Pääsin lopultakin tallille, tosin kiertotietä pitkin ja kahdesta tulva-alueesta läpi roiskutellen. Vesi oli kuitenkin laskenut jo niin, että Helmikin oli laitumella. Neiti oli tietysti nyrpeä ja käänsi takapuolensa minua kohti, ottipa pari askelta karkuunkin. Pitäähän sitä vähän mieltään osoittaa kun mamma on hyljännyt.
En ollut koko kesänä saanut pestyä Helmiä, joten nyt oli sen aika. Jouhet ja karva tuntuivat aika tahmeilta harjaamattomuuden jälkeen. Käytiin kävelyllä kuivattelemassa ja katsomassa vesitilannetta toisessa suunnassa. Helmin mielikin parani yhteisen puuhailun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti