Enpäs paljastanutkaan etukäteen, että meillä oli eilen kenraaliharjoitus tunnilla. Mietittiin open kanssa miten Helmi kannattaa verkata kisoihin ja mitä radalla pitää tehdä. Tehtiin avoja ja ravisiirtymiä, sekä lävistäjiä käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli yrittää pitää Helmin mielenkiinto yllä, että se keskittyisi minuun eikä ympäristön tapahtumiin. Sitten menin pari kertaa radan läpi.
Tänään osallistuttiin kotimaneesilla raviluokkaan. Helmi oli alussa tosi täpäkkänä ja osallistui aitojen pystytykseen innoissaan. Verkassa se reagoi aika voimakkaasti ympäristöön ja etenkin kun hevosia alkoi tulla lisää, se veti kierroksia ja riehui. Nollasin sitten tilannetta, rauhoittelin juttelin ja yritin kiinnittää sen huomion. Kun kierrettin rataa, Helmi kävi tutkimassa tuomarin tuolin (kumoon) ja tervehti henkilökohtaisesti jokaista yleisöön vaivautunutta. (Ihana hevonen. ♥) Sitten vain taivuttelin sitä käynnissä ja ravissa ja yritin luoda rentoa oloa.
Helmi olikin rento vielä kun pyörittiin ympyrällä radalla, mutta kun saatiin lähtölupa, eikä saanutkaan olla enää turvallisella ympyrällä, se jännittyi ja tuijotteli taas. Rata meni vähän niin ja näin, kohtuudella kuitenkin, vaikkei todellakaan esitetty parasta osaamista. Suorituksen jälkeen Helmi oli selvästi tyytyväinen itseensä ja meni armollisesti taas tervehtimään kaikkia tyttöjä ja seurasi muita hevosia mielenkiinnolla.
Viimeiseksi me jäätiin, mutta kun luokassa oli vain kolme osallistujaa, ihanat järjestäjät antoivat meillekin ruusukkeen (jota Helmi pelkäsi). Olin alunperin ajatellut radan menevän paljon huonommin: että Helmi peitsaa (taas) tuomaria karkuun, menee lapa edellä kylkimyyryä, riepottelee minua ja hyppää lopulta aitojen yli. Joten olen oikeastaan tosi tyytyväinen suoritukseen.
Onpas se hieno ruusuke ja lapussa luki että hyvä suvi!! Ja olipa vielä naurunaama, niin että voit olla ylpeä itsestäsi ja helmistäsi!!
VastaaPoista