Mentiin eilen maastoon vetohevoseksi uudelle tallikaverille. Kun metsälenkillä juoksi takaa ravuri, olin huojentunut kun huomasin, että Pikkuneitihän se vain siellä. Huokaisin liian aikaisin, sillä Helmi pisti pystyyn raviriehansa ja teki sellaisia pystyynhyppyjä ja pukkeja, että luulin välillä ottavani tuntumaa maahan. Varmaan kilometrin se riehui, syöksyili, peitsaili ja yritti karata käsistä.
Tänään oli mycke bättre ratsastus, mentiin aikataulujen takia tunnille, vaikka vuorossa olisikin ollut vapaapäivä. Aluksi mentiin käynnissä kahdeksikkoa, jossa keskikohdassa suoristettiin ja minun piti seurata peilistä onko Helmi suora. Se on itse asiassa melko suora. Tuntuma ei vielä tuossa vaiheessa tuntia ollut kovin hyvä, ja Helmi oli kovin herkkä ulkopohkeelle, välillä takaosa tuli sisälle.
Jatkettiin samaa kevyessä ravissa ja muutaman kiekan jälkeen otettiin keskikohtaan käyntisiirtymä. Nyt monet (eivät kaikki) siirtymät onnistuivat, etenkin kun käytti kaarretta apuna. Minun piti tarkkailla kovasti käsiäni, kun ne meinaavat nousta ylös ja ohjat liukuvat välillä käsistä.
Seuraavaksi mentiin lävistäjillä askeleen pidennystä, joka tosin oli kuulemma jo keskiravia. Minun ei tarvinut kuin hengittää ulos ja ajatella eteen ja Helmi teki hienosti. Jatkettiin kouluratsuna vielä hetki ja tehtiin lyhyitä kokoamisia. Helmin ryhti nousi heti, kun pyysin pohkeilla vatsaa ylös.
Olin taas tosi tyytyväinen pikku hevoseeni. Vaikka se on joskus kamala hössö ja osaa riehuakin, niin toisaalta sillä on myös se kultainen puoli, että se haluaa miellyttää ja tehdä parhaansa. Alan hiljalleen ymmärtää, että tuli sitten ostettua tamma. Elämä ei ole tasaista taapertamista tämän kanssa.
 |
| Jalustimet + satulahuopa. ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti