähtää huomiseen.

Illalla käytiin kävelyllä ja keli oli ihan hirveä. Maneesille menevä tie oli peilijäällä ja hiittisuora raskasta sohjoa. Mentiin sitten maneesille pyörimään, vaikka olisi kivempaa kävellä ulkona oikea lenkki. Helmi ei näyttänyt enää ontuvan jalkaa ja se antaa paremmin myös koskea siihen. Ihan hyvä senkin takia, että maanantaina olisi kengittäjä tulossa. Yöksi laitoin taas hauteen.

Pistetään, pistetään piikkiä kaulaan...

Jalka oli yön jäljiltä turvonnut, joskin pahin pöhötys laski aamulenkin aikana. Oli kamala keli liukastella niin jalan kuin autollakin, joten en halunnut lähteä viemään Helmiä klinikalle. Soitin kunnaneläinlääkärille, joka tuli käymään iltapäivällä. Helmillähän on kammo lehmälääkäreitä kohtaan ja eläinlääkärilaskun lisäksi pitää aina investoida uuteen riimuunkin... Nyt otin Helmin heti irti ketjuista ja pitelin itse kiinni. Tämä eläinlääkäri sai jopa tutkia, vaikka heppa pari kertaa ampaisikin karkuun.

Lääkäristä antibiootteja olisi pitänyt alkaa antaa heti haavan tultua, mutta eipä sitä arvaa mikä tulehtuu ja mikä paranee. Taisin tottua liikaa siihen vuohisen ammottavaan haavaan, kun en heti soittanut eläinlääkäriä tavanomaisen hysteerisenä.

Helmi sai kuitenkin taas penisilliinikuurin ja piikkiä pitäisi iskeä vielä neljä päivää. Lisäksi yöksi laitetaan betadine-haude, päiväksi hunajavoidetta (tästä äiti tykkää!), haavaa huuhdellaan pari kertaa päivässä ja veri laitetaan kiertämään kävelemällä. Tulehdus kuulemma johtui siitä, että haava meni umpeen liian äkkiä ja pöpöt jäivät sisälle, eivätkä märkineet ulos. Nyt siis näin päin.

Tympiää

Taas kylmäystä aamuin, päivin, illoin. Turvotusta oli enemmän kuin eilen, enimmäkseen säären pitkän haavan kohdalla, mutta myös muualla jalan alueella. Helmi ontui edelleen, mutta toisaalta antoi jo vähän tutkia jalkaa, eikä kiskonut sitä heti piiloon. Lämpö oli tasan 38. Kyselin klinikalta hoito-ohjeita ja he käskivät katsoa vielä huomiseen ja tarkistaa että laskeeko turvotus liikuttaessa. Illalla käytiin kävelemässä hiittisuoralla ja raviradalla ja turvotus tuntui tosiaan laskevan. Yöksi laitoin vielä Betadine-hauteen.

Jotain hauskaakin Helmi aina järjestää. Jätin sen irti pesupaikalle siksi aikaa kun vein loimen karsinan eteen. Kuulin kummallisia ääniä ja kysyin käytävällä olevilta tytöiltä, että mitä se minun eläin touhuaa. "Se avasi vesihanan ja juo nyt letkusta vettä", kuului vastaus. 

Ei hyvä, ei kamala

Helmin jalka on säären kohdalta turvonnut, ei nyt sentään palloksi, mutta kyllä siinä on aika isolla alueella nestettä. Lämpöä oli 38,2. Kävin kylmäämässä ja desinfioimassa jalan ennen töihin menoa, heti töiden jälkeen ja vielä illalla. Illalla käytiin myös kävelyllä taluttaen. Jalka on tosi arka, en saa koskea siihen oikeastaan ollenkaan ja Helmi ontuu vähän. Paikalle osuneen hierojan mielestä se käveli ihan hyvin ja sitä kannattaa kuulemma kävelyttää, vaikka se vähän arkookin. Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Helmi on ihan erityisen mammantyttö nyt, se tuli portille hirnuen vastaan ja hakee selvästi turvaa ja hoivaa.

Voi kökkö.

Olin lähdössä tänään ratsastamaan ja suunnittelin tekeväni avotaivutuksia, mutta toisin kävi. Harjatessa huomasin, että Helmillä oli vasemmassa takasessa pitkä naarmu. Tarkemmin katsottuna siinä oli haavaa useammassa pätkässä, ylimmäinen puolessa välissä sisäreittä, pisin (n. 15 cm) sääressä ja jotain tuntui ihan ruununrajassa asti. Syvimmältä reikä näytti takapolven edessä, mutta en ihan tarkkaan nähnyt kuinka syvältä. Jalka oli vähän lämmin ja arka, verta ei tietenkään ollut tullut paljoa.

Ratsastus siis jäi, mutta kävin taluttamassa Helmiä kiekan maneesilla, että veri kiertäisi ja hevonen ei joutuisi seisomaan. (Muistakaa liikuttaa ja juottaa hevosia pakkasilla ettei tule ähkyä!) Letkutin haavaa ennen ja jälkeen kävelyn ja roiskin vielä Betadinea ja Cothivetia päälle. Onneksi on lumi- eikä mutakeli. Menen vielä aamulla katsomaan missä kunnossa jalka on ja tekeekö se impparia. 

Välillä myös kakkapäivitys. :-) Helmillä on edelleen maha vähän löysä, lanta ei ole pelkkää nestettä, mutta aika pehmeää se on. Ostin Agrissa käydessä Progutia, ja laitoin tänään sitä 50 g ruokaan. Katsotaan onko siitä mitään apua vai pitääkö vain todeta, että minulla on hevonen, jonka maha ei kestä talvea.

Jotain jännää

Syksyllä kävin Helmin vapaapäivinä tallilla viiden-kuuden aikoihin ja jätin sen harjauksen jälkeen sisälle. Nyt olen käynyt aikaisemmin, koska hevosilla ei ole pakkasella vettä ulkona ja haluan juottaa Helmin päivällä. Eilenkin kävin kolmen aikaan juottamassa ja harjaamassa, ja vein Helmin takaisin ulos. Iltatallin aikaan tarhan aita oli ollut rikki ja Helmi lehmälaitumella... En tiedä oliko se säikähtänyt jotain ja tullut aidoista läpi, vai oliko se tylsistyneenä päättänyt, että hän ei kahdeksaan asti tarhaa, kun Poniherrakin on sisällä. Onneksi se ei ollut satuttanut itseään. Pitää ehkä palata takaisin vanhaan rytmiin ja jättää se vähän aiemmin illalla sisälle. Itse saisin kyllä sydärin, jos minun tallivuorolla joku hevonen puuttuisi tarhastaan!

Tänään oli ratsastuspäivä ja asetin tavoitteeksi, että tänään ei tule yhtään väärää laukkaa eikä peitsiaskelia laukasta raviin siirtyessä. Tavoitteet totetutuivat, muuten ei mennyt niin hyvin. Maneesissa oli aluksi kaksi ratsukkoa ja Helmi seurasi niitä tarpeettoman kiinnostuneena. Huomasin joutuvani puskemaan sitä pohkeella eteenpäin joka askeleella, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Jouduin käyttämään pohjetta aika napakasti, että se alkoi taas kuunnella, mutta alkuverkka oli kyllä aika surkea.

Kun muut lähtivät ja alettiin ratsastaa "tosissaan", Helmi alkoi liikkua paremmin. Se ei tosin helposti tullut ulko-ohjalle, mutta sitten käänsin sen aina ensin taipumaan sisälle ja siitä sain ulko-ohjan tuntumalle. Mentiin ympyrällä ja nostin siitä aluksi oikeaa laukkaa. Helmi nosti myötälaukan ja laukka oli kivan tuntuinen, joskin hidas, Helmi oli taas pohkeen takana. Muutaman noston jälkeen laukka alkoi pyöriä paremmin, sain ulko-ohjan hyvälle tuntumalle ja ehkä ensimmäistä kertaa pääsin oikeasti ratsastamaan laukkaa! 

Vasemmalle laukka oli aluksi taas ihan vinoa ja tönkköä, mutta kun otin aika nopeita siirtymiä - puoli ympyrää laukkaa, puoli ravia - laukka parani huomattavasti. Ja siirtymät olivat puhtaita! Lopuksi vielä kierrettiin maneesia laajalla kahdeksikolla välillä eteen-alas venyttäen ja Helmi tuntui tosi kivalta.

Tarmokas pikku hevonen

Vuorossa oli estetunti kahden viikon tauon jälkeen. Yritin verkata Helmiä koulupäädyssä edellisen tunnin loppumista odotellessa, mutta oli niin ahdasta, ettei Helmi oikein toiminut. Estepäädyssä se sitten heittäytyi taas ihan hysteeriseksi eikä voinut mennä liukuoven lähelle. Hengittelin syvään ja pyörittelin Helmiä ensin käynnissä kaikkien esteiden ympäri ja sitten ravissa etenkin pelottavassa päädyssä. Helmi peitsaili, ryntäili ja kiemurteli aikansa, mutta tasoittui sitten ja alkoi ravata ihan kivasti. Toiset tuntilaiset olivat siinä vaiheessa jo valmiita, mutta me otettiin vielä laukat molempiin suuntiin ja Helmi laukkasi HYVIN.

Reenit aloitettiin sinivalkoisella ristikolla, jota lähestyttiin vasemmassa kierroksessa kaarevalla uralla ravissa. Esteen päällä johdettiin vasemmalle ja pyrittiin jatkamaan myötälaukassa. Helmi oli tosi säpäkkänä, se nosti laukkaa jo ennen estettä ja tykitti esteeltä ristilaukassa kohti toista päätyä. Tätä harjoiteltiin aikamme, kunnes pystyttiin tulemaan laukassa ja jatkamaan myötälaukassa. Toiseen suuntaan otettiin mustavalkoisella esteellä samaa harjoitusta. Olin varma että Helmi kieltäisi esteelle (tosi mahtava ajatus ratsastajalta), kun siinä oli värikkäät johteet, joita Helmi on moneen kertaan pelännyt. Mutta ei, Helmiä ei haitannut yhtään. Kaarteesta jatkettiin kuuden laukan päässä olevalle pinkki-ruskealle ristikolle. Ensimmäisellä kerralla meinattiin mennä ohi, kun rysäytettiin ensimmäinen este alas, mutta yli päästiin joka kerta.

Seuraavaksi tultiin yksittäistä okseria, jonka sivuilla olevia johteita käytiin haistelemassa ensin. Okseri oli meidän "hankalassa paikassa", eli katsomon edessä ja suunta kohti liukuovea. Helmi ei taaskaan epäröinyt hypyissä yhtään, mutta kiemurteli esteen jälkeen samalla tavalla kuin edellisellä kerralla jumppasarjalla. Kiemurtelu loppui, kun ratsastaja piti pohkeet kiinni esteen jälkeen... Okserin jälkeen tultiin vielä keskellä kenttää olevaa violetti-keltaista ristikkoa, johon käännyttiin oikeassa kierroksessa pitkältä sivulta ja esteen päällä johdettiin vasemmalle ja jatkettiin siitä vasemmassa laukassa. Helmin kanssa tultiin aluksi ravissa ja myötälaukka saatiin sillä, että melkein istuin satulassa esteen päällä ja annoin laukka-avut lantiolla. Laukassakin saatiin kai kerran vaihto onnistumaan.

Lopuksi mentiin vielä kaikki esteet ratana: Oikeassa kierroksessa liukuoven edessä olevalle pystylle, linja pinkki-ruskealle ristikolle, puoliympyrä ja okserille, päädyn kautta ja keskellä olevalle violetti-keltaiselle pystylle, vasemmalle ja pitkä tie liukuoven eteen sinivalkoiselle pystylle. Ristikon jälkeen jouduttiin ottamaan ylimääräinen ympyrä, kun Helmi tykitti väärää laukkaa horisonttiin. Muuten selvittiin radasta läpi, joskaan tyylipisteitä ei paljon tainnut herua. Uudestaan mentiin vielä violetti-keltainen, kun johdin huonosti sille esteelle.

Kaiken kaikkiaan oli ihan älyttömän hauskaa sekä hevosella että ratsastajalla. Helmi ei epäröinyt hypyissä ollenkaan, vaan oli tosi rehellinen. Monta kertaa jouduin pysäyttämään seinään, kun vauhtia oli ihan liikaa. Taisi kostautua se tiistain tyngäksi jäänyt maastokerta, kun oli niin hirveästi energiaa. Huonoa oli myös se, että Helmi tuli monesti ristilaukalla alas ja monesti nostettiin väärä laukka (myös oikeaa vasempaan kierrokseen). Hevonen ei ollut samalla tavalla avuilla kuin kouluväännössä, joten vika oli varmasti minun.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ajattelin käydä oikein leppoisella ja mukavalla maastoratsastuksella ihanaisen suomenhevoseni kanssa näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Leppoisa ja mukava eivät vain tulleet mukaan tälle reissulle. Minulla oli kummallinen olo, kun jätin ensimmäistä kertaa tälle talvelle saappaat pois ja ratsastin toppahousuissa ja ratsastuslenkkareissa. Tuntui kuin olisi ajanut autolla ilman turvavyötä. Helmi taas päätti säikkyä ainakin joka toista ihmeellistä asiaa ja oli muutenkin kiireinen ja tuhannen mutkalla koko ajan. Kaiken huipuksi metsälenkille ei voinut mennä, koska siellä oli (kyltin mukaan) hakkuu menossa. Niinpä me kierrettiin raviradan ja hiittisuoran kautta puolen tunnin kävelylenkki ja palattiin takaisin tallille. 

Todistusaineistoa

Eilen sain kuvaajan mukaan maneesille, on aina kiva välillä saada kuvamateriaalia siitä missä milloinkin mennään. Ja jos tätä päivää vertaa siihen millainen Helmi oli vuosi sitten - no ei kyllä pysty edes vertaamaan. Oli tosi liukas keli ja olisin toivonut itsellenikin hokkikenkiä, Helmillä kun ei tuntunut olevan mitään ongelmia päästä maneesille ja takaisin.

Työt aloitettiin tekemällä pysähdyksiä, aluksi löysällä ohjalla ja sitten tuntumalla. Kun Helmi tuntui ihan hyvältä käynnissä, alettiin verkata ravissa. Mentiin ihan vain ravia uralla ja ympyröillä Yritin ajatella ulko-ohjaa ja olla roikkumatta sisäohjassa. Helmi oli ihan kiva, huomio tahtoi vain olla jossain muualla, vaikka se muuten olikin ihan rauhallisessa mielentilassa.

Itse tehtävänä mentiin harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka jälkeen aina pääty-ympyrä laukassa. Aluksi mentiin vasempaan kierrokseen ja laukka oli vähän ponnetonta, mutta kuitenkin kohtalaista. Oikealle laukka oli taas parempaa ja näytti minusta videollakin jo melkein hevosen laukalta - eikä esimerkiksi aasin.

Tänään oli lumimyräkkä ja onneksi Helmillä oli toppaloimi päällä. Lanta oli nytkin löysää, mutta ei samanlaisia läjiä kuin viimeksi.

http://youtu.be/5n6aDylDDRU

Talvitunnelmissa

Helmillä on ollut taas maha kuralla, kuten oli viime talvenakin. Alkuviikosta annoin sille Biobak-kuurin ja eilen lanta oli  normaalia karsinassa ja ratsastaessa. Nyt kun siivosin tarhaa, huomasin että tänään oli tullut "lehmänläjiä". Helmillä on ollut fleecevuorinen sadeloimi tarhassa siitä asti, kun sen selkä kipeytyi ja loimitus on jatkunut vaikka selkä on hyvässä kunnossa. Vaihdoin Helmille ohuen toppaloimen päälle testiksi, jos lämpinä pitäminen auttaisi tuohon mahaan kuten viime vuonna. Testaillaan! Helmihän sai terveen paperit kun se kävi klinikalla verikokeissa ja hiekkaröntgenissä. Heinää se saa nyt 3+3+3 kg päivässä ja syksyllä maha oli hyvässä kunnossa samanlaisella heinällä - tietysti joka paali on vähän erilainen.

Tuntumaa

Oltiin Helmin kanssa koulutunnilla. Aiheena oli tuntuma, eli juuri se mihin me tarvitaan neuvoja. Aloitettiin hakemalla ulko-ohjan tuki käynnissä ja kun se oli kunnossa, lyhennettiin käyntiä muutaman askeleen ajaksi ja sitten ratsastettin taas eteen. Ravissa tehtiin samaa, Helmin kanssa mentiin lähinnä ympyrällä ja ulko-ohjaa ja istuntaa käyttämällä lyhennettiin ravia hetkeksi. Helmi toimi ihan kivasti, tosin varmaan hidastukset olisivat saaneet olla näkyvämpiä.

Laukka otettiin aluksi ravista. Ihanaa kun sai vinkkejä omaan istuntaan, laukassa istuminen helpottui huomattavasti, kun lakkasin puristamasta polvilla... Helmi laukkasi pätkittäin ihan kivasti, etenkin kun maltoin oikeasti hellittää sisäohjasta. Alan liikaa auttamaan sitä ja pitäisi vain antaa hevosen laukata itse. Laukannostot käynnistä eivät heti onnistuneet. Piti saada hevonen suoraksi ja pehmeäksi ja nostaa kaarteesta lantiolla. Oikeaan kierrokseen tuli käynnistä useampi väärä laukka - yllätys. Siinä pitäisi jälleen kerran hellittää sisäohjasta enemmän.

Olen selvästi ratsastanut nyt oikealla tavalla, kun tehtiin tunnilla ihan samansuuntaisia asioita. Alan vain hätäillä aina, kun on neljä muutakin ratsastajaa, enkä malta odottaa, että hevonen olisi valmis siirtymiin vaikka tiedän ettei nyt onnistu. Helmi oli kuitenkin aivan ihana.