Odottavan aika on pitkä
28.01.2010 - 21:28
Kun aloin miettiä hevosenostoa, tiesin heti millaista hevosta hain: 3-vuotiasta suomenhevostammaa. Koko syksyn 2009 ajan seurasin hevosmarkkinoita ja siirsin kaikki ylijäävät rahat hevostilille. Joulukuussa aloin soitella myytävien hevosten perään ja tammikuussa turhautua.
Moni hevonen oli hyvä, mutta sydämeni muljahti vasta kun 17.1. näin ilmoituksen myytävänä olevasta mustasta suomenhevostammasta. Nimi kruunasi ilmoituksen, nimi "Helmi" kun on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja edellisellä viikolla olin haaveillut, että saisin Helmi-nimisen hevosen.
Katsomaanhan tuota piti lähteä, keskellä työviikkoa ja kiireitä. Helmi vaikutti rauhalliselta ja järkevältä varsalta, jonka ulkonäkö miellytti silmää. Myyjän kanssa sovittiin, että jos ostotarkastuksessa ei ilmene mitään, haen Helmin puolentoista viikon päästä itselleni. Paluumatkaani valaisivat upeat revontulet ja ajattelin, että jos olisin merkkiä pyytänyt, revontulet olisivat sellaisesta käyneet.
Ostotarkastus meni läpi ja pääsin shoppailemaan uutta tulokasta varten. Nyt Helmillä on valmiina riimu, suitset, sade- ja fleeceloimi, juoksutusvyö, delta, liina, harjat, suojat, pintelit, Helosan, Betadine, sidetarpeet jne. Vakuutuskin on jo hankittu, joskin toivon ettei sitä koskaan tarvittaisi...
Jos Helmin nimi ja revontulet eivät jo olisi olleet tarpeeksi merkillisiä, huomasin vielä erään seikan tulevasta hevosestani: Helmi on syntynyt samana päivänä, jolloin rakas vanha koirani jätti tämän maailman. Mieleen tuli väkisinkin, että tuliko Merri minulle sittenkin takaisin.
Nyt Helmin tuloon on aikaa pari vuorokautta ja jännitys yltyy. Koko viikon olen valvonut öisin ja miettinyt Helmiä. Saisipa kurkistaa tulevaan ja tietää mitä se tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti