Ulkona tulee lunta vaakatasossa, olinpa taas kiitollinen maneesista! Jo hevosen hakeminen tarhastakin oli urakka, kun lunta oli kinostunut puoleen väliin porttia ja koko reitti oli tukossa. Helmikin tipahti mahaansa myöten ojaan, kun hamusi maasta heinänkorsia sillä aikaa kun minä ähersin porttia kiinni.
Mutta maneesissa ollessa ei tuntunut missään. Sielläkin oli tosin sisällä lunta ja meidän piti käydä rauhassa tutkimassa lasioven eteen tullutta kinosta. Kun se oli molemmin puolin hyvin tarkasteltu ja vaarattomaksi todettu, siitä pystyi ratsastamaan ohi.
Helmi oli aluksi vähän ponnettoman tuntoinen, pelkäsin jo että onko se kipeänä, mutta se sai normaalitempon takaisin kun aloin ratsastamaan sitä ulko-ohjalle. Nyt saattoi käyttää oikeasti pohkeita, kun normaalivauhti ei ollut tähtiaikaan kelpaava ja sain Helmin oikein mukavaan muotoon.
Vasen laukka meinasi ensin jäädä töpöttäväksi, joten ajoin reilusti eteenpäin ja Helmi vähän syöksähtikin. Sen jälkeen pyöri paremmin. Oikea oli tietysti parempi ja myötälaukkakin nousi heti ensimmäisellä kerralla. Loppuravia otettiin kahdeksikolla ja ensimmäistä kertaa (tauon jälkeen) Helmi venytti eteen-alas enemmän kuin pari askelta kerrallaan. Se oli vähän rauhallisemmassa olotilassa kuin muulloin, tosi kiva! Se ei myöskään painanut ohjalle kertaakaan, vaan oli mukavan pehmeä edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti