Ahaa-elämys

Helmillä oli eilen taas ratsastuspäivä. Olen päättänyt aloittaa heti viisivuotishurjastelut, eli viisi ratsastuskertaa viikossa, vaikka mehän reenataan nyt vain se 10 minuuttia kerrallaan. Laskin että viiteen kertaan päästään, kun mennään peräkkäin kaksi päivää ja huilataan yksi. Maneesissa oli tunti menossa ja meidän piti ratsastaa estepäädyssä, missä on Helmin kammoama Ovi. Vielä kun esteet ovat aina levällään, niin siellä on tosi vaikea keksiä mitään järkevää reittiä, eikä liian lähelle toista puolikastakaan voi mennä, kun Helmi lähtee puskemaan lapa edellä kohti toisia hevosia.

Aikamme siis siinä väännettiin ja yritin olla välittämättä siitä, että 3/4 kierroksesta mentiin jännittyneenä ja vinottain, lapa sisään puskien ja pää Oveen päin kääntyneenä, karkuun yrittäen ja 1/4 nätisti pyöreänä. Mutta alkaahan se ärsyttää, kun sama toistuu joka kerta. Pysäytin sitten välillä ja käytiin tuijottelemassa ovea eri etäisyyksiltä, mutta sekään ei auttanut. Yritin siirtyä enemmän toiseen laitaan, mutta sitten alkoi se ratsukoiden teilausyrittely. Yhtäkkiä huomasin, että mitä kauempaa yritin Ovea kiertää, sitä vahvemmin Helmi reagoi. Aloin ratsastaa ihan oven edestä ja kas, tuijottelun suhdeluku kääntyi vähintäänkin toisin päin. Höh, olisinpa tajunnut tuon aiemmin.

Ai niin, nyt ollaan kahdesti kävelty ravurin ohi riekkumatta, jei!