Suunnistettiin tänään maastolenkille ja kaikenlaista jännittävää oli varattuna meitä varten. Ensin konehallissa käynnisteltiin traktoria, pysähdyttiin sitä Helmin kanssa ihmettelemään ja ilmeisesti porukka luuli, että me pelätään sitä kamalasti, eivätkä uskaltaneet ajaa ulos. Kaikki huiskivat yhdessä, että menkää vaan ohi, joten pakkohan siitä oli tallustella. Seuraavaksi kaukalolla tapahtui jotain ihmeellistä: yksi ihminen kaivoi lapiolla reunoja ja toinen ajoi siellä ruohonleikkuria(?!). Sitäkin jäätiin katselemaan vähäksi aikaa. Siinä vaiheessa kun Helmi halusi katsella myös parin sadan metrin päässä olevia taloja, totesin että kyllä noista sentään suoraan pääsee ohi.
Sitten oli joku auraaja tehnyt Helmille ilkeitä jekkuja ja ajanut koloja lumivalliin. Ne olivat niin pelottavia, että Helmin piti kääntyä takaisin kotiin. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja eiköhän ollut puu ihan väärässä paikassa! Siitä me juostiin ohi - tiedä vaikka karhu olisi sen alla vaanimassa. Ja kaiken huipuksi radalla oli HEVOSIA. Ja joillakin oli jopa KÄRRYT. Tilanne vaati tietysti peitsausta ja pään heilutusta.
Päästiin lopulta metsälenkille ja siellä olikin vähän rauhallisempi fiilis. Otettiin pieni pätkä ravia ja Helmi muisteli olevansa ravuri ja vauhdista piti vähän keskustella. Itse asiassa jokaisella askeleella piti pidättää ja nostaa keulaa ylös, ettei se lysähtänyt etupainoiseksi ja juossut alta pois. Liekö ollut sama auraaja, joka oli metsäänkin tehnyt kolon, jonka takia piti tehdä melkoinen hypähdys. Käyntimatka takaisin kotiin oli sentään rauhallinen.
Tallissa venyttelin taas Helmin jalat ja tänään se haukottelikin vasenta etujalkaa venyttäessä. Hieroin molempia lapoja, mutta se ei ilmeisesti tuntunut nyt missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti