Vuoden viimeiset ratsastukset

Helmi sai pari vapaapäivää (armahdettuna hyvästä käytöksestä) ja palasi töihin sunnuntaina. Luulisi energiaa kertyneen lomaillessa, mutta ei, hevonen oli armottoman vetelän oloinen. Tavallaan se teki mitä pyydettiin, mutta painoi kädelle ja tahmaili. Tehtiin väistöjä ja siirtymiä.

Tänään se oli tosi kiva! Mentiin edelleen siirtymiä ja etenkin oli tyytyväinen kun mentiin ravi-laukka -siirtymiä kymmenen askeleen välein ja Helmi laukkasi tosi kivasti. Tamma...

"Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää..."

Vuosi 2012

Olen näin vuoden päättyessä herennyt aivan tunteelliseksi, kun oma pikku hevoseni täyttää jo kuusi vuotta. Minne tämä aika menee? Miten Helmi voi olla jo niin iso? Päätin koota yhteen tämän kolmannen yhteisen vuotemme tapahtumat.

Tammikuu

Helmi aloitti vuoden sairaslomalla, kun tökkäsi hokilla halkeaman sääriluuhun joulukuussa. Kävely patosi hevoseen julmetusti pöllöenergiaa, joka purkautui riekkumisena ja tarhasta karkailuna.

 

Helmikuu

Murtuma oli alkanut parantua ja saatiin lupa liikuttaa, mutta alkukuussa oli liian kovia pakkasia. Helmi oli loman jälkeen turhan vauhdikas, hätäinen ja hankala ratsastaa. Alettiin etsiä koulusatulaa.

Maaliskuu

Käytiin Pilates-kurssilla, jossa sain paljon apua istuntaani ja Helmikin oppi sen myötä pohkeenväistöt. Muutenkin mentiin paljon koulua. Helmi hierottiin ja se meni entistä pahemmin jumiin käsittelystä. Oli myös rokotuksen aika. Kevät alkoi tulla ja lumi sulaa.

Huhtikuu

Aluksi päästiin etenemään hyvin ratsastuksessa ja jopa tunneille asti. Helmi kävi mätsäreissä ja toi rusetin kotiin, kun oli ainoa luokassaan. Satula-autot tekivät ohareita, eikä sillä loppujen lopuksi ollut väliäkään. Unelmat särkyivät, kun vasen takanen murtui uudelleen ja oikeasta etusesta löytyi syvän koukistajajänteen vaurio.

Toukokuu

Kävelyä ja riehumista. Jännettä käsiteltiin shock wavella kahdesti, murtuma oli parantunut hyvin. Alettiin totutella vihreälle ruoholle.

Kesäkuu

Jänne alkoi parantua ja saatiin alkaa ravata 2*5 minuuttia suoralla uralla ja kovalla pohjalla. Shock wavea laitettiin edelleen. Helmi pääsi laitumelle, missä vanhat kaverit ottivat sen vauhdikkaasti vastaan. Maastoiltiin koko loppu kuukausi.

Heinäkuu

Maastoiltiin edelleen ahkerasti kävellen ja ravaillen. Ostettiin lopultakin koulusatula, Jeremy Rudge MF. Kuun lopussa jänteen todettiin parantuneen hyvin ja riemulla ei ollut rajoja. Käytiin pari kertaa kentällä pyörimässä.

 

Elokuu

Helmi jäi tulvan saartamaksi, enkä päässyt tallille neljään päivään. Kun vesi laski, Helmi muutti talvitallille, missä on helpompi käydä töiden jälkeen. Ratsastamaan päästiin, tosin vaihtelevalla menestyksellä.

Syyskuu

Päästiin laukkaamaan sairasloman jälkeen ja Helmi oli innoissaan. Ratsastus oli melkoista sähellystä ja Helmi kovin voimaton. Käytiin häviämässä koulukisojen raviohjelma.

 

Lokakuu

Koko kuukausi meni epämääräisesti sairastellen. Pelkäsin oikean etusen puolesta kylmäyssuojaäksidentin jälkeen, mutta se olikin ihan kunnossa. Helmillä alkoivat mahavaivat, mutta hiekkaa ei löytynyt. Kaatuminen lastaussillalla sai minut taas kuilun partaalle, mutta siitäkin selvittiin. Helmi kompuroi jäisessä tarhassa oikean etusensa hirveään kuntoon, mutta sekin parani. Sitten Helmi sai virus(arteriitti?)tartunnan ja oli kuumeessa ja levossa.

Marraskuu

Aloiteltiin ratsastus varovaiseen tahtiin ja Helmillä oli paljon pöllöenergiaa. Käytiin taas häviämässä koulukisat, joskin prosentit paranivat. Alettiin jumppailla hurjan paljon taivutellen ja väistellen.

Joulukuu

Kävin Easel-kurssilla ja tulin miettineeksi syntyjä syviä hevosista. Olen liikuttanut Helmiä paljon ja pöllöily on vähentynyt dramaattisesti. Hevostelu on mukavaa. :)

Huomaan vaativani hurjan paljon, nyt kun katson sitä millainen vuosi meillä on ollut. Ei ihme ettei olla edistytty kuusivuotiaan tasolle, kun koko vuosi ollut hirveää vuoristorataa. Toivon niin hartaasti, että meidän huonot ajat olisivat takanapäin ja saataisiin keskittyä eteenpäinmenoon. Mutta tärkeintä on tietysti, että ollaan selvitty kaikista koettelemuksista ja hevonen on terve. Parempaa uutta vuotta kaikille!

Siirtymätreenit jatkuvat

Tapaninpäivänä pitäisi kai käydä perinteisesti rekiajelulla, mutta me käytiin ihan vain maastokävelyllä ratsain. Helmi on ollut kunnon maastokaveri viime aikoina, eikä nytkään tarvinut hermoilla turhia. Koko matkan aikana ei tarvinut kerätä ohjia käteen.

Tänään keli muuttui ja pakkasen sijaan tuli lumisade ja viima. Ei haittaa, vaihtelu virkistää ja onneksi on maneesi! Helmin kanssa mentiin aluksi käynnissä pienet pätkät pohkeenväistöä pari kertaa pitkän sivun aikana. Kevyessä ravissa ehdittiin tehdä vain yhdet väistöt pitkille sivuille.

Välikäynnin jälkeen tehtiin taas käynti-ravi -siirtymiä ja otettiin nyt aina pieni väistö alas siirtyessä. Hankalia ne olivat vieläkin. Helmi tekee mielellään niin, että se vetää tavallaan takajalat suppuun siirtyessään käyntiin, eikä astu mahan alle ja vielä heilauttaa pään ylös ja selän notkolle. Parhaat siirtymät saan, kun teen pidätteen vain uloshengittämällä, alan samaan aikaan "kävellä" istuinluilla ja käsillä sekä käytän pohjetta. Ja kaiken pitäisi tapahtua juuri oikeaan aikaan, että neidille kelpaisi...

Joulua!

Nyt jouluna ollaan menty Helmin kanssa koulua, kun pakkanen suostui vihdoin laskemaan hieman. Ei siltikään olla otettu laukkaa, vaan tehty käynti- ja ravityötä ja paljon siirtymiä. Jouluaattona mentiin samaa Needlepoint-kuviota kuin edellisellä kerralla. Nyt meni paljon paremmin. Ratsastin välissä pariin otteeseen Opetusmestarilla ja jotenkin toinen hevonen selkeyttää sitä, että mikä on minun virhe, mikä Helmin ja mitä voin korjata. Sitten mentiin pohkeenväistö/ vastaympyrä-kuviota käynnissä. Helmi oli tuossa todella hyvin avuilla ja keskittyi. Sitten jatkettiin ravi-käynti -siirtymiä kymmenen askeleen välein. Se oli aluksi vaikeaa, mutta saatiin lopulta myös hienoja siirtymiä paino takaosalla. Mutta helppoa se ei ole. 

Joulupäivänä aloiteltiin käyntikahdeksikolla, jossa asettelin vuoroin sisälle ja ulos. Jatkettiin kevyessä ravissa kahdeksikkoa ja otettiin suunnanvaihtokohtaan käyntisiirtymä. Jos ratsastin ajatuksella, saatiin hyviä siirtymiä. Seuraavaksi tehtiin pitkälle sivulle peiliä kohti pari askelta avoa ja heti perään pari askelta vastataivutusta. Päädystä ravi, pituushalkaisijan poikki ja taas käynnissä toista peiliä kohti avo- ja vastataivutus. Tuo olikin hyödyllinen harjoitus, kun Helmin takaosa tahtoo lähteä kaatumaan taivutuksen suuntaan, nyt se pysyi vähän paremmin paikoillaan. Loppuun vielä kolmikaarista kiemuraa, jossa keskityin pitämään kädet paikoillaan ja kääntämään vain vartalolla.

Helmikin sai joululahjan, se oli hyvää!

Ampparikävelyitä

Pakkasta on taas ollut yli -20 astetta ja kahtena iltana ollaan käyty Helmin kanssa maastokävelyllä vilttiin kääriytyneinä. Helmi on ollut iloinen ja reipas, se on kävellyt turhia kyttäämättä ja selvästi tykännyt siitä, että pääsee ulkoilemaan. Karsinassakin se on ollut oikein hellyydenkipeä ja kova rapsuttelemaan ja tutkimaan.

Nyt minäkin olen pysynyt lämpimänä, kun jalassa on kunnon kengät. Tähän asti ovat maastokävelyt päättyneet siihen, että tallinpihassa istun hevosen selässä itku kurkussa ja ajattelen sitä tuskaa, kun hyppää jäätyneillä jaloilla maahan. Ostin Sorelin Winter Carnival -kengät, joissa on erillinen huopavuori ja ainakin näissä pakkasissa ne ovat olleet hyvät. Kävelymukavuus ei ole paras mahdollinen, mutta minä teen vaikka tallityöt toisissa kengissä ja ratsastan näissä, enää en halua palella!

Haahuilija/höyrypää

Päivät eivät ole samanlaisia. Eilen juoksutin Helmiä piiiitkästä aikaa, juoksutus kun on ollut kiellettyjen listalla jännevamman jälkeen. Helmi ei olisi viitsinyt millään liikkua ja raahusti käynnissä ja ravissa. Laukkaa en edes viitsinyt kokeilla, olisi varmaan mennyt ajojahdiksi.

Tänään jouduin aloittamaan ratsastuksen estepäädyssä (missä muuten eilen juoksutin!) ja Helmi pelkäsi kaikkia ja kaikkea. Se kiersi ovet kaukaa, säntäsi pois niiltä, säikkyi varpusia, pelkäsi pihalla käynnissä olevaa traktoria... Kaikki energia meni pelkäämiseen, eikä se joutanut kuuntelemaan minua. Lopulta se meni kuitenkin ihan kivasti ja sitten vaihdettiinkin koulupäätyyn. 

Sielläkään kaikki ei tosin mennyt ihan putkeen. Tehtiin pitkille sivulle aina täyskaarto ja päätyyn pienehkö ympyrä. Aluksi mentiin kevyessä ravissa, sitten harjoitusravissa ja pääty-ympyrä laukkaa. Hösötys jäi vähän päälle ja Helmi oli liian kiinnostunut ympäristön tapahtumista, eikä oikein taipunut. Ratsastin kuitenkin sen ihan kunnolla, kun nyt on tulossa monta päivää yli -20 asteen pakkasia ja liikunta jää kävelyksi.

Joululomaksi tuli ihanaa lukemista, kun perille saapuivat alla olevat kirjat. Tuosta Dressage-kirjasta nappasinkin jo tämänpäiväsen täyskaarto - ympyrä - täyskaarto -tehtävän. Kirja on myös näppärästi sidottu, sen voi laittaa "kalenteriksi" seinälle ja kääntää aina uuden harjoituksen esiin! Jos jotakuta kiinnostaa, voin kyllä ottaa muistakin hyviksi koetuista harjoituksista kuvia tänne.

Mielenosoitusta ja mahtista

Minulla loppuu työt (normaali-ihmisiin verrattuna) aikaisin ja olen yleensä tallilla jo kolmen aikaan. Tänään menin puoli viideltä hakemaan Helmiä sisälle ja tarhan portilla odotti kuoputtava ja pomppiva, mieltään osoittava hevonen. Mikä aika se on tulla puoli viideltä, kun toisella on nälkä, jano, pissahätä ja paleleekin. Tyhmä mamma.

Kun Helmi oli saanut asiansa hoidettua, mentiin tunnille. Ope kysyi, että mitäs tänään on mielen päällä ja minä surkeana kerroin, että eteenpäinpyrkimys on kadonnut. Hän vain nauroi, ja sanoi että juuri näin se menee. Nyt Helmi on ratsastettu niin, että ylimääräinen pöllöily ja sätkyily ja on hävinnyt ja se käväisee toisessa ääripäässä. Sen jälkeen koittaa kultainen keskitie. Toivottavasti se menee tällä tavalla!

Aloitettiin tekemällä käynnissä hidastuksia ja taas siitä reiluun käyntiin. Kulmissa piti ratsastaa molemmilla pohkeilla, että takajalat tulevat mukaan taivutukseen. Samaa jatkettiin kevyessä ravissa. Vasen kierros meni hyvin, oikeassa Helmin oli vaikeampi muuttaa tempoa ja se meni liian matalaan muotoon. Sitä korjailtiin nostamalla vähän ulko-ohjasta ja käyttämällä muutaman kerran pohjetta vähän reippaammin. Vaikka (ihan varmasti...) en jääkään puristamaan pohkeella, pitäisi jalan olla vielä nopeampi.

Laukassa mentiin ympyrällä ja kun siellä sai homman kuntoon, jatkettiin suoralla uralla. Helmi tahtoi asettua ulos ja aloitti köpölaukalla. Kun sen sai suoristettua, asetettua sisään ja laukkaamaan paremmin, muoto valahti taas ja sitä piti korjailla. Loppuun se kuitenkin väläytti tosi hienot laukka-askeleet ja nousi edestä. Oltiin molemmat tunnin jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä.

Liiankin rauhallinen

Pitääkö taas todeta, että tuli sitten tamma ostettua? Kun päästiin yli siitä riehuntakaudesta, on hevonen nyt liiankin rauhallinen. Laskeskelin, ettei tässä nyt niin hirveästi olla pikkuneitiä prässätty - torstaina vapaana maneesissa, perjantaina maastokävely, lauantaina vähän koulua, sunnuntaina maastossa - mutta silti Helmi oli jotenkin väsyneen oloinen ratsastaa. Kulki ihan pitkänä ja löysänä, laukkasikin huonosti. Toisaalta meillä ei taas ollut kuolaimia, ehkä sekin vaikutti? Kiima (joka seurasi kaverin vaihtumista) loppui, vaikuttaako se? Helmi on saanut vain litran kauraa päivässä, lisäsin sitä nyt vähän. Vai onko silläkin mieliala maassa, kun viereiseltä tallilta kuoli viime yönä Helmin "kaksonen", toinen tumma suokkitamma? Huomenna on tunti, jospa se vielä jaksettaisiin.

Kun ratsastus ei tuntunut hyvältä ja olin kerrankin yksin maneesissa, nappasin varusteet pois ja päästin Helmin irti. Kovasti houkuttelin sitä ensin pujottelemaan ja sitten hyppäämään ristikkoa, mutta se vain möllötti hölmön näköisenä. Kun Helmi yritti mennä portille odottelemaan, heilautin sitä liinalla vähän liikkeelle. Olin ajatellut, että se varmaan vetäisee herneen nenään ja rallattaa pitkin maneesia, mutta eikö mitä, käveli vähän ja kääntyi katsomaan, että "Mitä ihmettä mamma touhuaa?". Kun muutamaan kertaan lähetin Helmiä kauemmas, se alkoikin seurata perässäni ja mentiin pujottelut. Sitten kehuin kauheasti ja lähdettiin takaisin tallille. Pitää puuhailla taas kun satutaan olemaan yksin. 

Easel-kurssin jälkeen olen hoitanut ja varustanut Helmin lähes aina karsinassa, kun siellä tulee puheltua ja rapsuteltua enemmän kuin käytävällä. Ja Helmi saa tutkia varusteet ja ilmoittaa jos joku tuntuu ikävältä. Samoin ilman kuolaimia menemiseen sain idean sieltä. Joten ehkä noista kursseista tarttuu aina jotain hyppysiin.

Maastoja ja väistöjä

Perjantait on meillä yleensä pyhitetty vapaapäiviksi, koska ratsastaja ei vaan jaksa mitään työviikon jälkeen. Nyt ei kuitenkaan passannut pitää vapaapäivää, kun torstainakin oli vain maneesirälläilty, joten käytiin käyntimaasto. Helmiä pelottaa vähän pimeässä ja aluksi se yritti kysellä, että onko pakko jatkaa eteenpäin. Annoin sen vähän aikaa töröttää keskellä tietä, kuunnella ja katsella ja sitten kerroin lempeästi, että on pakko jatkaa. Helmi kulki säikkymättä koko matkan.

Lauantaina käytiin maneesilla harjoittelemassa pohkeenväistöjä. Tehtiin tavalliseen tapaan käyntiväistöjä uralle ja lisäksi väistätin ympyrällä takaosaa sisälle ja ulos. Helmi ymmärsi hyvin mitä pitää tehdä. Muuten se oli vähän muissa maailmoissa. Jos en teettänyt koko ajan jotain, sen keskittyminen katosi kokonaan. 

Helmi ei ollut hikinen, joten laitoin sen ratsastuksen jälkeen takaisin ulos syömään heinää. Kävin ratsastamassa Opetusmestarilla ja kun palasimme tallin pihaan, Helmin aitauksesta kuului onneton "Yhyy!". Aika vauhdilla riisuin toisen hevosen ja lähdin hakemaan Helmin sisälle. Se hirnui koko ajan kun kävelin tarhaan ja luuli ilmeisesti, että mamma on unohtanut hänet ulos. Raukka! 

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä maneesille, mutta siellä olikin menossa valmennukset. Jouduin lähtemään maastoon kesähanskoissa ja ohuissa ratsastushousuissa ja saappaissa. Keli oli kuin suoraan Siperiasta, hyinen ja viimainen. Helmillä taas oli loimi päällä, koulusatula ja ensimmäistä kertaa kuolaimettomat suitset... Hieman otti päähän. Käytiin sitten vauhdikas maasto, ravi oli suoraan 75:sta ja laukkakin "pyöri hyvin". Helmi ei ollut onneksi yhtään säpsyllä tuulella ja pysähtyi ilman kuolaintakin. 

 

Hynttyyt yhteen

Helmi on lauantaista asti jakanut tarhan uuden ponin kanssa ja tammat ovat haistelleet toisiaan aidan yli. Tänään hevoset pääsivät irti maneesiin tekemään tuttavuutta. Ensin molemmat rälläsivät edestakaisin yksikseen. Helmikin esitteli hienoja liikkeitään ja hyppeli välillä puomeja. Sitten ne haistelivat toisiaan, rapsuttivat vähän ja alkoivat yhdessä tutkia paikkoja. Jätettiin ne samaan tarhaan syömään ja kun tulin puolen tunnin päästä katsomaan, ne olivat samalla kasalla turvat vierekkäin. Jospa kaikki menisi hyvin ja niistä tulisi ystäviä. Tänään ei ikävä kyllä ollut kameraa mukana, olisipa tullut hieno videopätkä!

Kengät ja maastossa

Helmille laitettiin tänään uudet hokkikengät ja tilsakumit. Se käyttäytyi kengityksessä ihan mainiosti, vanha tekijä. Lähdettiin kokeilemaan pitoa maastokävelylle ihanan talviseen, lumiseen ja pimeään metsään.

Lenkin aikana kävin mielessäni Easel-kurssilla esille tulleita asioita, esimerkiksi että tunnetila välittyy hevosten ja ihmisten välillä ja säikähdys tuntuu humahduksena vatsan läpi. Juuri niin minullekin aina käy, sillä hetkellä kun Helmi säikähtää, pallea saa ikään kuin iskun. Silloin aloin miettiä, että välittyvätkö Helmin tunteet todella minulle. Kun Helmi säikähtää, sille tulvahtaa adrenaliinia elimistöön ja hevosen kautta minulle. Mutta minä en säikähdä vaan suutun ja komennan sitä äänellä, heilutan narusta tai kiskaisen pysähdyksiin.

Kun hoksasin tuon, aloin tietoisesti rakentaa muuria meidän välille, etten tuntisi Helmin tunteita ja juuri tätä harjoitellessa Helmi säikähti taas jotain, mutta en tuntenut humahdusta, enkä reagoinut hyppyyn mitenkään. Samaa käytin koko loppumatkan ja läpi riehumisen, kun Helmi näki hevosen kävelykoneessa ja aloitti rodeon. (Sama tapahtui menomatkalla pienemmässä mittakaavassa.) Mutta minua se ei tällä kertaa hetkauttanut yhtään.

Aloinkin sitten miettiä, että Helmin riehumiset ravureiden tai tuon kävelykoneessa olevan hevosen kohdalla ehkä heijastelevat niiden vieraiden hevosten tunnetilaa, jotka Helmi aistii. Helmihän ei pelkää kärryjä ja voi lenkkeillä ravurin kanssa ihan ilman ongelmia. Eli ehkä se reagoi hiittiä juoksevan ravurin hermostukseen? Helmi myös säikähtää sellaisia asioita, joita minä en huomaakaan, joten en usko että kaikki olisi minun jännittymisestä kiinni.

Jos oppisin sulkemaan pois Helmin tunteet ja suhtautumaan neutraalisti sen kouhotukseen, se varmasti auttaisi ratsastuksessa. Kuten eilenkin kirjoitin, jostain syystä minulla oli ratsastuksen jälkeen kauhea ärsyyntyminen ja tunne, että kaikki meni huonosti ja myöhemmin tajusin ettei se pitänyt paikkaansa. Helmi taas oli ratsastuksen lopussa erityisen hermostunut, kun oltiin ravattu oven ohi. Ehkä se ei ollutkaan minun ärsytystäni?

Siirtymiä

Maanantaina saatiin Helmin kanssa mukava kokemus ravureista. Käveltiin maneesille, kun Helmi näki jo kaukaa, että hiittisuoralla meni ravureita. Käveltiin niiden perässä tallia kohti ja hevoset pyörivät vielä kävelykoneiden ympärillä ja me jäimme katsomaan niitä. Helmi oli vähän jännittynyt, mutta ei hyppinyt ollenkaan, katseli vaan rauhallisesti. 

Maneesilla oli ikävä kyllä muitakin, eikä taaskaan päästy leikkimään. Alkuravissa Helmi oli tosi rento ja letkeä ja teki käynnissä avoja kivasti. Mutta kun yritin taivuttaa sitä ravissa ja nostaa laukkaa, se jännittyi. Unohdettiin sitten vastalaukka-aikeet ja tehtiin käynnistä laukannostoja. Niissä Helmi alkoi rentoutua paremmin ja laukka oli tosi vahvan tuntuista.

Tiistaina jouduttiin taas tuntien takia estepäätyyn ja jäin ympyrälle mahdollisimman keskelle, ettei ovi veisi kaikkea huomiota. Yritin alkuun tehdä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ihan ilman pohkeita ja ohjia, vain istunnalla. Pidätteen Helmi kyllä ymmärsi, mutta liikkeellelähtöä ei. Sitten kokeiltiin samaa käynnin ja ravin kanssa. Ilman ohjien tukea, pää missä sattuu Helmi ei edes pystynyt ravaamaan, se kompastui kahdesti ja meni niin huonosti, että luulin sen jo ontuvan. Niinpä keräilin ohjat käteen ja jatkettiin normaalimmin.

Jossain välissä saatiin itse asiassa tehtyä tosi hyviä käynti-ravi-käynti -siirtymiä. Ylössiirtymissä Helmi ponnisti hyvin takajaloilla ja alas tullessa pysyi pyöreänä. Sitten harjoiteltiin taas käynnistä laukannostoja. Oikealle taisi tulla joku suoraankin, mutta muuten tuli aina raviaskelia. Helmi jännittyi vähän laukkaamisesta ja haettiin aina väliin rentoa käyntiä. 

Koko ratsastusten ajan se vilkuili ovea ja välillä kiihdytti sieltä pois. Itseä alkaa aina rassaamaan tuo ja heti ratsastuksen jälkeen tuntui, että menipä se huonosti, vaikka oli siinä tosiaan hyviäkin pätkiä. Huomenna olisi sitten kengitys ja maastopäivä.

Easel, osa 2

Kurssi jatkui tänään ja näimme vähän käytännössä, miten hevosen kanssa voi rakentaa suhdetta. Teorian mukaan suhde rakentuu näiden perusasioiden mukaan: kunnioitus, kommunikaatio, luottamus, hoiva, tutkiminen, leikki ja työskentely vapaana. Paikalla olleiden hevosten kanssa leikittiin pujottelemalla kartioita ja puomeja sekä kokeiltiin irtojuoksutusta. Kaiken tulee tapahtua rennon hevosen kanssa. Tavoitteena työskentelyssä on ansaittu johtajuus, jolloin hevonen luottaa omistajaansa ja valitsee itse tehdä parhaansa ratsukon eteen.

Olisin halunnut kokeilla Helmin kanssa leikkiä, mutta ikävä kyllä maneesissa oli muitakin ja niin paljon häppeninkiä, että Helmi ei jaksanut keskittyä. Yritin tehdä ihan yksinkertaisia siirtymiä, mutta ovipäädyssä pyöriminen sai hevosen hermostumaan ja se roikkui ohjalla ja tuijotti. Kun aloin itsekin hermostua, hyppäsin alas selästä - aina ei voi voittaa. Toisella kertaa sitten paremmalla fiiliksellä.

Kukapa tämän kanssa ei haluaisi leikkiä?

Easel

Perjantaina piti tehdä äkkiä plan B ratsastuksen suhteen, kun maneesilla oli tunti menossa ja estepäädyssä esteitä sikin sokin. Aloitettiin kolmikaarisella kiemuralla käynnissä ja jatkettiin samaa ravissa. Helmi oli tietysti vähän jännittynyt, kun mentiin tuolla puolella, mutta selviytyi ilman hermoromahduksia. Jaksan kyllä näyttää sille The Oven sata kertaa, mutta se tympäisee kun sadannella ensimmäisellä kerralla ovea ohittaessa pitääkin tehdä jokin sivuloikka tai ampaista karkuun.

Sitten tehtiin takaosakäännöksiä jokaiseen kulmaan ja kun Helmi alkoi ottaa painoa takasille (luulisin), nostettiin siitä ravia. Tulikin mielestäni ihan hienoja pätkiä. Koitettiin nostaa myös laukkaa, kerran se nousikin tosi lennokkaasti, sattui vaan olemaan väärä. Helmi painoi tavallista enemmän kädelle, varmaan jännityksen takia, mutta oli kyllä ravissa ja laukassa ihan hyvänkin tuntuinen.

Tänään osallistuin kuunteluoppilaana Easel Horse Training -kurssille. Se on ajattelutapa, jossa hevosta ei kohdella aivottomana eläimenä, vaan älykkäänä kumppanina. Vaikka toisaalta hevoselle asetetaan rajat, se saa myös kertoa omat mielipiteensä ja sitä pitää kehua, pussata ja hoivata. Luennon lisäksi paikalla oli neljä hevosta, joiden kanssa tehtiin töitä hevosten ollessa irti maneesissa. Huomenna jatketaan leikkiä ja suhteiden paikkailua.

Helminkin kanssa yritin irtona kulkemista, mutta vaikka se välillä lähtikin mukaani, suurimmaksi osaksi se seisoi keskellä maneesia kasvoillaan "Mamma on tullut hulluksi" -ilme. Se suorastaan ilahtui kun hain satulan - tämän jutun se osaa. Pitää yrittää vielä uudelleen, ehkä säikkyminenkin vähenisi, jos luottamus kasvaisi. Onneksi päivittäinen liikunta on jo poistanut suurimmat särmät ja elo on taas tasaisempaa.

Ratsastus ei kuitenkaan mennyt hyvin, minulla oli vasen jalka jumissa. Eli se jonka epäilinkin venähtäneen. Helmi ei taipunut vasemmalle ja painoi ohjalle, mutta vika oli kyllä ihan minussa. Kun oikein keskityin, hevonenkin teki oikein. Ja avot oikealle olivat paremmat kuin ikinä.

Itsenäisyyspäivää

Miksi tuli taas pakkasta? Vaikka -22 astetta ei tänään tuntunutkaan enää miltään, pidettiin kuitenkin kävelypäivä. Käytiin pitempi maastolenkki ja Helmi oli suurimmaksi osaksi mukavan rauhallinen. Kerran se yritti aloittaa pään heiluttelun ja toisella kerralla kyttäsi metsään. Muuten köpsyteltiin löysin ohjin ja nautiskeltiin. 

Ratsastin Helmin lisäksi myös toisen hevosen, Opetusmestarin, joka opettikin minulle, kuinka mennään avoja, takaosakäännöksiä ja laukannostoja, ihanaa! Sain kulumaan tallilla ajan auringonnoususta auringonlaskuun, mikä ei joulukuussa ole tietenkään kovin pitkä aika. Tallille mennessä piti hypätä autosta ulos ja kuvata maisema, joka oli uskomattoman ihanan värinen. Kuvat eivät tee sille oikeutta, taivaalla näkyivät kaikki sateenkaaren värit.

Hrrr!

Maanantaina katsoin säätiedotuksesta, että tiistaina pitäisi olla -14 astetta pakkasta, mutta elohopea kilahtikin koko päiväksi -20. Olin ajatellut reenata istuntaa, mutta vaihdettiin se kävelyksi maneesissa. Pitäisi hankkia lämpimämmät tallikengät, kun varpaat paleltuvat selässä istuessa.

Tänään sitten harjoittelin istuntaa ja apujenkäyttöä ja Helmi sai hölkötellä maneesia ympäri. Reenasin taas kropalla kääntämistä, haeskelin vatsalihaksia, yritin venyttää jalat pitkiksi ja pitää käpälät paikallaan. Lopuksi sainkin jalat oikein hevosen ympäri. Mutta heti tallissa huomasin, että taisi tulla reviteltyä vähän liikaa. Joka paikkaan sattuu ja vasen reisi taisi venähtää, joten kirjoitan tätä lumipussi housuissa. :)

Johan kelin pukkas!

Yhtäkkiä pamahti mittariin -25 astetta - aika jännä, kun viikko sitten vielä kahlattiin nilkkoja myöten kurassa. Saisi vain tulla lunta, lunta, lunta! Helmi ulkoili aamun tarhassa ja oli otettu jo yhdeltä sisälle. Talli ei pysy lämpinä ilman hevosia, aamullakin oli vain 5 astetta lämpimän puolella. Jos vesiputket jäätyvät, ei 12 hevosen juottaminen ole ihan yksinkertaista.

Käytiin pakkaskävelyllä viimeisen valoisan hetken aikaan. Minulla oli kaikki mahdolliset toppavaatteet päällä ja Helmillekin laitoin villaviltin, joka yltää puolesta kaulasta hännän tyveen. Michelinmiehinä töpsytellen käytiin kiertämässä ravirata. Helmi pysyi mukavan rauhallisena, vähän meinasi ottaa kierroksia, kun joku ajeli autolla raviradalla, mutta ei lähtenyt lentoon.

340 grammaisella tarkenee sileäkarvainen suomenhevonenkin.

Yksi parhaista ostoksistani. Vaikkei ole aito, niin lämmin se on.

Myötä-, vasta- ja ristilaukkaa

Eilen tuli hitusen lunta maahan. Saisi kyllä olla vähintään 20 senttiä enemmän, tuosta hötystä ei ole vielä juuri apua tarhojen pohjien tasoittamiseen.

Lauantaina harjoittelimme Helmin kanssa pohkeenväistöjä ja vastalaukkoja. Ensin mentiin käyntikahdeksikkoa, jossa otettiin väistö ympyröitä vaihtaessa. Alkuravissa haettiin vain eteen-alas muotoa ja taipumista ympyröillä. Sitten otettiin raviväistöjä ja Helmi tiesi myös mitä väistön jälkeen tehdään - nostetaan laukka. Olen selvästi urautunut samoihin harjoituksiin, sillä se ei ollut tänään ollenkaan tarkoituksena. Onneksi olen juuri tilannut kirjan "101 Dressage Exercises for Horse & Rider", joten ehkä saan sieltä uusia ajatuksia. Laukassa tehtiin tosiaan taas loivaa vastalaukkakaarta ja Helmi teki hienosti molempiin suuntiin, oikealle paremmin. 

Kaivoin vanhan kameran esille.

Tänään urheilin sunnuntain kunniaksi ja tein maneesiin puomitehtäviä. Aluksi taluttelin Helmiä puomien yli joka suunnasta, että se tietää missä ne menevät ja näkee ovet molemmilla silmillä. Selästä aloitettiin tekemällä käynnissä ja ravissa kahdeksikkoa. Helmi oli aika jännittynyt, estepäädyssä kun oltiin, mutta ei tehnyt mitään loikkia, tahtikaan ei yleensä kiihtynyt oven luona.

Ravipuomit asettelin kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin ja Helmi meni niitä paremmin kuin viimeksi eikä juurikaan kopsinut tai kiihdytellyt. Laukassa mentiin 17 metrin linjaa molemmilla pitkillä sivuilla, päätyihin tuli n. 20 m puoliympyrä. Päätin että nyt ei hifistellä, vaan kun Helmi välillä ampui The Ovelta kuin espanjalainen härkätaisteluhevonen, me vaan jatkettiin tehtävää. Monesti se tuli ryntäyksen jälkeen ristilaukassa puomilta. Molempiin suuntiin saatiin homma kulkemaan, vaikka alku oli melkoista sähellystä.

Marraskuun viimeiset

Pari päivää on ihan järkyttävän kylmää, vaikka mittari väittää pakkasta olevan vain reilut -10 astetta. Helmi on tarhaillut tasaisemmassa lainatarhassa kaksi päivää. Tarhakaveri muutti tänään pois tallilta ja uutta odotellaan. Harmi kun meille on sattunut niin monta lyhytaikaista vierailijaa, ei ole kiva totutella aina uuteen.

Eilen harjoiteltiin maneesissa ensimmäistä kertaa sulkutaivutusta, joka muistutti ehkä enemmän horjuvaa pohkeenväistöä. Se sai kuitenkin Helmin liikkumaan tosi täräkässä muodossa, joten hyötyäkin siitä oli. Mentiin myös loivaa vastalaukkakaarretta, joka sujui oikeassa laukassa paremmin. Laukka parani ja ryhti nousi siinä, vasemmassa ei niinkään.

Tänään käytiin maastokävelyllä radalla ja pikkulenkillä. Laulelin kaikki muistamani joululaulut läpi (useampaankin kertaan) ja Helmi yritti tanssia vähän mukana. Pidin ohjanperiä ristikkäisissä käsissä ja kun torpedoin vaiheen 1), eli päänheilutuksen, niin matka jatkui vain.

Buu ja jes!

Buu sille rattorikuskille, joka ei käynytkään lanaamassa tarhoja ennen pakkasta. Nyt ne ovat jäätyneet koivenkatkaisukoppuroille. Rajasin Helmille alueen tarhan takaosasta, joka ei ollut niin hirveässä kunnossa kuin etuosa. Huomenna teen itse tallia, joten laitan sen kyllä toiseen aitaukseen, jonka hevoset eivät mene nyt ollenkaan ulos, mutta jossa on pohja paremmassa kunnossa.

Ja jes Helmille, joka käyttäytyi kävelylenkillä niin kuin kunnon hevosen pitääkin. Kun tarha on niin kamalassa kunnossa ettei hevonen voi edes kävellä siinä, ajattelin jättää vapaapäivät pois ja käyttää kävelyllä kunnes saadaan lumi maahan. Nyt tarkenin käydä vain puolen tunnin kävelyn, kun tuli jo talven ensimmäinen syväjäätyminen.

Kamera on muuten huollossa, joten en ole saanut pitkään aikaan räpsittyä kuvia Helmistä.

Kun ratsastaja pelkää, niin hevonen...

...ei tee mitään? 

Lähdettiin eilen Helmin kanssa maastolenkille, että päästiin käymään ennen pakkasia. Olin varma, että Helmi riehuu, joten varustauduttiin heijastinloimella, otsalampulla, sivuohjilla, kauhukahvalla, turvaliivillä sekä puhelimella ja jätettiin "matkasuunnitelma" talliin, jos tarvittaisiin pelastusta. No, kyllä siellä mörköjä oli ja niitä piti vähän väistellä, mutta muuten saivat ravuritkin jolkotella rauhassa.

Tänään hepat joutuivat olemaan päivän sisällä tarhojen kunnostuksen takia. Menin maneesille liikuttamaan, mutta siellä oli juuri irtohypytys menossa. Onneksi mahduttiin mukaan toiseen päätyyn, vaikka olin varma, että Helmi riehuu. Höh, taas olin väärässä, Helmi oli tosi rento, eikä välittänyt huudoista, kolinoista tai juoksuttamisesta mitään.

Aloitettiin tekemällä pysähdyksiä ja yritin seurata peilistä että se tulisi suoraan. Kerran onnistuin tekemään hyvän siirtymän, mutta en onnistunut toistamaan sitä tunnetta. Alkuravissa otettiin joka kierrokselle käyntisiirtymä ja Helmi alkoi pehmenemään hetken verkkailun jälkeen. Väliin käyntiä ja jatkettiin ratsastamalla ravissa neliötä ja kaksi käyntivolttia syvään taivuttaen kierroksen aikana. Helmi liikkui kivasti, vähän matalana kyllä ja minäkin olin päässyt oikean jalan vammaisuudesta eroon. Laukka otettiin samaan tyyliin: ympyrä laukkaa, voltti ravia. Oli ihanaa! Siirryttiin tehtävästä toiseen reippaasti, kun Helmi tuntui niin kivalta. Loppuun (kuten alkuunkin) vielä pitkät käynnit kompensoimaan vähän sisällä seisomista.

Oma poni, paras poni

Helmi sai viettää vapaata torstain ja perjantain, joten lauantaina lähdimme töihin akut latautuneena. Ennen ratsastusta teen aina vähän "tallitöitä" (laitan ruuat valmiiksi, pesen kupit, tyhjennän kamat kuivaushuoneesta jne.) ja vein Helmin tarhaan vettä. Helmi seisoskeli tarhan toisessa päässä, eikä tullut moikkaamaan, vaikka yleensä tulee heti portille vastaan. Mutta kun ilmestyin ilman kärryjä ja ämpäreitä ja huikkasin: "Lähteekö Helmi ratsuksi?", se käännähti tulemaan luokseni saman tien. Ihana hevonen!

Aloitettiin käyntiympyrällä ja tehtiin asetuksia vuorotellen sisään ja ulos. Helmi ei varsinaisesti vastustellut, mutta ei myöskään ollut hyvän tuntoinen. Jatkettiin samaa ravissa ja minun oikea jalkani ei vieläkään totellut, vaan sain repiä sitä irti satulasta. Kun asetukset alkoivat olla pehmeämpiä, mentiin vielä hetken aikaa pelkästään sisälle asetettuna molempiin suuntiin.

Käyntipätkän (ja porinatauon) jälkeen jatkettiin pohkeenväistöllä. Ensin väistettiin käynnissä uralle, siitä ravissa pääty-ympyrä ja sama uudestaan. Sen jälkeen mentiin raviväistö ja laukkaympyrä samaan malliin. Käyntiväistöt ovat jo aika helppoja, kunhan tiedän mihin suuntaan korjata. Ravissakin alkaa jo väistömäistä askelta, vaikkakaan jalat eivät mene vielä ristiin. Siinä varmaan tarvitaan niin paljon voimaa maahan jäävään, ponnistavaan jalkaan, että Helmi ei vielä kykene. Helmi oli vähän kiireinen ja laukka ei ollut parhaimmillaan, mutta nostot olivat ihan ok ja siirtymät raviin menivät puhtaasti ja muodossa, jei! Loppuun vielä kolmikaarista, jossa Helmi venytti kunnolla alas.

Sunnuntaina aloiteltiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja sitten ravissa. Helmi ei taaskaan ollut aluksi halukas "olemaan ohjalla", mutta taipui kyllä ja liikkui ketterästi ja rauhallisesti. Muuten tehtiinkin hyvin samanlaista harjoitusta kuin eilen, mutta väistön sijaan avoa uralla ja siitä siirtymä ylös. Aluksi ei käyntiavokaan oikein onnistunut, mutta kun vähän aikaa viännettiin, Helmi taipui kyllä ja teki joitain hienoja siirtymiä. Raviavo on vielä lähinnä asetus sisälle, mutta ainakaan reaktio ei ollut joka kerta ryntäys eteen. 

Helmin jälkeen ratsastin vielä toisella hevosella, joka on oman pupulin vastakohta: iso puoliveriruuna, hyvin koulutettu mutta vähän tahmea. Mahtavaa päästä välillä tuollaisen selkään, mutta onneksi tykkään eniten omasta hevosestani.

Perle noire

Eilen otin tavoitteeksi tehdä "jumppasiirtymiä" sekä totutella vaikeaan päätyyn. Aluksi Helmi tuijotteli kovasti ovia, mutta kykeni tekemään töitäkin. Ensimmäiseksi otettiin väistöpätkä uralle ja pääty ravissa. Oikealle väistö sujui paremmin, vasemmalle hieman tahmeasti. Seuraavaksi tehtiin kulmaan käyntivoltti, jatkettiin avolla ja nostettiin siitä ravi ja tehtiin ympyrä. Onnistuminen riippui kohdasta, liian lähellä pelottavaa ovea ravista tuli hätäistä, eikä Helmi malttanut taipua. Lopuksi jatkettiin vielä tuosta nostamalla laukka raviympyrällä. Nostot sujuivat ja alaspäinkin tuli yksi hyvä siirtymä. 

Tänään oltiin tunnilla pitkästä aikaa ja teemana olivat taivuttelut ja siirtymät. Ensin taivuteltiin käynnissä sisälle ja ulos, Helmi toimi hienosti ja venytti eteen alas. Ravissa tehtiin samaa ja Helmi toimi hienosti, tahti oli rauhallinen ja se välillä kokosi mahtavasti, mutta minulle tuli hankaluuksia oikeassa kierroksessa. En saanut sisäpohjetta siirrettyä eteen, paino huiteli väärällä puolella ja väännyin ihan ihmeellisen könöön. Olin edellisenä päivänä siirrellyt ympyröillä ulkojalkaa lonkasta asti taakse, ja oikea lonkka taisi jotenki jumittua. Asia korjaantui vähän kun vain kiskoin lonkkaa auki. :P

Sitten otettiin laukannostoja käynnistä taivutetulla hevosella. Jokunen kohtuullinen nosto saatiin alkutörttöilyn jälkeen ja Helmin laukka pyöri vasemmalla tosi hyvin. Oikealle joutui työstämään enemmän, kun seuraavat tuntilaiset tulivat sisään ja Helmiä vähän riehututti, kun se ei saanut katsoa. Yhteisymmärryksessä kuitenkin päästiin lopettamaan, mutta hiki tuli molemmille.

Merde noire

Helmillä oli vapaapäivä perjantaina ja eilen yritin mennä maneesiin, mutta siellä olikin valmennukset. Harmi kun sivuille ei aina päivitetä noita tapahtumia. Itselläni on tietysti lyhyt matka, mutta moni saattaa tulla hevosen kanssa kymmenien kilometrien päästä ja sitten maneesi onkin varattu. 

Maa oli jäässä, joten mentiin maastokävelylle. Lähdettiin ensin pienelle metsälenkille, jonka päässä alkoi kuulua lehmien ammuntaa. Siis mööö-ääniä, ei laukauksia. Helmi kuunteli pitkään ja päätti sitten, että äänet ovat kuolemaksi. Se yritti pistää pystyyn koko repertuaarinsa, mutta ehdin napata jo ensimmäisen pystyynhypyn jälkeen toisen ohjan tiukasti kauhukahvaan kiinni (onneksi laitoin sen paikoilleen ratsastamaan lähtiessä) ja sain enimmän osan riehumisesta estettyä. Vielä kun juuri oli traktori lanaamassa rataa, oli vähän tukalat oltavat hetken. Maneesin kohdilla Helmi alkoi taas rauhoittua, ja käytiin sitten vain kiertämässä halli ja käveltiin kotiin.

Nyt kun saisi liikuttaa sitä kunnolla, niin eivätköhän nuo pöllöilytkin alkaisi vähentyä. Kun ei se oikeasti mitään traktoreita pelkää, ihan turhaa höpötystä kaikki. 

Tänään sitten mentiin maneesiin tekemään puomitehtäviä. Laitoin käynti- ja ravipuomit vierekkäin radan poikkihalkaisijalle, niin että molempia voi mennä kahdeksikolla. Ensin katsottiin molemmat taluttaen ja tutkittiin vähän oviakin. Sitten aloitettiin käyntipuomeilla. Metrin väli tuntui olevan liian pitkä, tai sitten Helmi liikkui turhan pienesti.

Ravissa mentiin aluksi vain estepäätyä ympäri ja katseltiin ovia. Helmi roikkui ensin ohjassa, mutta alkoi rauhoittua, eikä ovien kohdallakaan tullut hirveitä säntäilyjä. Välikäynnin jälkeen mentiin ravikahdeksikkoa puomeilla ja kyllä nekin kolisivat. Harmi kun ei ollut ketään katsomassa, niin en tiedä miksi. Taas pätkä käyntiä ja sitten mentiin vähän aikaa ympyrällä ravia molempiin suuntiin ja yritin pitää tahdin tasaisena ja rauhallisena.

Pieni musta ja tähtitaivas

Maltoinpas taas olla manaamatta ja jätin kertomatta, että järkyttävä maneesihyppely oli kenraaliharjoitus koulukisoihin. Tosi luottavaisin mielin (hah) siis mentiin keskiviikkona omiin harjoituskilpailuihin. Helmi räväytti näyttävän sisääntulon, mutta rauhoittui sen jälkeen ja oli verkassa tosi kiva. Otettiin verryttely ihan rauhassa, ravia, siirtymiä, takaosakäännöksiä, pohkeenväistöjä. Käytiin tervehtimässä yleisöä ja tutkimassa vähän rataa.

Sisääntulo piti ottaa uusiksi, kun kanssakilpailija ratsasti potkivalla hevosella juuri meidän eteen. Vähän säikähtäneenä siis uusi yritys ja kiemurrellen sisään. Helmi tietysti säikähti tuomaripöytää (tai The Ovea sen takana) ja teki tyypillisen pyrähdyksen. Siitä olikin mukava jatkaa askeleenpidennykseen. Välillä saatiinkin vähän hommasta kiinni, mutta kun piti mennä uudestaan tuomarin edestä, sama toistui. Taas vähän pasmat sekaisin, mutta jatkettiin loppuun. Viimeiseksi jäätiin varmaan taaskin, mutta prosentit paranivat kahdella yksiköllä ja saatiin lisää kokemusta.

Tänään käytiin pimeän tultua kävelyllä raviradalla. Jotenkin tähtitaivaan alla on aina ihanaa ratsastaa, varsinkin suomenhevosella. Tuntee yhteyden menneisiin sukupolviin ja rauhoittuu ihan maan perusteellisesti. Helmi on ollut taas oikein pirteä ja iloinen, maha ei varmaan vaivaa. Hommasin kuitenkin kuivaheinää iltaruuaksi, jos se sopisi paremmin tälle alkuasukkaalle.

Energiaa

Käytiin viikonloppuna molempina päivinä maneesissa ratsastamassa. Lauantaina tehtiin puoliympärä-pohkeenväistö harjoitusta ja otettiin laukannostoja. Helmi meni ihan mukavasti, joskin raviväistöt ovat edelleen tosi loivia. Se kulki paremmin laukassa kuin ravissa, ravissa se kaatui sisälle, mutta ehkä se olin kuitenkin minä.

Sunnuntaina yritettiin mennä puomeja. Käynnissä mentiin viisi puomia, väistettiin kentän keskelle ja tehtiin tavallaan vastakaarto takaisin puomeille. Kun koitin tehdä samaa ravissa, Helmi a) hyppäsi keskelle puomeja ja laukkasi yli säleet lentäen ja b) sai hysteerisen kohtauksen aina oven nähdessään. Hetken riehumisen jälkeen jatkettiin puomien ylitystä ihan vain ympyrällä ja se alkoi sujua kohtalaisesti.

Maanantaina se sai vapaapäivän ja tänään taas riehuttiin. Maneesissa oli vilinää ja vilskettä, lapsia ja poneja ja Helmi pelkäsi, säntäili ja hyppi. Se sen ominaisloikka tosiaan on pystyynhyppy ja siitä suoraa pukitus, kaveri todisti vierestä. Kyllä se lopulta alkoi ravata ja rauhoittua ja olla hevosiksi, mutta ei me mitään oikeasti pystytty tekemään.

Hetken häivähdys

Tahti nimittäin, ei se enää palannut! Olisi saanut jäädä. Keveästi ollaan menty vieläkin ja otettu vain pikkuisen ravia. Helmi on ollut ihan kiva ratsastaa, joskin eilen se oli kovin jännittynyt kun maneesilla oli liikaa äksöniä pienokaiselle. Ratsastuskerrat ovat olleet tosiaan lyhyitä, ollaan tehty siirtymiä, väistöjä, avoja, ympyröitä, menty vähän puomeja jne. Jokainen kerta ollaan päätetty onnistumiseen, vaikka hienoon siirtymään. 

Helmin maha ei ole vieläkään ihan kunnossa ja välillä tulee löysiä läjiä. Sehän on aina ollut tällainen kurailija, ja luulen että tänä vuonna on sellainen heinä, joka ei herkälle mahalle passaa. Koetan katsella vaikka iltaruuaksi sille kuivaheinät jostain.

Tahti!

Tänään oli tarkoitus mennä maastoon, mutta jäinkin töihin värkkäämään ja ehti tulla pimeää. Niinpä menimme jo kolmatta päivää peräkkäin maneesiin. Operaatio Sekametelisoppa on jatkunut edelleen, joskin tein tänään vähän suunnitelmallisempaa versiota. 

Ensin mentiin käynnissä pohkeenväistöä lävistäjällä, siitä puoliympyrä ja väistö toiseen suuntaan. Asetuksissa on tapahtunut jotain hurjaa, sillä jompi kumpi meistä on oppinut tekemään sen. Saatan jopa veikata itseäni, koska Helmi on niin kiltti, että tekee kyllä jos osaa pyytää. Muutaman kerran tosin ollaan myös tehty kaulan passiivisia venytyksiä, ehkä nekin ovat auttaneet?

Sitten tehtiin väistöjä uralle ja siitä ravin nosto. Ensin ihmettelin, että mikäs tässä ravissa tuntuu niin kivalta, kunnes tajusin, että siinä oli rauhallinen tahti! Helmihän on aina ollut varsin reipas liikkeissään ja lisäksi juossut etuosaansa kiinni, mutta tänään siltä lähti letkeä, tahdikas ravi. Kun sen huomasin, hyppäsin heti selästä ja halin pientä mussukkaani. Toivottavasti sama fiilis löytyisi vielä uudelleenkin.

Maailman monin poni

Ollaan otettu iisisti koko viikko, Helmi piti vapaata torstaina ja perjantaina, kun oli torstaina vähän kumman oloinen. Onneksi sen perusluonne on niin vilkas, että heti kun se vaikuttaa vähänkään vaisulta, huomaa ettei kaikki ole hyvin. Otin yrtit nyt pois ruokinnasta, ettei ne vaan sekoita tilannetta ja aloitin Greenlinen syötön mahan rauhoittamiseksi. Siitä onkin tullut Helmin herkkua. Lanta on vieläkin vähän löysää, mutta ei läjiä, eikä häntä ole sotkussa.

Eilen Helmi olikin sitten ihan hurjalla tuulella, se puhisi ja pörisi koko matkan maneesille ja oli sielläkin koko ajan jännittynyt. Se säikkyi kaikkea ja oli ihan hysteerinen ovista. Tänään se taas oli maailman kultaisin pikku hevonen ja teki kaiken mitä mamma pyysi. Ravailtiinkin vähän ja me molemmat olimme ihan innoissaan. Siirtymä oikeasta (käynti)avotaivutuksesta raviin on ollut Helmille vaikea, mutta tänään se onnistui tosi hienosti ja hyppäsinkin sen jälkeen heti selästä kiittelemään.

Helmi-parka sai tänään sähköiskun aidasta. Olin näköjään jättänyt langan vähän repsottamaan kiinnikkeen yli, kun purin aidan tarhan kunnostusta varten. Pimeässä Helmi sitten katsoi, että mikä tuossa on, ja työnsi tietysti turpansa kiinni. Kuului kauhea räpsähdys ja hevonen juoksi saman tien toiseen päähän tarhaa. Voi pientä.

Rauhassa mennään

Helmi on pysynyt kuumeettomana eikä mahakaan ole enää niin kuralla. Sairastuneilla saattavat kuulemma tulehdusarvot olla pitkäänkin koholla, joten ollaan otettu rauhallisesti ja tehty vain vähän käyntityöskentelyä joka toinen päivä. Olen nyt ratsastanut "sekametelisoppaa", eli olen yrittänyt saada Helmiä keskittymään ja herätellyt sen uinuvaa takaosaa. Ollaan menty nopeassa tahdissa pohkeenväistöä lävistäjällä ja uraa pitkin, takaosakäännöstä erilaisissa pätkissä, avotaivutusta, pieniä voltteja, pientä kiemurauraa jne. Aina kun Helmin huomio menee muualle, keksin uuden tehtävän ja haen sen kuulolle. 

Eilen totesin, että sen mieliala ainakin oli oma pirteä itsensä. Kun tarhassa oli loppunut vesi, Helmi oli kantanut(?) vesiastian portin eteen vinkiksi ihmisille. Vein sen tallissa pesupaikalle juomaan ja laskin lämmintä vettä ämpäriin. Kun piipahdin hetkeksi varustehuoneeseen, Helmi oli todennut, että kun melassia ei tarjoilla, niin itsepalvelu ainakin toimii. Se oli ottanut ämpäristä kannen pois ja joi tyytyväisenä raakaa melassia... Yök.

Venyttelyn tärkeys - loukkaantumisen riski pienenee

Olen pyrkinyt syventymään aiemmin mainitsemaani kirjaan "Stretch Exercises for Your Horse". Jo aiemmin olen siirtynyt ajattelemasta kouluratsastuksen liikkeitä temppuina, joita harjoitellaan huvikseen tai kouluratoja varten, ja olen ajatellut niiden johtavan paremmin liikkuvaan hevoseen. Tämän kirjan luettuani huomasin, että kouluratsastuksen liikkeet johtavat lihasten vähittäiseen vahvistumiseen, pehmenemiseen ja terveeseen hevoseen. Oma osansa prosessissa on myös tietysti passiivisilla venytyksillä.Tässä lyhyesti siitä, kuinka venyttely estää loukkaantumisia ja kipua. 

Lihaksia tulee venytellä aktiivisesti ennen suoritusta, jotta lihakset ovat lämmitellyt ja liikkeet optimaaliset. Suorituksen jälkeen lihakset tulee venyttää samaan pituuteen, missä ne olivat ennen suoritusta. Lihassäikeiden venyttäminen tekee lihaksista notkeat ja tällä voidaan estää lihasten ja jänteiden vaurioita.

Jänteet eivät ole kovin joustavia, vaan niiden jousto perustuu lihaksiin, joihin ne kiinnittyvät. Jos lihaksia ei venytellä, ne lyhenevät ja ovat joustamattomia, jolloin jänne on jatkuvassa venytyksessä ja ylivenymisen (loukkaantumisen) mahdollisuus esimerkiksi esteillä, tarhassa riehuessa tai lisätyissä askellajeissa on todennäköisempää. 

Venytteleminen vähentää lihasjännitystä ja siten lihasten venähdyksiä. Notkealla hevosella on pienempi todennäköisyys loukata itsensä, kun sen lihakset ja jänteet ovat valmiimpia äkkinäisiin suunnanvaihdoksiin, vauhdinmuutoksiin tai vaikkapa satunnaisiin ratsastajan liiallisiin vaatimuksiin. 

Lihasten väsyminen on toinen yleinen syy nivelten, nivelsiteiden, lihasten ja jänteiden vaurioihin. Lihasten väsyessä jänteet rasittuvat enemmän ja liikekoordinaatio heikkenee. Kireät ja lyhentyneet lihakset väsyvät nopeammin kuin notkeat lihakset.

Nivelsiteet, jänteet ja nivelkapselit vakauttavat nivelet ja määrittävät nivelten liikeradat. Jotta nivelen liikerata olisi mahdollisimman hyvä, lihasten, jänteiden ja nivelsiteiden tulee olla notkeat. Jälleen kerran venyttely auttaa liikeratojen parantamisessa ja estää vaurioita. 

Samanlaisen asennon ylläpitäminen pitkiä aikoja voi aiheuttaa rasitusvamman. Sellaiseen voi johtaa esimerkiksi aina samassa muodossa ratsastaminen tai treenaaminen ilman lepotaukoja. Jatkuvasti samojen liikeratojen tai harjoitusten ratsastaminen voi myös johtaa rasitusvammaan. Sen takia pitää muistaa pitää taukoja, jolloin hevonen saa venyttää muotoaan ja vaihdella esim. kootun-, lisätyn- ja harjoitusravin välillä.

Kun hevosen lihaksia venytetään aktiivisesti, lihakset työskentelevät samalla kun ne venyvät ja tällöin tuloksena on notkeat ja vahvat lihassäikeet. Lihasten täytyy olla sekä notkeat että vahvat, näiden asioiden epätasapaino voi johtaa vammaan tai lihaskipuun, aiheuttaa ongelmia koordinaatiossa ja rasittaa niveliä. Esimerkiksi ravurin valmentaminen pelkkää nopeutta hakien ja notkeuden unohtaen, kuuluu tähän kategoriaan.

Mutta älä ala syytellä itseäsi, ettet ole venytellyt hevosta tarpeeksi, sillä luultavasti olet tehnyt sitä koko ajan. Aktiivisia venytyksiä eri alueille ovat nimittäin eteen-alas ratsastaminen, puomit, kavaletit ja jumppasarjat, avot ja sulut, vastalaukka jne. Lisäksi voi ottaa tallirutiineihin muutaman valikoidun passiivisen venytyksen.

Kurailua

Helmin kuume taittui onneksi pian ja nyt on jo toinen kuumeeton päivä menossa. Muutkin tallin hevoset ovat jo kuumeettomia, mutta kurailu jatkuu edelleen Helmillä ja muutamalla muulla. Olen juottanut sitä kovasti ja antanut Biobakia, olisiko muita vinkkejä mahan hoitoon? 

Eilen käytiin vähän jumppailemassa maneesilla, mentiin käynnissä puomeja ja tehtiin avoja ja takaosakäännöksen tyylistä kuviota. Helmi oli selvästi mielissään kun pääsi vähän edes töihin, tänään ne kuitenkin jäivät välistä, kun häntä oli niin paksussa kurassa.

Maa sen sijaan on luminen! Milloin viimeksi on ollut syyslomalla lunta? Tarhat saatiin kunnostettua juuri ennen lumen tuloa kun niistä vedettiin mutakerros pois torstaina. Pohja vieläkin vähän epätasainen, mutta se olisi tosi paljon pahempi ilman rappausta.

Ei kolmatta ilman neljättä

Ihmettelin tänään, kun Helmi vaikutti vähän vaisulta ja kuumemittari näyttikin 38,4. Eli virusta pukkaa täälläkin, mahtava juttu. Eihän tässä viikon aikana olekaan ollut muuta kuin hevosella maha kuralla, kaatuminen lastaussillalla, jalan loukkaaminen tarhassa ja nyt vielä kuume. Meillä menee tosi hyvin! Annoin melassivedet ja kauhallisen hunajaa, käärin kaalit jalkaan ja peittelin Back on Track -loimella. Jospa se siitä.

Uneton yö

Eilen menin iltapäivällä ottamaan Helmin sisälle, kun en halunnut sen kompuroivan jäätyneessä tarhassa enää pimeän tultua. Too late... Oikea etunen oli paksu ja lämmin ja armottoman kiroilun jälkeen vietimme parikymmentä minuuttia pesarilla jalkaa letkuttaen. Turvotus ei laskenut ollenkaan ja tuntui impparimaisen pinkeältä. Visiitti kotiin ja kauppaan (pitäisi AINA ottaa lompakko ja puhelin mukaan tallillekin) ja kun en muutakaan keksinyt, laitoin yöksi kaalinlehtikääreen jalkaan. Sehän on vanhanajan konsti turvotuksen poistamiseen. Murskasin lehtiä tuorekelmun sisällä ja laitoin pintelillä jalan ympärille. Illalla jalka oli jo pehmeämmän tuntuinen.

Aamulla oli edelleen lämpöä, mutta laitoin Helmin tarhaamaan. Rajasin tarhan puoliksi, niin että hevosen eivät päässeet pahimpiin möykkyihin kompuroimaan. Iltapäivällä lähdin ratsastamaankin ja Helmi ei ontunut, mutta ei myöskään ollut parhaimmassa terässään. Kumma juttu, eikö hevosen pitäisi olla tosi vetreä telottuaan itsensä kahdesti viikon sisään? Ha ha. Liikutuksen päälle kylmäys ja jalka ei ollut yhtään hassumman tuntoinen.

Uusi ilme ja vanhat jutut

Innostuin loman kunniaksi päivittämään blogin ilmettä, toivottavasti tummaltakin pohjalta on helppo lukea tekstiä? 

Helmin kanssa ollaan jatkettu samoilla linjoilla. Perjantaina ja lauantaina ratsasteltiin maneesissa. Perjantaina jumpattiin tekemällä avoja ja siitä siirtymiä. Helmin oli selvästi vaikeaa taipua oikealle, eli vasen lapa lienee ollut jumissa. Hirveän kiltisti se kuitenkin teki mitä pyydettiin ja oli kiva ratsastaa. Loppuun saatiin vielä niin makea muoto hetkeksi, että hyppäsin lähes liikkuvan hevosen selästä alas kiitokseksi. Lauantaina tein siirtymiä kaarevalla uralla ja pohkeenväistöstä. Jäykkyys ei ollut enää niin silmiinpistävää, mutta Helmi kulki ehkä oikealle matalampana ja takoi etusiin. Kaveri sattui paikalle ja kuvasi osan alkuverkasta. Vinoja ollaan molemmat. :)

Sunnuntaina oli maastokävelyn vuoro. Pakkanen oli vetäissyt tiet koviksi ja koppuraisiksi ja päädyttiin käymään pieni valaistu metsälenkki ja raviskalla, kun oli huonon pohjan lisäksi vielä pimeää ja sumuista. Helmi pelkäsi metsässä ihan hirveästi ja jäi jatkuvasti seisomaan pää ylhäällä, sydän pompottaen. Radalla sitä ei pelottanut yhtään ja vastaan tuleva lanaava traktorikin oli vanha ystävä. 

Tänään Helmi sai talvipopot alle, ihan hyvään saumaan tulivatkin. Se oli kengityksessä tosi rauhallinen, jaksoi seistä kiltisti eikä nojaillutkaan yhtään.

Mutaiset ystävykset mutaisessa tarhassa.