Laskiaistiistaita vietettiin lumisateisissa merkeissä, mutta iltapäivällä sai nauttia muutaman tunnin kauniista auringonpaisteesta. Lähdettiin Helmin kanssa maastoon, jossa tarkoituksena oli käydä rauhallinen kävely- ja ravilenkki, mutta hevosella oli ihan toiset ajatukset.
Alkumatka meni taas kyttäillessä ja ihmetellessä maailman menoa, kun liikkeellä oli taas jos jonkinlaista Traktoria, Hevosta ja Heinänkortta. Maastossa Helmi rentoutui ja nostin ravin. Helmi nosti laukan. Minä pudotin raville. Helmi nosti laukan. Voisin jatkaa tätä vielä moneen kertaan. Alkuravista ei siis tullut mitään, Helmi oli ihan intopinkeänä menossa. Otettiin käyntipätkä ja sen jälkeen annoin Helmin laukata hetken aikaa ihan pyynnöstä. Ja voi sitä hevosen riemua! Hampaat irvessä jarruttelin kurveihin, kun tämä älypää ei olisi kyllä itse sellaista hoksannut, hyvä kun sain pysähtymään lopulta ylämäkeen. Otettiin taas käyntiä ja loppuravit, jossa pidätin joka ikisellä askeleella.
Mietin tietenkin sitä, että onko se nyt kipeä, kun joskushan hevonen saattaa laukata kun ravi sattuu. Mutta ravin rytmi tuntui kyllä tasaiselta ja kun hyppäsin loppukäynniksi taluttamaan, jalkojen liikkeet näyttivät symmetrisiltä ja takajalat astuivat 30 senttiä yli. Joten kai se oli vain niin innoissaan ja paineissaan yli kahden kuukauden hissuttelun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti